torstai 17. toukokuuta 2012

Lahjuksia ja nukkekoti juttuja...


IHAN ENSIN HALUAN SYDÄMESTÄNI KIITTÄÄ KAIKKIA TEITÄ SANOISTA JA MYÖTÄELÄMISESTÄ TÄMÄN IKÄVÄN TAPATURMANI TIIMOILTA! ♥ 

Päivä kerrallaan on mentävä ja vaikka mieli on mustelmilla (kropasta ne alkavat pikkuhiljaa parantua) niin on vain pakko kestää tilanne. 
Aivan kauheaa kun mitään ei voi tehdä... No, vähän jotakin pientä olen koittanut (vaikka tiedän ettei saisi) ja käsivarsi on kipeytynyt entisestään. Mies on kyllä huolehtinut hyvin, mutta kun olen päivät yksin, niin tuntuu että "pää sekoaa" pelkästä olemisesta, siksi jotakin pientä koitan tehdä, mutta eihän mikään onnistu vasemmalla kädellä...
Kävelyllä olen vähän käynyt, mutta esim. metsään en uskalla mennä. Tasapaino on huono käden ollessa kantositeessä -ja jos kaadun niin... Hui, en uskalla edes ajatella.
No, -eipä tämä tästä valittamisesta miksikään tule. Käsittämätöntä tämä kyllä on... 

Tänään käytin ensimmäisen kerran kameraa. 
Kuvasin joitakin lahjoja. Sairaalan tuodut kukat jäivät kuvaamatta, mutta tuossa yhtenä päivänä veljeni vaimo piipahti tyttärensä kanssa (hän oli silloin Kööpenhaminassa kun minä olin sairaalassa eikä päässyt katsomaan, -veli kyllä kävi nuortensa kanssa ja toivat ruukkuruusun, -joka odottaa kasvihuoneessa ruukkuun/maahan istuttamista). Sain siis veljeni vaimolta kauniin kukkakimpun.

kuvat suurenevat klikkaamalla.
 


Olen tutustunut jo aika kauan sitten erääseen ihanaan naiseen joka on huutanut Huutonetistä ompeluksiani ja asuu samalla kylällä. Kun olin laitoshuoltajana työkokeilussa, niin näimme lähes joka päivä sillä hän työskentelee kirjastossa. Eräänä päivänä posti toi paketin ko. rouvalta, -ja kuulkaa- liikutuin aivan kun sen avasin; -hän oli halunut minua piristää ja lähetti ihanat sukat kera kortin toipumis ja kesän toivotuksineen.
Aivan käsittämätöntä, että ihmiset haluavat muistaa ja lohduttaa (niinkuin olen kirjoittanut täysin tuntemattomien blogini lukijoiden silloin tällöin tehneen). 
Jos elämä tuntuukin potkivan päähän kun näitä ikäviä tapahtumia minulla on ollut, niin kyllä tuollainen ihmisten pyyteetön välittäminen auttaa paljon!♥ 
LÄMMIN KIITOS JOHANNA VIELÄ KERRAN!



Äitienpäivä oli ja meni, -minulle se oli erittäin raskas, sillä samana päivänä tuli 4 vuotta Esikoiseni menehtymisestä. Olen Kuopukselle sanonut ettei ostelisi minulle mitään lahjoja, sillä hän itse ja se että hän voi hyvin on paras lahja minulle. No, eihän hän siitä sanomisesta piittaa, vaan oli ostanut minulle kauniin Kermansaven aamiaissetin -sekä suklaata. Kortti oli ihana, -meillä kun on lapsuudestani asti ollut (ja on siis yhä) perheen kesken sellainen "inside juttu", että minä olen prinsessa! 



Onhan sitä muitakin lahjoja tullut tässä viimeaikoina, -mies kantaa lähes joka päivä kaupasta minulle suklaata tms. hemmotellakseen kun olen kipeänä kotona. Olen kyllä sanonut, että voisi jättää tuomatta, sillä kun en paljoa liiku niin jo ennestään suuri painoni nousee hurjiin lukemiin!!! Hyvää huolta hän minusta pitää. Joka aamu ennen töihin lähtöään keittää puuron jonka tuo eteeni. Eilen istutti ostamiani kasveja pihalle, ja olihan siinä hänen itse ostamiaan kukkasipuleita (gladiolusta, liljaa yms.)
Yhtenä päivänä tuli töistä sodastreamin kanssa ja nyt juomme "oma tekemää" kivennäisvettä. Niin, ja kesäkukkiakin hän on minulle tuonut.

Aamulla kun hän lähti tuttavansa luo autotallin teossa auttamaan niin pyysin ottamaan minulle esille nukkekodin sekä sellaisen omatekemäni "roomboxin", joka on tuolla työhuoneen hyllykön päällä ollut varmaan yli kaksi vuotta. 
Nukkekoti harastukseni alkoi vuonna 2005, jolloin tein erilaisia roomboxeja. Tässä kaksi jäljellä olevaa.
Ylin kuva on vuodelta 2005 valmistumisen jälkeen.
Sinisissä ruukuissa (kaksi oikean puoleista) on massasta itse tekemiäni kasveja. Myös muuri oikeassa reunassa on tekemäni.




Vaaleanpunaiset ruusut ovat tekemiäni.






Tuon "luonnonkivi" lattian olen tehnyt kananmunakennosta ja muistaakseni "sammal" on värjättyä sahanpurua.



Myös tämä vanhan merikarhun Jalmarin ja hänen kissansa Roosan roombox on tekemäni, tai oikeammin sisustamani. Ensimmäiset kuvat ovat vuodelta -05.



Jalmarin villapaita on äitini neuloma, farkut ja lakki ovat minun tekemiäni.





Seinällä Jalmarin omakuva. ;-)



Vuonna 2006 ostin kirpparilta hiukan huonokuntoisen Lundbyn nukkekodin jonka maalasin ulkoa päin ja sisustin huoneet. Nukkekoti on vielä tallella vaatehuoneessa, mutta kaikki huonekalut ym. olen myynyt pois.



Esikoisen menehtymisen jälkeen lopahti nukkekoti harrastukseni...
Vuonna 2009 ostin kuitenkin ihanan "kartanon" mutta sitä en ole yhtään laittanut. Mies sen silloin kokosi, mutta en ole saanut intoa tapetointiin yms. Monenlaista olen sinne kyllä vuosien saatossa hankkinut. Tässä osa niistä kuvattu kartanon/Villan ullakolla.







Toivotaan että nukkekoti harrastukseni saisi uutta tuulta siipiensä alle. Nyt kyllä odotan vain että pystyisin ompelemaan!! No, se ehkä sujuisi jotenkuten, mutta saksilla leikkaaminen ei onnistu!

IHANAA JA AURINKOISTA LOPPUVIIKKOA KAIKILLE, TULEE NIIN HYVÄ MIELI KUN JAKSATTE VIERAILLA TÄÄLLÄ JA KOMMENTTEJAKIN JÄTTÄÄ!

VOIKAA HYVIN! ♥  


13 kommenttia:

  1. Voi miten ihania roomboxeija ja nukkekoteja. Tulee ihan himo kokeilla, mutta ei taida hermo eikä sorminäppäryys riittää ;-)

    Ihanaa viikonloppua!

    -Tuija-

    VastaaPoista
  2. Ihania nuo nukkekotikuvat, kiva katsella noin taidokasta ja kekseliästä!
    Sanonta että ystävät piristävät elämän arkea sopii tähän, miten Johanna on Sinua ajatellut.
    Jaksamista toivottelen Sinulle.

    VastaaPoista
  3. Voi miten hienoja nukkekoteja...ja tuo merikarhu on upea...:)

    Yritä nyt olla tekemättä mitään, että saat sen kätesi kuntoon....tiedän kyllä , että mieli tekisi tehdä kaikkea, kun aika tulee pitkäksi.

    VastaaPoista
  4. Voi - en muistanutkaan kuinka kauniita nuo roomboksisi on. =D
    Kiitos, kun kuvasit ne.

    Ja paranemisia...

    VastaaPoista
  5. Paranemisia! hurjaa jälkeä sun käsi! Nyt on sitten hyvä suunnitella, kunhan ei vain turhaudu kun mitään ei saa tehtyä :D Vähän niinkuin vauva käsivarrella

    VastaaPoista
  6. Ihanaa kun olet "tolkuissasi":D Tiedän että aika käy pitkäksi, mutta lukeminen, leffojen katselu, ulkoilu ja luonnosta nauttiminen vähän auttaa. Ihanat roomboxit...ettet vain tartuttaisi minuun mitään nukkekoti-virusta?:D

    VastaaPoista
  7. Ihania roomboxeja! Itselläkin nukkekotiharrastus ollut surun takia katkolla ja tekeminen tahmeaa, mutta käyn usein ihastelemassa muiden nukkekotiblogeja ja yritän sieltä löytää ideoita ja välillä ne myös motivoi jotain yrittämäänkin.
    Anna kätesi rauhassa parantua, älä kiirehdi,jotta pystyt myöhemmin täyspainoisesti niitä käyttämään ilmän särkyjä.
    Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
  8. Ihania nukkekoteja olet jaksanut laittaa blogiisi.Olet touhukas ihminen ei millään kädet ehtisi pysyä paikallaan. Minulta leikattiin muutama vuosi sitten kiertäjäkalvo olkapäästä siinäkin meni jonkun aikaa toipumisessa kun alussa oli se yksi käsi mitä sai käyttää. Halauksia sinulle.

    VastaaPoista
  9. Voi hyvänen aika, nyt vasta luin onnettomuudestasi. Hurjankuuloinen ilmalento ja hurjannäköinen käsi. Voimia ja jaksamista sinulle!

    VastaaPoista
  10. Hei Titti,
    Ajatuksissani olet usein. Omat pienet harmitukseni ovat pieniä sinun koettelemuksiisi verrattuna. Ihana juttu että sait edes vähän piristystä päivääsi ja kiitos viestistäsi:) Tosi upeita pienoismaailmoja olet luonut ja tulet varmasti tekemään vielä vaikka mitä upeita luomuksia. Kauniita päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  11. Voi että miten hiehoja roomboxeja! Olet kyllä taitava...
    Toivottavasti saat kätesi pian kuntoon <3
    Mukavaa sunnuntaita :)

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥