Keväältä ei tunnu...

Kalenterin mukaan tähän aikaan kai pitäisi olla jo kevät, mutta ulos katsottaessa -ainakaan minusta- ei siltä näytä eikä tunnu. Toissa iltana ja yönä lunta tuli taas monta senttiä.
Olen koittanut iloita (sen minkä nyt elämässäni enää pystyn mistään varsinaisesti iloitsemaan...) siitä että kerrankin on ollut oikea kunnon talvi!! Mutta nyt rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jo riittää!! Keväästä olen aina pitänyt, mutta Esikoisen menehtymisen jälkeen kevät on saanut surun-sävyn, tänä keväänä vasta toinen sellainen...
Siitä huolimatta kaipaan tämän talven jälkeen jo kevään vihreitä sävyjä, -ja koska niitä ei ulkona ole, niin olen yrittänyt saada niitä kotiin. En tekstiilien tms. muodossa, sillä valkoinen on minulle niissä se hyvä, kaunis ja rauhoittava. Mutta olen kasvattanut vihreää...



Jokinaika sitten kun kävimme Maatilapuodissa, niin ostin pussilliset vehnää ja ruista.
Pääsiäisruohona olen jo vuosia käyttänyt ohraa jota tavaratalot rairuohon ohella myyvät. Sitä siis nytkin odottamassa pari pikkupussia. Mutta halusin kokeilla vehnää ja ruista. Vehnänoras (sen mehu erityisesti) on terveellistä ja olenkin sekä sitä että ruista saksinut ruokien ja salaatin joukkoon. Ruis ei ollutkaan niin heleän vihreää.


Myös sireenit yrittävät saada pieniä nuppujaan kohti aurinkoa, -eihän se tosin maljakossa jaksa näitä tämän enempää varmaan avata, taitavat ruveta kuivumaan.


Eilen kuvailin niitä tekeleitäni joita minulta oli kyselty. Olin niin iloinen ja hämilläni siitä kuinka moni halusikaan koristemunia sekä tötteröitä... Blogimaailma kun tänä vuonna näyttää olevan täynnä toinen toistaan kauniimpia pääsiäisen koristemunia... Viimevuonna tein ensimmäiset ja silloin niitä haluneet halusivat tänä vuonna lisää... ♥
Heidän lisäkseen muutama muu oli blogissani niitä nähnyt ja kyseli minulta. ♥
Kiitos vielä teille kaikille! Joudun tekemään lisää, sillä haluan niin mielelläni kaikille kyselleille niitä suoda! En vain ole päässyt nyt tarvike ostoksille!! Mahdankohan edes saada kaikille niitä ennen pääsiäistä, -onneksi monet ovat sanoneet ettei se haittaa, niitä kun moni pitää näkyvillä muulloinkin.
Samalla kuvailin siis myös noita yllä olevia kuvia sekä jotakin muutakin, mm. näitä suuria koristemunia. Näitä en edes tarjonnut kenellekkään, -nehän ovat vain niitä avattavia pahvimunia joita maalailin valkoisiksi ja lisäilin pitsiä.


Loppuun on vielä laitettava kuva jonka sunnuntaina otin; mies laittoi päivällistä ja minä touhuilin täällä työhuoneessani omiani. Kun hän huuteli minua syömään niin tulin hyvälle mielelle kun hän oli kattanut pöydän kauniisti ja kattauksen keskelle siirtänyt minun tekemiäni asetelmia...
Mies tietää, että minulle kaunis kattaus on tärkeää! ♥