Hei taas lukijat...

Olen saanut kymmenittäin yhteydenottoja ja viestejä, -niin tänne blogiini kuin sähköpostiinkin!
Suuret ja lämpimät kiitokset ihan teille kaikille, -joista moni oli minulle täysin tuntemattomia "anonyyminä" blogiani lukevia ihmisiä.
Tuntuu hyvältä että pidätte blogistani ja toivotte minun jatkavan. ♥
Tämä on positiivinen henkireikä minun lisäkseni kuulemma monelle muullekkin!!

Olen tarkoituksella pitänyt kommenttien valvonnan käytössä enkä niitä julkaise, sillä olivat vain minulle tarkoitetut... ;-)

Kaikki viestit ja kommentit ovat olleet todella ihania ja kannustavia, -mutta yhden viestin julkaisen nyt tässä.
Se on Taivaspoikani ystävältä, reilu parikymppiseltä nuorelta naiselta. Hänen luvallaan saan täällä tämän julkaista!
Sanat olivat niin totta ja itku pääsi kun viestin luin... Lämmin kiitos veilä kerran E! ♥

"Mä en tarkoituksella sun blogin kommentteihin laita mitään, sillä en halua hämmentää keittoa entisestään. Mutta halusin vaan sanoa, että jos sun blogi helpottaa arjen kulkuasi, älä ihmeessä lopeta. Jokaiselle bloggaajalle sattuu kömmähdyksiä ja asioita käsitetään väärin. Netissä kuin asioiden ymmärtämiseen on työkaluina vain teksti ja hymiöt. On älyttömän helppo ymmärtää asioita väärin ilman eleitä,ilmeitä, äänenpainoja jne. Syy minkä takia näitä epämiellyttäviä kommentteja blogeihin tulee, on yleensä juuri väärinymmärrys tai sitten kateus. Ja kumpikaan ei ole sun vika. Ihan niinkuin oikeassa elämässä, myös virtuaalielämässä karu totuus on se, että kaikki ei voi tykkää kaikesta. Joku tykkää sun blogista, mutta ei sitten välttämättä jostain tietystä postauksesta ja antaa sen negatiivissävytteisen kommentin. Ja mitä raha-asioiden kommentointiin blogissasi tulee, älä korvaasi edes lotkauta sinne suuntaan. Jokaisella on eri arvomaailma ja toiset arvostaa/tarvitsee elämässä ihan eri asioita kuin toiset. Ja askartelu on sulle, Tuula, terapiaa. Mä en laittaisi hintaa sille, mikä olon tekee hyväksi ja saa jaksamaan, sun tilanteessasi. Paljon jaksamisia :)"Erityisesti nuo sanat, että on epämiellyttäviin kommentteihin syy sitten väärin ymmärrys tai kateus, niin kumpikaan ei ole minun vikani!!
Nolottaa, että ylireagoin tähän yhteen kommenttiin ja olin asiaton kun otin sen esille!!
Eli vielä kerran ko. henkilölle anteeksi!
Kovin asiallisia eivät olleet kyllä myöskään kaikkien anonyymien kommentit...

Tiedän että blogissani vierailee aivan vieraita, sekä tuttuja, tuttujen tuttuja ja ehkä vielä heidänkin tuttujaan, enkä kyllä kirjoittaessani osaa ajatella kuka lukee tai mitä ajattelee...

Jatkan siis edelleenkin "valitsemallani tiellä..." ;-)
Jos joku luulee minun täällä valehtelevan, esittävän jotakin muuta kuin mitä olen, kiertävän veroja tai muuta yhtä älytöntä, niin minä en asialle mitään voi!

Minä vain tarkoituksella jätän täällä kirjoittamatta niistä ikävistä asioista.
Yritän pitää tämän positiivisena henkireikänä, jotta muistaisin kaunista ja hyvää vielä olevan, -vaikka lapseni menetinkin...
Jokainen voi vain arvailla miltä tuntuu yhä edelleen herätä aamuisin tähän todellisuuteen ettei Esikoistani enää ole!! Se tunne on sanoin kuvaamaton... Muotoaan on suruni ehkä vähän muuttanut, muttei mihinkään hävinnyt!

Edelleenkin kaikki, -satunnaisetkin anonyymit ohikulkijat voivat vierailla täällä, mutta jos jokin kirjoittamani asia häiritsee ikävällä tavalla, niin pyydän rohkeasti lähestymään sähköpostilla ja reilusti omalla nimellään!
Monesti kun tuntuu käyvän niin, että kommentoijat siellä sitten keskenään "riitelevät",
-toiset puolesta toiset vastaan.
Ja kun ei blogini kuitenkaan ole mikään yleinen keskustelu-foorumi jossa voi purnata...

Tämä blogin päivittäminenkin vaatii useimmiten minulta ihan ponnisteluja, -kuten lähes kaikki elämässäni... Elämä oman lapsen menehtymisen jälkeen kun on päivittäistä selviytymistä ja uuden elämän opettelua!!
Tästä eteenpäin siis lähestykää rohkeasti sähköpostilla ja omalla nimellä jos joku asia täällä häiritsee, siellä voimme jatkaa keskustelua.


Kuvaaminen kun on myös minulle tärkeä henkireikä, niin laitanpa tähänkin postaukseen vielä kuvia!
Minulta on paljon kyselty tekemiäni koristemunia, ja niitä olen tehnytkin monen monta, -ja lisää on luvassa! ;-)Laittelen teille ystävät jotka näitä olette kyselleet niin pikimmiten kuvia, -siinä järjestyksessä kun näitä on kyselty. En nyt uskalla mahdollisille uusille kyselijöille luvata vielä, -kunhan saan näitä jo tehtyjä lähtemään, niin katsotaan vieläkö voimia riittää... Uskoisin niin, sillä näitä on mukava näperrellä.






Myös tötteröitä on kyselty, ja näitäkin on teon alla...





Loppuun vielä pari kuvaa ihanasta Vågan korusta!
Voitin tämän Sannen kauniin blogin "Så Vitt Jag Vet" arvonnassa, -voitte arvata kuinka iloiseksi tulin! ♥ Lämmin kiitos vielä kerran Sanne!