Tästä blogistaniasta on tullut eräänlainen henkireikä minulle, -ilman tätä en varmaan olisi pysynyt tämänkään vertaa järjissäni.
Olen saanut pakotettua itseni tätä jatkamaan, -kuvaan ja päivitän kirjoittelemalla milloin mitäkin. Olen aika hyvin mielestäni onnistunut pitämään tämän suhtkoht positiivisena. Tottakai on päiviä jolloin on pakko kirjoittaa niitä vähän syvempiä ja synkempiäkin tuntoja, mutta olen halunutkin pitää tämän sellaisena "pakopaikkana". Teidän ihastuttavat bloginne saavat ajatukseni hetkeksi muualle tästä tuskastani, -ja kauniit kommentinne koskien valokuviani, ompeluksiani ym. saavat minut paremmalle mielelle ja myös pitämään tätä yllä. En koskaan ole ollut kovin sosiaalinen enkä viihtynyt suuressa joukossa, siksipä tämä blogi-maailma on minulle ihan sopiva paikka ylläpitää "sosiaalista elämää".
No, huomenna olen tekemässä poikkeuksen tässä sosiaalisen elämän vietossa; meidät on kutsuttu mieheni sukulaisiin Vantaalle, -"100-vuotis" kesäjuhliin (kukaan ei näin vanhaksi ole elänyt, mutta eräässä perheessä vanhempien ja lasten ikävuodet yhteenlaskettuina tulee 100v).
Kyllä vähän mietitytti, että jaksanko ja haluanko, -mutta tiedän, että miehelle se on tärkeää,
-ja hyvää se varmasti tekee minullekkin, olenhan yli vuoden ollut tässä kotona ilman sen suurempaa elämää... Uskon ja luotan, että missä tahansa sukulaisilla tai tutuilla ymmärretään minua kuitenkin!
Tänään on ollut taas vaikea päivä; -aamulla otin kopioita kaikista papereista Esikosen onnettomuutta koskien, (vakuutusyhtiölle ovat menossa, -kerran jo sinne lähetin mutta joitakin jäi puuttumaan). Tietenkin siinä samalla niitä tuli vähän silmäiltyä,(vaikka ei olisi pitänyt)
niinpä suru ja tuska tulivat taas tiukasti kiinni minuun... Eiväthän ne mihinkään ole tämän vuoden aikana hävinneet, mutta nyt jotenkin onnettomuus ja kaikki se tulivat taas lähelle...
Liian lähelle...
Päivällä kävimme äidin kanssa haudalla, -ja jo kauan olen pelännyt miltä tuntuu mennä sinne kun hautakivi on paikallaan. Sen asennus oli arvioitu heinä-elokuulle.
Tänään jo kaukaa huomasin, että nyt on kivi paikallaan... Luojan kiitos äitini oli kanssani.
Tuntui että lyyhistyn ennenkuin pääsen edes haudalle asti...
Tuntui paljon vaikeammalta nyt kun oli kivi jossa oli kaikki päivämäärätkin, -ristissä kun oli vain nimi. Samalla kuitenkin hauta näytti kauniimmalta ja jotenkin virallisemmalta -oikealta haudalta, kun väliaikainen risti oli poissa.
Mutta yhä vieläkään en voi käsittää, että Rakas Esikois Poikani on poissa...
No, muihin aiheisiin nyt kuitenkin...
Kävimme tässä eräänä iltana hakemassa Kuopuksen ja kavereitaan Inkoon vanhasta kalasatamasta, kun tulivat kaverin mökiltä. Sain miehen lähtemään matkaan vähän aiemmin, niin että ehdin piipahtaa Rosalindassa. Liike on ihana, ja tälläkin kertaa mukaani tarttui jotakin pientä. Kauniit Brukan keittiötekstiilit sekä myös Brukan ihana ja suuri Pasta kulho.
Greengaten kaunis keittiöpyyhe. Ja niin suloinen Riviera Maisonin kannellinen voiastia "Burro". Kun kannen nostaa, niin lautasella lukee "finito".
Tällaisen ihanan wanhan "lypsyjakkaran" löysin kierrätyskeskuksesta; -ruskea väri vaihtuu valkoiseksi, -eli tämä menee siihen samaan maalattavien jonoon, -joka vain kasvaa loppupäästä, mutta ei yhtään vähene alkupäästä... ;-)
Sinulla on ollut ikimuistoinen päivä mutta se on nyt kohdattu ja ihanaa että äitisi on ollut mukanasi ja tukena.
VastaaPoistaIhania osotoksia ja mikä kumma että joka kerta samanlainen hyvän olon tunne valtaa kun kotiin asettelee jotakin pientä, sitä ihailee ja tuijottelee monta iltaa :) Mukavia kesäpäivän jatkoja, terkuin Anne
Tänäänkin olet saanut voimia tähän päivää ja uskon, että jokainen päivä tuo voiman tullessaan. Tämä on kyllä varmasti yksi hyvä henkireikä. Tänne blogiin voi olla yhteydessä voimien mukaan, mutta tämä ei vaadi mitään. Olet tehnyt suloisia ostoksia ja erityisesti tuo pieni jakkara on ihana!
VastaaPoistaVoimia sinulle,se on kyllä totta että kun kirjoittaa ajatuksiaan ylös se ihme kyllä helpottaa ja sinulle tämän blogin pito on varmaan hyvä henkireikä.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua..
Voimia taasen sinulle toivon mitä suurimmassa määrin!
VastaaPoistaSinä näköjään kierrät läpi kaikki suosikkipaikkani ja -kauppani! :-)
Ethän pahastu laitoin kuvia ompeluksistasi ja linkitin tänne!? Kiitos sinulle ja aurinkoista viikonloppua!
Hei Titti <3
VastaaPoistaMenehän käymään kylässä, vaikka tuntuisikin vaikealta.
Lämpimin ajatuksin Ainosofia
Lämmin halaus sinulle Titti.
VastaaPoistaIhania ostoksia sinulla
Tervehdys sinulle Titti, löysin blogisi etsiessäni laatikkopuutarha-asioita.
VastaaPoistaKauneus pelastaa maailman, sanoi joku olikohan-se-vaikka-Dostojevski, ja niinhän se on. Kauneus kannattelee surunkin keskellä. Blogisi on suuresta surusta huolimatta valoisa ja kaunis. Jään seuraamaan...
Sanaton hali...
VastaaPoistaIhania ostoja ja hymyn toi huulelle tuo finito :)
Löysin tänne sattumalta,, piti vain nopeasti vilkaista,, olen viipynyt jo melkein kaksi tuntia,, nyt on pakko lähteä nukkumaan.
VastaaPoistaEi ole sanoja,,itkettää kun ajattelenkin menetystäsi, en mitenkään osaa edes kuvitella surusi suuruutta. Urheasti olet mennyt eteenpäin ja olet tehnyt kauniita käsitöitä.
Voimia ja jaksamista sinulle, tulen pian taas uudelleen.