Helatorstaina tuli siis kaksi vuotta Esikoisen poismenosta, -joudun ihan sormilla laskemaan että kaksiko vuotta. Tuntuu kuin se olisi vasta tapahtunut. Mietin miten ja mihin nämä vuodet ovat kuluneet... Suru on ehkä vähän muuttanut muotoaan, -mutta helpottanut se ei ole!! Melkeinpä päinvastoin, -ihan kuin vasta jotenkin alkaisin pikkuhiljaa ymmärtämään ettei rakasta Poikaani enää todellakaan ole... Kaksi vuotta sitten elämäni muuttui täysin, ja tätä minä yritän opetella elämään, -niin kauan kuin itse täällä olen ja elän!
Pidimme meillä taas silloin 13 pvä pienen muistohetken Rakkaamme muistolle ja kunniaksi.
Ihan kaikki eivät päässeet, mutta suurinosa. Kahvia, limua, Taivaspoikani mieliherkkuja; kinuskikakkua, lempikeksejään, namia, sipsiä yms. Suurinosa kävijöistä kun olivat nuoria.
Vaikea päivä, mutta ihan yhtä vaikeaa on ollut siitä eteenkinpäin. Kaikki tulee taas eritavalla ja voimakkaammin mieleen ja tunteet pintaan.
Meillä kävi viikonloppuna ihan uusia ja ihania vieraita. ;-)
Taivaspoikani sekä Kuopukseni lapsuudenystävä toi näytille heidän "vauvat."
Leevi laitettiin makuuhuoneeseen, mutta ennenkuin pikku-neidit lähtivät ja olivat jo kuljetuskopassa (joka muuten on Leevin vanha) niin halusin heidän hiukan tekevän tuttavuutta. Meidän vanha-herra tuntui olevan kovin ihmeissään... ;-)
Viikonlopun pyörälenkiltä pari kuvakollaasia.
Viikonloppuna grillatun kalan ja kanan kanssa hyvää salaattia (mm. juustoleipää ja saksanpähkinöitä).
Ja tänään kasviskeittoa "omasta päästä" ja aineista joita löytyi jääkaapista; savoijinkaalia, kiinankaalia, fenkolia, varsiselleriä, punasipulia, purjoa, kesäkurpitsaa ja ihanaa vihreätä parsaa. Se kun maistuu tuoreenakin niin hyvältä! Omalta pihalta; nokkosia, lipstikkaa, ruohosipulia, valkosipulin varsia, -yrtit kasvimaalla vielä hyvin pieniä, mutta hiukan sain minttua ja mäkimeiramia.
Voikaa hyvin ja nauttikaa keväästä. Palailen taas kun tuntuu että jaksan!
Osaisipa jotenkin lohduttaa, tehdä jotain, että olosi helpottuu, mutta kun sanatkin tuntuu niin turhilta.
VastaaPoistaMinulla on Taivaspoikasi ikäinen poika, hän on rakas ja tärkeä, ainoa poikani, voin vain kuvitella, miltä lapsensa menettäminen tuntuu.
Kauniisti muistitte häntä.
Nuo suloiset kissat varmasti toivat hieman iloa hetkeen.
Lämmöllä:Marja-Leena
En voi sanoa että osaisin edes kuvitella miltä susta tuntuu, koska totuushan on etten tiedä. Mutta halauksia haluan lähettää näin virtuaalisesti!
VastaaPoistaVoimia sinulle,toivottavasti mielesi vähän piristyy kun kesä tekee tuloaan..
VastaaPoistaHalauksia ja kaikkea hyvää<3
Ihania vauvavieraita teillä on ollut! Ihan uteliaisuuttani kysyn (sinun ei ole pakko vastata), että oletko käynyt puhumassa tunteistasi Taivaspoikasi suhteen ammattilaisella? Erään ystäväni tytär menehtyi sairauteen viime viikolla ja olen miettinyt miten voisin häntä auttaa. Ehkä kuitenkin sairauteen menehtyminen on "helpompi ymmärtää" kuin äkillinen menettäminen. Äkilliseen menettämiseen ei pysty varautumaan eikä valmistautumaan, vaan se suru on yhtäkkiä tässä ja nyt.
VastaaPoistaToivon sinulle kaikkea hyvää ja ihanaa kesää!
Komppaan Tarjaa eli ammattiauttajien tykönä kannattaa käydä. Itse ainakin olen tehnyt niin.
VastaaPoistaIhania kisu vieraita :)Haleja ja voimia täältä Kivimäestä sinulle <3
VastaaPoistaTuo muistohetken viettäminen on todella kaunis ajatus.
VastaaPoistaTuntuu vain etten itse pystyisi sitä järjestämään, vaikka arki on jo pitkään sujunutkin niin yhdessä muisteleminen on vielä liian vaikeaa.
Aika, niin, miten ihmeessä se vain kulkee eteenpäin?
Aurinkoista viikon jatkoa ja jaksamista sinulle!
*Halaa* Voimia sinulle!
VastaaPoistaVoi Titti ystäväiseni,...
VastaaPoistaminä tulin tuomaan sinulle pussillisen
silkkiperhosia, jotka lennähtivät heti pussukan suun auki saadessani halaamaan sinua kanssani, tuoden lämpöä sinulle ja joita Leevikin ihasteli silmät suurina.
Suloiset vieraat sinulla vieraileet vauvojensa kanssa...silitän.
Kuvakollaasi ovat varsin mukavia, etenkin oli kiva juttu laittaa tuo ihastuttava pyöräijä tuohon joukkoon.
Kiitos Titti ystäväin, jaksamisestasi käydä tervehtimässä minua, minä kun se olen vain ja olla möllötän ja katselen kukintaa ja nyt on omenapuu kukassaan..kaunista katseltavaa.
Taitan oksan kukkineen, kas tässä ota se vastaan lämpimin halauksin Titti.
Onpas ihania vieraita käynyt! :D
VastaaPoistaKauniit kollaasit, ja muutenkin sinulla on taito otta hienoja kuvia! Nuoret kissaneidit näyttävät NIIN suloisilta! Meidän kissat on ihan sisäkissoja, mutta pihalla on alkanut pyöriä jonkun muun kissoja, yksi viihtyi koko kuuman päivän nukkuen meidän varastossa. Kerroin sen miehelle joka oli ihan kauhuissaan, että se tulee vielä poikaset sinne synnyttään! Voi, heti piti mennä katsomaan kissalle pehmoiset paikat, jos vaikka mies olisi oikeassa, mutta ei sitä ole enää näkynyt.
VastaaPoistaHaleja sinulle!