Sydänlämpöiset kiitokset...

Minä todellakin haluan koko sydämestäni kiittää kaikkia teitä!
Jaksatte käydä ja kommentoida, lukijoitakin näkyy olevan jo yli 80...!!! Olen ihan hämilläni.
Kyselette minulta noita tekeleitäni, vaikka blogi-maailma on täynnä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä... Välillä tuntuu etten jaksa, -mutta koska olen sellainen ihminen joka ei oikein osaa sanoa ei, -koska ei halua pahaa mieltä kenellekkään-, ja jolle se antamisen ilo on se suurin ilo, niin minä teen. Ja ennenkaikkea teidän pyyntönne ja toiveenne saavat minut edes jotenkin toimimaan... Se ystävällisesti ja päättäväisesti "pakottaa" minut pois sohvalta, pakottaa ajattelemaan muutakin kuin vain Lapseni menetystä...
Usein tehdessäni näitä töitäni, mietin mitä Esikoiseni sanoisi... Hän jaksoi aina kehua ja kannustaa minua (joka asiassa, ei pelkästään käsitöissä...) -se ei ollut vain: "Joo, tosi nätti, " vaan hän otti tekeleeni käteensä ja KATSOI sitä.
Jos hän olisi saanut elää, niin ehken edes näitä käsitöitäni näin paljon tekisi... Ei olisi aikaa kun olisi se normi työ ja kodinhoitoa yms.
En tarvitsisi tätä henkireikää enkä niin kipeästi niitä pennosia joita töistäni saan... Niin, raha on myös yksi syy. Kun en kohta kahteen vuoteen ole työssä ollut, niin tulotkin ovat sitä luokkaa... Ilman miestäni en olisi edes selvinnyt! ♥
Näitä koristemunia on kovasti kyselty! Joudun -HALUAN- tehdä niitä vielä lisää, mutta kuten teille joillekkin laitoinkin sähköpostia niin ennen pääsiäistä en valitettavasti niitä teille saa. Materiaalia puuttuu ja niiden kuivuminenkin kestää muutaman päivän.
Mutta teitä ihanaisia se ei tunnu haittaavan, -jaksatte odottaa ja ilmoitatte ettei ole kiire, että voin tehdä ihan oman jaksamiseni mukaan.



Voi kuinka toivonkaan että Rakas Esikoiseni ei olisi menehtynyt, -että kaikki olisi kuten ennenkin... Antaisin mitä vain saadakseni hänet ja kaiken sen entisen takaisin...
Mutta kun se ei ole mahdollista niin näillä "eväillä" on mentävä, opeteltava -loppu elämäni- tätä uutta elämää...
Kyyneleet sokaisevat silmäni... Olin päättänyt etten täällä syvimpiä tuntojani kerro, -en sitä nytkään tehnyt, mutta pitkästä aikaa uskalsin "raottaa verhoani" sen verran että ajattelen ja annan kyyneleiden tulla. Kai se kiitollisuus mitä tunnen sitä kohtaan että te jaksatte minun -lapsensa menettäneen äidin- blogissa vierailla ja pitää siten minua "tolkuissani" tämän kaiken keskellä, herkisti nyt.
Moni on saattanut ajatella että voin jo paremmin, -no ehkä voinkin, mutta vain päällisin puolin. Tuska on ihan yhtä suuri, kipu yhtä kova, mutta en haluaisi sitä edes ajatella ja yritän sen peittää. Sillä vaikka mitä tekisin niin ei mikään tuo Lastani takaisin...

Kiitos kun jaksoit vuodatukseni lukea... Nyt muihin aiheisiin...
Mainostan näitä Lidlistä ostamiani kauniita valkoisiua herkkuja; -bournbonvaniljan makuisella valkoisella suklaalla kuorrutettuja manteleita.


Ja vielä pitää kehua tuota Huutonetin keskustelu-palstaa. Äidilläni on tällainen kaunis vanha Arabian kannu, josta siskoni ja minä turhaan olemme yrittäneet etsiä tietoa. Laitoin kuvia ja kyselyn tuonne Huuonetin keskustelun antiikki osastolle, eikä mennyt kauaakaan kun sain sitä kautta tietoja kannusta. =)


Mukavaa viikonloppua kaikille teille! Lämpimästi teitä halaan... ♥
Jossakin vaiheessa kevättä pidän pienen arvonnan, voidakseni edes jotenkin osoittaa kiitollisuuttani.