Uudessa kodissa...

Täällä me nyt Leevin kanssa asustelemme uudessa pienessä kodissamme...
Eihän tämä helppoa ole, mutta aika varmasti auttaa -meitä molempia.
Leevikin on ihmeissään ja peloissaan kun jää yksin.
Muutaman kerran kun olen palannut asioilta takaisin kotiin niin kissa reppana on löytnyt tyynyn alta... ;)
Leevillä on "ahtaanpaikankammo" eikä koskaan ole pystynyt olemaan peiton tms. alla, mutta nyt on kaivautunut sängyn päällä olevan tyynyn alle kun on yksin. Voi pientä.

Lauantaina muutin ja vaikka en jaksanut oikein mitään tavaroita juurikaan purkaa, niin rakkaiden valokuvat laitoin esille. 
Poikani antoi äipälle punaviinipullon "unilääkkeeksi" -jota nautin illalla muuttoväen mentyä ja yksin jäätyäni, parvekkeella.


Tunnelmaa illalla..
.

Rakkaat poisnukkuneet...

Leevi ja "turvatyynyt"...

Lämmin kiitos kaikille ihanista sanoistanne, -ne lämmittävät mieltäni.♥
Eräs -täysin minulle tuntematon- blogini lukija lähetti ihanan sähköpostin. Tässä pieni ote hänen tekstistään; 

Nostan sinulle virtuaalisesti "shamppanjalasin", teit päätöksen
sellaiseen asiaan... jota moni hyvin moni nainen meidän iässä aattelee.
Oma elämä, rauha ja saa olla just semmonen ku haluaa ja miten haluaa.

Tiiätkö, sitä voi olla parisuhteessa ja silti niin yksinäinen, liian
moni jatkaa uskaltamatta tehdä sitä irtiottoa.

SINÄ TEIT!!!

Saat olla aivanvarma, moni, tosi moni, nainen on onnellinen
ajatuksissaan, hengessään kun joku "siskoista " teki sen!!


Lämmin kiitos sinulle ihanainen Liisa, -toivottavasti ei haittaa vaikka täällä ilman lupaaasi julkaisin tämän tekstisi.  

Helpostihan eronneita vähän `tuomitaan`, -mutta tämä ratkaisu ei ollut helppo ja vuosia sitä mietin.
Monet ikävät kokemukset ovat muuttaneet minua ihmisenä -niistä suurimpana Esikois poikani menehtyminen- ja huomasin etten voinut enää jatkaa entistä elämääni. 

Se miten tämä `uusi`elämäni tässä lähtee käyntiin jää nähtäväksi...
Suunnittelen jo uutta blogiani, -kunhan tässä pääsen kunnolla elämän alkuun niin jatkan siellä. 

Voikaa hyvin ystävät rakkaat! ♥