Kun saapuu syys...

Ensin kauniit ja lämpimät kiitokset tuohon edelliseen masennustani käsittelevään postaukseen kommentoineille. Ja anteeksi niille jotka eivät päässeet kommentoimaan.
Sain sähköpostia että blogissani onnistuu vain Google-tilin omaavilta kommentointi ja sellaistahan ei monellakaan varmaan ole.
Tarkoitukseni ei ollut sellaista sinne laittaa enkä ymmärrä miten onnistuin sen tekemään...
Ei pitäisi mennä asetuksia tutkimaan!
Kun ei oikein näistä ymmärrä niin noin voi käydä.
Nyt pitäisi onnistua kommentointi kaikilta ja minäkin pääsen vastailemaan suoraan teille siihen alle.
Valitettavasti ne Google-tilin kommentit eivät enää siellä näy, mutta olen ne lukenut -ja vastailinkin.

Syksy on alkanut, vaikkei kyllä siltä tunnu -eikä näytäkään.
Uskomattoman lämmintä on ollut eikä ruska ole vielä kunnolla päässyt vauhtiin.

Jaksamiseni mukaan olen koittanut nauttia ulkoilusta, -käynyt sienessä.

Ja ihan parasta on kun saan viettää aikaa Sofian kanssa (kummityttöni tytär).

Satoa olen kerännyt omasta puutarhasta.

Omenoita olen kuivattanut ja tehnyt hilloa.

On mukava kun voi käyttää ruuanlaitossa itse kasvattamia vihanneksia ja yrttejä.

 

Ja on ilo kun mieskin tykkää kokata ja jopa leipoa.
Hän tekee harvoin kasvisruokaa mutta joskus innostuu sitäkin.

Syysistutuksia olen laittanut jonkin verran.

Syksy näkyy jo sisälläkin, kynttilöitä poltellaan ahkerasti.

Tänä vuonna ruusut on kukkinut kauniimmin ja kauemmin kuin koskaan, -kiitos lämpimien ilmojen.

Kauniita syyspäiviä teille kaikille, -nauttikaa!