Minä en kovin innostunut ollut peurasta, kuten en yleensä mistään muustakaan lihasta. Mutta varsinkin ns. riistaeläimet ovat sellaisia jotka eivät minulle maistu... Oli sitten kyse hirvestä, porosta, jänispaistista tai vaikka fasaanista, jota myös olen maistanut, niin minulle ne ovat kauniita luonnoneläimiä joita on mukava katsella silloin kun sattuu näkemään, mutta ruokaa ne eivät ole.
Toki söin -ja perunamuussin, kastikkeen ym. lisäkkeiden sekä hyvän punaviinin kanssa pari pientä paistiviipaletta oli ihan ok! Eihän se pahaa ollut, siskoni kanssa puhuimme että peurasta vain tulee vähän mieleen bambi...
Kuvia en oikeastaan ehtinyt/muistanut ottaa. Vain pöydän kattauksen lomassa räpsäisin kuvan, joka ei tietenkään onnistunut kovin hyvin.
Haudalla kävin kahteen kertaan; ensin aamupäivällä avomieheni kanssa ja illalla ruokailun jälkeen -ennen jälkiruokaa- kävimme äidin, siskon ja hänen ex-miehensä kanssa. Mies jäi isäni kanssa kotiin kahvin keittoon, ja glögi oli kuumana kun saavuimme hautausmaalta.
Meillä on joskus vietetty Halloweenia kun pojat olivat nuorempia. Juuri siskon kanssa eilen muistelimme kuinka Esikoiseni piti niistä juhlista ja oli aina innolla suunnittelemassa tarjoilua, rekvisiittaa, ohjelmaa ja vaatetusta. Halloween kun ei ole näitä meidän suomalaisten perinteisiä juhlia, niin kovasti en ole jaksanut innostua, mutta silloin kun niitä vietettiin, niin lähinnä poikien takia, -ja ne olivat meille naamiaiset johon kutsuimme lähimmät sukulaiset. Mukavaa yhdessäoloa. Nyt päivä on minulle ennenkaikkea Pyhäinpäivä jolloin käydään haudoilla ja muistellaan poisnukkuneita.
Nämä ihanuudet ostin naapurissamme sijaitsevalta Sohlmanin puutarhalta. Heillä on jonkinverran myös kauniita sisustus esineitä.
Tämän Taivaspoikani huoneen -josta nyt on siis tullut työhuone, sisustus on vielä edelleen vähän vaiheessa, mutta rautasänkyyn sain laitettua jo petivaatteita. Sopiva kaunis valkoinen pitsipeitto kun löytyisi niin olisin taas askeleen pidemmällä. Matto ja kattovalaisin ovat myös hakusessa. Leevi kissamme nukkuu mielellään tällä sängyllä. Varmasti kissa oli ihmeissään aluksi, kun huoneen ovi kiinni ja hänet ajettiin heti pois jos pääsi sinne livahtamaan. Kaipasi varmasti kissakin Esikoista, jonka huoneeseen ei kukaan pystynyt koskemaan reiluun vuoteen hänen poismenonsa jälkeen...
Esittelen vielä tämän kauniin hyllyn; -sain sen varmaan 10-11 vuotta sitten silloiselta ystävältäni. Hylly oli kauniin havunvihreä ja sopi silloiseen keittiöni väritykseen. Jossakin vaiheessa kyllästyin ja annoin sen siskolleni. Hänkin siitä myöhemmin luopui ja hylly löysi tiensä vanhempieni varastoon. Tässä jokinaika sitten siskoni oli siivoamassa vanhempieni kanssa heidän varastoaan kun soitti minulle tästä hyllystä, että otanko vai meneekö isälle polttopuiksi... Olin unohtanut koko hyllyn olemassaolon, ja erittäin iloinen kun sain sen takaisin. Mies maalasi sen valkoiseksi ja eilen laittoi ruokailutilan seinälle! =)
Vielä en ole päättänyt mitä tähän laitan, -mutta varmasti ennenkuin huomaankaan niin tämäkin "pursuaa" tavaraa... ;-)
Tykkään tuosta hyllystä, se on kaunis :) Kuvasi ja koko postauksesi huokuu rauhallisuutta <3
VastaaPoistakauniita ajatuksia. sohlmannin puutarhalla on tullut nuoruudessa vierailtua.
VastaaPoistaterkuin -kati-
Titti pitkästä aikaa vierailulla blogissasi ja upea oli huomata tekstiesi sävyistä, että olet noin pirteä!! Ihania kuvia olit myös ottanut taas.
VastaaPoistaterkuin Tuikku
Ensimmäinen ajatus tekstiä lukiessa tuli mieleen, että ensimmäisen kerran luen sinulta näin valoisaa ja tyyntä tekstiä! Sinä alat toipua! *halaa*
VastaaPoistaHuone on ihana, samoin hylly, ostokset, kukat ja kattaukset. Huomaan, että moni asia on muuttunut harmonisemmaksi. Hyvä! Poikasi ei varmastikaan toivoisi, että hukkuisit suruun. Kaunein tapa muistaa hänen lyhyttä elämäänsä on tehdä sinun elämästäsi hyvä, poikasi poismenosta huolimatta. Rakkaus ei koskaan kuole.
Lämpimät kiitokset ihanista sanoistanne! Enpä osannut ajatellakkaan, että tekstistäni huokuisi jotenkin rauha ja tyyneys tai ilo ja pirteys... Mukavaa jos siltä vaikutti!
VastaaPoistaTokihan siihen suurena syynä varmasti oli se, että meillä oli eilen yhdessä hyvä tunnelma! =)
Äiti ja sisko kun ovat niitä elämäni tärkeimpiä ihmisiä! <3
Ja yritän kaikin tavoin pitää tämän blogin sellaisena positiivisena, ja niin kauniina ja rauhallisena kuin vain pystyn!
Tuska ja suru ovat tehneet pesän sisimpääni, mutta täällä en halua syvimpiä tuntojani purata...
Teillä on ollut mukava pyhäinpäivä! Ja tuo hylly on oikein kaunis...
VastaaPoistaPitkästä aikaa sivuillasi ja huomasin saman kuin muutkin ystäväsi että kuvat ja teksi huokuivat tyyneyttä ja seesteistä surua.
VastaaPoistaMinä kävin enkeli-vävyni haudalla, hänen menostaan pilvien ylle on 9 ½ vuotta. Suru ei poistu koskaan mutta se ikäänkuin seestyy! Varmaan ymmärrät!
Taidan poiketa "mökkireissulla" myöskin ostoksilla puutarhalla.
Lämmin halaus!
Miten kaunis huoneesta tuleekaan, kaunis on myös Taivaspoika-sana.
VastaaPoistaToivottavasti löydät vielä oman ja lohdullisen, edes vähän helpottavan paikan ja tavan purkaa tuskaa ja surua.
Lämpimät ajatukset sinulle!
Kauniita kuvia ja tuo hylly on hyvännäköinen.Mukavaa alkanutta marraskuuta<3
VastaaPoistaKaunista! Hyvää alkanutta marraskuuta!
VastaaPoistaMukavalta kuulosti teidän pyhäinpäivänne. Kattaus näyttää tosi hienolta.
VastaaPoistaMinäkin olen huomannut teksteissäsi jo valoisuutta, iloakin, kuten MariaK kirjoitti myös.
Kaunis on tuo valkoinen hylly.
Mukavaa alkanutta uutta kuukautta, marraskuuta!
Hei Tittiseni...kauniin kattauksen olet loihtinut pöytään...on kuin hienoissa juhlapaikoissa, sinä se osaat tämänkin taidon ja voin vain kuvitella kuinka te ystävät siinä ääressä nautitte...
VastaaPoistakaunis on myös tuo hylly...niin tavaraahan niihin aina kertyy, itsekkin otan aina silloin tällöin pois, mutta on se kumma, kun ne kipin kapin jostain piilosta taas hyllyihin istahtaa...noh sitä vartenhan ne hyllyt on keksitty.
Sinulla on niin kauniita esineitä, että laita ihmeessä hyllylle kaunistamaan.
Olipa muuten kiva Titti kun poikkesit, kiitos!