Lyhyen lomani toinen päivä, -ja yhä edelleenkään en ole saanut mitään aikaiseksi...
Olen vain niin väsynyt. Mietin kyllä, että lomapäivien aikana teen sitä ja tätä, kun ei arkisin työpäivän jälkeen jaksa! Mutta vähissä ovat tekemiseni.
On ollut kyllä ihana tunne kun ei tarvitse jaksaa; voi itkeä kun itkettää, ei ole pakko lähteä mihinkään, ei pinnistellä ja ponnistella näyttääkseen muille että jaksan...
Ja yötkin nukun paremmin kun ei tarvitse miettiä seuraavan päivän työtä ja siellä jaksamista.
Tänään tuli Esikoisen poismenosta vuosi ja viisi kuukautta, eikä yhtään ole helpottanut, -joskus tuntuu että päinvastoin. Työkokeiluun meno pakotti minut ihan eritavalla kohtaamaan sen arjen joka oli ennen hänen menhtymistään, -eikä se ole helppoa!
Yhä vielä kuvansa katsominen on vaikeaa, se sattuu niin sydämeeni...
Aamupäivällä sain pakotettua itseni pienelle kävelylenkille. Ilma oli mukava ja ruskaa vielä jonkun verran jäljellä.
Kävelyni jälkeen kuvasin hiukan eri kohteita pihaltamme.
Sisälle tultuani keitin teetä ja istahdin hetkeksi selailemaan joulukirjoja.
Mietin tässä, että ommella vaiko siivota... Esikoisen huoneen remontti on valmistunut, mutta minä en ole vielä jaksanut siirtää läheskään kaikkia askartelu- ja omelutarvikkeitani kaappeihin. Ovat siis kodinhoitohuoneen kaapeissa.
Huoneesta tuli kaunis ja vaalea, täällä minä nyt istun koneen ääressä ja ajattelen ettei Poikaani enää ole... Mutta uskon, että hänkin olisi toivonut tästä tulevan minulle työhuone.
Ompelukseni ovat kuitenkin tällä hetkellä vielä ruokailutilamme pöydällä "suloisessa sekamelskassa" ;-) Jospa koitankin mennä hetkeksi ompelemaan.
Loppuun vielä punaista...
Onneksi lomalla voi myös olla tekemättä mitään :) Se on hieno tunne. Tosi kivoja kuvia muuten.
VastaaPoistaKookas.fi: Uutiset kootusti.
Kuvat ovat taas tosi kauniita,
VastaaPoistaniitä on niin mukavaa katsella.
Käynyt olen kylässä vaan kun on tämä kipsattu käsi niin en ole jaksanut viestiä jättää.
Elämässä päivä kerrallaan,
voimia sinulle. <3 tiina.
Noin minäkin uskon ja ajattelen: Uskon, että Lapseni olisi tästä ja tästä onnellinen. Hänen vuokseen, hänen kunniakseen, hänen ilokseen... Niin minäkin toivoisin toisella puolella.
VastaaPoistaVoi kun osaisi lohduttaa, mutta ei ole sanoja. Ajatuksissa voin kuitenkin lähettää sinulle rakkautta ja lämpöä.
VastaaPoistaToivon todella sinulle voimia jaksaa! Kauniita kuvia jälleen...
VastaaPoistaJoskus on hyvä vain laiskotella ja sen jälkeen laistotella...
VastaaPoistaitse teen sitä aika usein, joskus tuntuu, että laiskottelukin vie voimat.
Mielestäni olet saanut paljon aikaan kuvatessasi kauniita kuvia ja omput laatikoineen ovat tosi kauniita!
On hyvä kävellä ja liikkua ..nytkin sait kuvattua kauniita kuvia pihapiiristäsi..!
Olen myös selaillut joulukirjojani ja olen hukannut yhden kirjani, Ljust&...täytyy jatkaa etsintää..höh, siihenkin menee aikaa...jonninjoutavaa puuhaa, et osaankin taidon hukata tavaroitani...
Sinulle kauniita unia, vaikka haukkaus makeasta omenasta.
Lomalla ei onneksi tarvitsekkaan tehdä mitään olla vain jos siltä tuntuu.Kauniita kuvia
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle <3
Koitahan vaan keräillä voimia ja nauttia lomasta ja jouten olosta sekä kaiken kivan tekemisestä :)
VastaaPoistaIhane se kelkkakuva/asetelma. Muutenkin taas kauniit kuvat ja kerkullisia omenalaatikoita!
Voimia sinulle! Lämpimiä ajatuksia täältäpäin!
VastaaPoistaLämpimiä ajatuksia ja voimia myös täältä! Ei lomalla tarvitse aina jaksaa tehdä jotakin, lepoakin tarvitaan.
VastaaPoistaOlethan jo saanut aikaiseksi vaikka mitä, kuvannut kauniita kuvia pihastanne, joulukirjoja selaillut ja kaunis kuva siitäkin.
VastaaPoistaAina ei tarvitse jaksaa, mutta joskus kun saa itsensä liikkeelle niin vähitellen voimat palautuvat ja haluaakin tehdä jotakin....
Ihana omppulaatikko!
Kauniita kuvia ja kaunis kirjoitus. En ole tainnut kirjoittaa kovin useasti tänne, vaikka usein poikkean ja katson mitä sinulle kuuluu. Suru vie paljon voimia, ajan kanssa helpottuu kyllä vaikkei se koskaan mihinkään häviä. Olen menettänyt molemmat siskoni, toinen lapsena ja toinen nuorena aikuisena. Ikävää on edelleen. Yritän ajatella niin, että elävät mukanani, suojelusenkeleinäni.
VastaaPoistaVoimia ja aurinkoa sinulle,
Lena
Voimia sinulle, tiedän miltä tuska tuntuu...olen myös menettänyt lapseni.
VastaaPoistajättefina bilder du visar på din blogg.
VastaaPoistakram bella