Lämpimiä päiviä odotellaan...

Aurinko on paistanut ihan kiitettävästi, -mutta- missä on lämpö...
Jostain muistan kuulleeni ettei näin kylmää huhtikuuta ole ollut moniin vuosiin.
Siitäköhän johtuu että minulla on pihan haravointi vähän vaiheessa...
Perjantaina tein kolmisen tuntia hommia, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli vettä ja räntää.
Mutta kun on melko suuri piha niin osa on vielä tekemättä. No, eivätpä nuo tuolta karkaa.

Pääsiäinen meni ja koristeet on laitettu laatikkoon odottamaan ensi vuotta.

Kukista nautitaan, -jonkin ajan kuluttua niitä saakin jo luonnosta ja omalta pihalta.

Ompeluksia on työn alla.
Siskoni keskimmäinen tytär tilasi pojalleen Veikolle parit t-paidat ja shortsit, mutta pitihän minun ensin vähän harjoitella ennenkuin teen niistä kankaista jotka hän valitsi.
Tämä shortsiasu oli todella mieluinen, -tuo Vimman lettikangas kun on yksi heidän suosikeistaan.
Design by Titti.😉
Hän tilasi myös pari tuubihuivia. Siskoni vanhin tytär (kummityttöni) on myös tilannut tyttärelleen Sofialle jotakin. Mm. nuo tyynyt, -tein aiemmin päiväpeiton ja nyt sitten Sofian huoneessa olevaan nojatuoliin tein nuo tyynyt. Tuubihuivinkin tein, mutta taisi unohtua kuvata.
Kuvissa näkyvä farkkuhame on löytö kirppikseltä, -vielä iso Sofialle, mutta on sitten odottamassa.

Olen ommellut myös pipoja sekä pari muutakin tuubihuivia.

Minulla olisi aikaa, -muuta ei olekkaan. 
Mutta miten se onkin niin vaikea aloittaa monia asioita.
No, tiedän kyllä että masennukseen se kuuluu, mutta välillä mietin, että olenko vain niin hiivatin laiska. Kuitenkin, kun aloitan (on sitten kyse ompelusta tai mistä tahansa) niin innostun ja olen oikein tyytyväinen itseeni!

Niin helposti sitä jää tuohon sohvalle, -useimmiten tietokoneelle.
Huomaan mieleni olevan paljon parempi kun aloitan puuhastelun heti aamusta.
Siis tokihan minä teen, -mm. leivon silloin tällöin (tekisin sitä useamminkin, mutta kun itse niitä syö, eikä saisi). Viimeviikolla tein spelttisämpylöitä.

Kotityöt on aina olleet mieluisia minulle, mutta nykyisin se aloittaminen takkuaa!
Jokin aika sittten siivosin keittiön kaapit ja tuntuu että sen voisi tehdä taas uudelleen.
Työt ei tekemällä lopu, pitää vain olla itselleen armollinen ja muistaa ettei kaiken tarvitse olla aina tiptop.
Ei minulla sellaista ole kyllä ollut vuosikausiin.
Olin nuorempana neuroottinen siivoja, mutta vajaa kaksikymmentä vuotta sitten kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen niin se muuttui.
Samoin kävi pojan menehtymisen jälkeen.
Enkä minä aina näitä asioita mieti, kai se tämä kevät ja valoisuus saa miettimään ja katsomaan asioita (kotia) uudella tavalla.
Kaapit ym. siis odottavat sitä inspiraatiota.
Vinkkejä innon ja inspiraation löytymiseen otetaan ilolla vastaan!! 😊

Kurkuntaimet kasvaa kohisten, eikä niitä saa vielä pitkään aikaan kasvihuoneeseen.
Tomaatit ja pakchoi ovat myös hyvässä kasvussa.

Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille teille ihanaisille!🌞

P.S. Kaksi ihanaa lukijaani Nina ja Piia, jotka kyselitte koristemunia. Laitan viestiä kun saan kuvattua ne.