Joulu ohi...

Joulu on ohi... Onneksi! 

Mukavasti meni, mutta ikävältä ja itkulta en välttynyt! 

Neljäs joulu ilman Esikoista ja ensimmäinen ilman isää!

Jouluaaton vietimme miehen kanssa kahden, -rauhallisesti, ilman kiirettä ja stressiä. 

Aattoaamuna mies kävi vielä kaupassa ja teki sen jälkeen peruna- ja sienisalaatin.

Hiukan myöhemmin päivällä lähdimme joulutervehdys käynnille läheisten luo sekä Esikoisen ja isän haudoille! Sen jälkeen vielä ajelimme ihan muuten vain.

Joulupäivänä illastimme (me, sisko perheineen sekä äiti) veljen perheen luona. 

Kuusi tuntia siellä olimme; -söimme ihania ruokia, muistelimme aiempia jouluja sekä isää ja Taivaspoikaani. ♥

Pelasimme pariin otteeseen myös pantomiimipeliä; -veli vaimoineen kirjoitti lapuille laulujen nimiä ja me pareittain (ensin saimme itse valita parit, mutta seka-sellaiset. Ja sen jälkeen arvalla ratkaistut parit) esitimme pantomiimina nostetussa lapussa olleen kappaleen nimen omalle parillemme, -jos tämä ei tiennyt, niin tiimalasin ajan loppuessa saivat muutkin yrittää. Voi sitä naurun määrää... ♥

Tapaninpäivänä illastimme äidin luona. Ja voi tuota meidän äitiä... ♥ 

Hän on aina tykännyt tehdä ruokaa ja kutsua meitä lapsia perheinemme syömään. Vaikka isä nukkui pois marraskuun alussa, niin äiti on siltikin jaksanut pitää perinteitä yllä!! 

Ihana rakas äiti! ♥

Joulublogissani pari kuvaa näistä kahdesta illasta! 

Minun ja mieheni aattoillasta muutama kuva. 

Sain aivan ihania lahjoja (vaikka olemme sopineet jo yli 10v sitten, ettei aikuisille osteta lahjoja...). Tässä yksi; uusi ompelukone!!♥ 

Mieheni sen minulle osti, -edellinen on n.23v vanha. Toimiva, -enkä oikeastaan olisi välttämättä tarvinnut uutta (vaikka siitä haaveilinkin). 

Minulla kun on jo miehen ostama saumuri, niin juuri tällainen peruskone (jossa paljon ihania erilaisia ompeleita) on minulle passeli. En varmaan tule edes tarvitsemaan kaikkia tuon koneen hienouksia... 

Tai ainakin se vaatii totuttelua. Tänään kokeilin monia kauniita ompeleita!

Taivaspojan ja isäni haudalla kävimme siis aattona iltapäivällä ja silloin satoi vettä niin etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. 

Joulupäivän aamuna oli pakkasta ja kuuraa; puoli yhdeksän aikoihin aamulla lähdimme käymään uudestaan haudoilla, -ja oli niin kaunista! Kuinkahan kaunista olisikaan ollut jos olisi lunta...

Tämä kuva joulupäivän aamuna Taivaspoikani haudalta. Kynttilöitä oli paljon, vaikka jotkut kavereistaan ovat muuttaneet paikkakuntaa.

Loppuun vielä kuva veljeni vaimon tekemistä ihanista sukista. Sukat ovat siis hänen, eivät minun!

Joskus syksyn aikana näin jonkun blogissa (valitettavasti en yhtään muista kenen, mutta jos tuntuu tutulta, niin saa ilmoittautua) kuvan tällaisista sukista. Kerroin niistä mm. juuri veljeni vaimolle ja hän oli innostunut neulomaan itselleen samanlaiset. Kertoi, että oli ostanut hiukan liian vähän pitsiä, -mutta eivätkö vai olekkin ihanat???

Sukkien kärjet ovat valkoiset, mutta eivät näy kuvassa.