keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapaninpäivänä...


Kiitos kaikille hyvän joulun toivotuksista!

Toivottavasti teillä on ollut hyvä joulu...

Minulla tämä oli viides joulu ilman rakasta Esikoista...
Toinen joulu ilman isää...
Ikävä ja suru ovat suuret...  Jos voisin niin nukkuisin joulu ajan yli.

Onneksi on ihania läheisiä, vaikka joka hetki kaipaan Esikoista.

Pääsin kuitenkin vähän joulun tunnelmaan;-vietimme aatto-iltaa siskoni luona. 
Meitä oli yhteensä 10 -sisko, kolme tytärtään ja yhden tytären mies, tyttöjen isä, meidän äiti, mieheni, poikani ja minä sekä siskon keskimmäisen tyttären koira Otto...

Muutama kuva meidän joulustamme omassa kodissa.











Jouluaattona siskon luona koimme aivan ihanan yllätyksen kun ovikello soi ja siskon mennessä avaamaan oli oven takana seissyt joulupukki... Sisko kertoi jälkeenpäin että nähdessään ovisilmästä mikä siellä oli, niin oli miettinyt että nyt on kyllä pukki erehtynyt ovesta...
Noh, tämä joulupukki oli kyllä kuitenkin ihan oikeassa osoitteessa! :)
Vain hetkeä aiemmin oli siskon vanhin tytär miehensä kanssa lähtenyt viemään joulutervehdystä ystäväpariskunnalleen, että sen jälkeen voisimme lähteä kaikki yhdessä hautausmaalle. Minun mieheni kävi vielä siirtämässä meidän autoa joka oli nuorenparin auton edessä... 
Nuoret olivat lähteneet pihasta, mutta tulleet sitten samantien takaisin, -heillä oli autossa joulupukin varusteet johon siskon tyttären mies pukeutui, -ja osa lahjoistakin oli heillä säkissä.

Samainen joulupukki ja tällä kertaa myös tyttö-tonttunsa lähtivät käymään vielä veljeni perheen luona, jossa oli vieraita, -ja vain veli tiesi joulupukin tulosta -sillä vaatteet oli heiltä lainassa.
Kaikki heilläkin olleet olivat nuoria/aikuisia, ei siis lapsia enää.
Heillä on vaihto-oppilaana nuori poika Mexikosta, -oli hänellekkin hauska yllätys! 
Ja koska Joulupukkimmekaan ei ole suomlainen niin hänellä kävi jutustelu hienosti englanniksi vaihto-oppilaamme kanssa.

Kävimme porukalla hautausmaalla, (paitsi minun Kuopukseni, hän oli käynyt aiemmin isänsä kanssa) 
-koko päivän olin hienosti jaksanut, mutta Esikoisen haudalla tuli lohduton itku... Ihana isosiskoni talutti minut kapeaa polkua pois, kun en nähnyt eteeni...





Ottoa ensin vähän punanuttu pelotti...

...mutta joku tuttu haju tässä oudon näköisessä kaverissa oli...
 

 Paljon lahjoja ja Otto odotti innoissaan avaamista... 


Joulupäivänä keräännyimme kaikki porukalla veljeni perheen luo joulukahville/-teelle. 
Ihanaa yhdessä olo aikaa. 
Kuvaaminen vain tuppaa unohtumaan vierailuilla, kun keskittyy juttelemaan läheisten kanssa, -ja ehkä myös hieman erilaisten herkkujen syömiseen... ;)



Tänään Tapaninpäivänä sitten kaikki meidän äidin luona kahvilla-/teellä...



Kunhan minun 50-vuotis juhlani on juhlittu (nyt tulevana lauantaina) ja uusi vuosi vietetty, -tai eipä sitä sen ihmeemmin vietetä, -virallinen syntymäpäiväni on silloin, mutta kun juhlimme niitä lauantaina niin aattona ollaan vain ihan rauhallisesti- niin olen iki onnellinen että juhlat ja pyhät ovat ohi (nämä kun ovat niin vaikeita Esikoisen kuoleman jälkeen) ja saan "palata arkeen", -nauttia talvesta... ja lumesta... Toivottavasti ei sula pois vielä pitkään aikaan!!

6 kommenttia:

  1. Ihanaa joulutunnelmaa kuvissa<3

    VastaaPoista
  2. Ihanaa yhdessäoloa ja joulun tunnelmaa välittyy kertomuksesstasi, mutta kyynel tuli silmäkulmiin.
    Toivon sydämestäni Sinulle ihania synttärijuhlia, ihan kaikki Sinulle rakkaat ovat varmasti mukana myös niissä juhlissa ♥

    VastaaPoista
  3. Täälläkin kyyneleet tulivat silmiin. En osaa edes kuvitella kuinka raskaita tälläiset pakolliset juhlapyhät sinulle ovat.

    Oman äitini kuolemasta on vähän yli kolme vuotta ja taas näin joulun aikaan suru ja ikävä tuntuivat ottavat vallan moneen kertaan. Yritän välillä ajatella niin, että nyt rakas äitini on taivaassa omien jo aikasemmin täältä ikuisuuteen siirtyneiden rakkaiden kanssa, kuten omien vanhempiensa. Ehkä hiukan erikoinen ajattelutapa, mutta sillä yritän lohduttaa itseäni. Sinun kohdallasi tämän tyylinen ajattelu ei auta, koska te vanhemmat ja veli jäivät tänne maan päälle jatkamaan kulkuaan. Mutta toivotaan, että kenties vielä joskus tapaamme rakkaamme siellä, missä he jo ovat.

    Lämpöiset syntymäpäiväonnittelut sinulle. Toivottavasti juhlamieltä löytyy kaikesta huolimatta.

    Yst.terv. Tarja

    VastaaPoista
  4. Niin monta pientä tähtöstä
    kuin taivaankansi kantaa,
    niin monta onnenruusua
    tahdon sulle antaa.

    Ihanaa syntymäpäivää ja
    kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle.
    Tervehtien -Ritva-

    VastaaPoista
  5. Miten oman lapsen kuolemasta pääsee yli?Ei varmaan mitenkään,koskaan.Ehkä aika kuitenkin helpottaa.Tätä mietin usein,kun oma lapseni oli tehohoidossa,parantui kuitenkin.Itse vain itkin,makasin ja nukuin.Tuska oli fyysistä,pelkäsin soittoa sairaalasta kokoajan.Aika oli kuin painajaista:(Kolme viikkoa kesti,jonka jälkeen pitkä kuntoutus.Voimia sinulle Titti,onneksi sinulla rakkaita läheisiä.Parempaa uutta vuotta!Poikasi sinua odottaa,varmasti paremmassa paikassa.-minä-

    VastaaPoista
  6. KIITOS KAIKILLE TEILLE KOMMENTEISTA!♥

    VAIKKA AINA JOULUA ODOTANKIN, NIIN YHTÄ VAIKEAA SE ON JOKA VUOSI...
    IKÄVÄ JA SURU PAHENEE JUURI ERILAISINA JUHLAPÄIVINÄ, JA JOULU ON NIISTÄ EHKÄ PAHIN.
    ESIKOISENI PITI MYÖS KOVIN JOULUSTA.
    MUTTA ON VAIN PAKKO JAKSAA...
    SITÄ IKÄVÄN JA SURUN MÄÄRÄÄ EI KUKAAN VOI KUVITELLAKAAN...

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥