Suru ja ikävä sisälläni sekä kuvia sisustuksesta josta nyt on punainen lanka hukassa...

On taas se aika vuodesta jolloin suru ja ikävä nousevat enemmän pintaan...
Ne ovat minussa aina, olleet yhdeksän vuoden ajan, ja tulevat aina olemaan.
13.5 tuli siis yhdeksän vuotta Esikois poikani onnettomuudesta. Silloin Äitienpäivä oli ollut juuri ennen, tänä vuonna se oli jälkeen.
Itkua ja syvää surua on ollut muutamana päivänä. Ikuinen ikävä on läsnä joka hetki ja joka päivä!
Onneksi sain viettää eilistä Äitienpäivää oman äitini luona kuopuspoikani, miniäni ja muiden rakkaiden läheisteni kanssa.♥
Nyt kun siskoni kahdella tyttärellä on pienokaiset niin päivä sai myös minulle toisenlaista merkitystä, Sofia ja Veikko ovat niin äärettömän rakkaita ja tärkeitä minulle, -meille kaikille!

Kuvia olen ottanut vaikken ole jaksanut blogia päivittää, -tällä(kin) kertaa siis taas tiedossa sekalainen seurakunta kuvia.

Olen kylvännyt lehtikaalia, -mangoldia ja papuja, -ensin mainitut alkoivat itää jo parin päivän kuluttua.
Ovat siis kasvaneet vielä näiden kuvien oton jälkeen.

 


Aiemmin kylvämäni pakchoit, tomaatit ja kurkut kasvavat lähes silmissä.
Oli tarkoitus istuttaa kurkut paljuihin, mutta olemme mieheni kanssa molemmat olleet vähän flunssassa emmekä jaksaneet. Kunhan olo helpottaa ja taas jaksaa niin aion siirtää nuo kaikki myös kasvihuoneisiin, -lämmitystä minulla ei ole, mutta täytyy peittää yöksi.

Kasvihuoneita ei ole vielä pesty, olen odottanut lämpimämpiä päiviä. Niitä oli viikonloppuna ja tänään mutta ei tässä kunnossa jaksa alkaa niihin puuhiin.
Kasvihuoneissa on muutamia orvokkeja.

Ensimmäistä hortaa on jo käytetty (sekin tänä vuonna myöhässä) ruuan seassa.
Sekä tietenkin oman pihan ruohosipulia + valkosipulin varsia.

Minulla on nyt jotenkin pallo hukasssa kodin sisustuksessa...
Silloin kun meillä oli valkoista ja maalaisromanttista niin tykkäsin.
Mieli kuitenkin muuttui vuosien saatossa ja vähän modernimpi alkoi kiinnostaa.
En osaa yhdistää uutta ja vanhaa, -tai no, varmaan osaisin ja sisustaisin juuri mieleisekseni jos ei raha rajottaisi.😉
Meidän lattia on kyllästyttänyt jo useamman vuoden ajan, mutta valitettavasti vain minua...
Sen kun saisi edes hiottua ja maalattua niin kodin ilme muuttuisi paljon. Lottovoittoa odotellessa...

Huonekaluihin olen suht tyytyväinen, Ikean Ektorp sohva on ollut jo monta vuotta, siitä tykkään.
Päälliset vain ovat vaihtaneet väriä. Olohuoneen pöydästä en pidä.
Ruokailutilan ryhmä on myös mieleeni, vuosia sitten ostimme antiikkiliikkeestä vanhan kustavilaisen Tähkä-sarjan kaluston. Sen maalaamista haaveilen, pöydän pinta onvähän ikävän näköinen.
Alla oleva kuva on vuoden 2015 marraskuulta, lisää näitä kuvia voit katsoa TÄÄLTÄ.
Miten silloin onkin näyttänyt paljon paremmalta...

Ruokailutilan mustaan vitriinikaappiin ja seinällä olevaan pienen lasivitriiniin olen myös tyytyväinen.

Oikeastaan olohuoneen ja ruokailutilan välissä oleva matala taso (jonka päällä on Kupla valaisin) on sellainen joka nyt vaivaa... Olohuoneen valkoiset lipasto ja kapea vitriini menettelevät vielä jotenkuten.

Ja yksi mikä häiritsi ja otti silmääni oli se keltainen lisäys jota keväisin aina laitan... 

En vain osaa tyylikkäästi sitä lisätä. Otinkin jo ruokapöydältä pois Marimekon Räsymatto vahakankaan (mikähän ajatus seki oli aikoinaan ostaa kun vahakangas ei kuulu lemppareihini...)

Ruokailutilan ja keittiön verhot täytyisi vielä vaihtaa, keltainen nyt ei vain tunnu eikä näytä minun silmääni hyvältä.

Ei siis mitään vakavia ongelmia minulle nuo, kunhan mietin.

Muutosta tulee heti lottovoiton jälkeen!😉😊

Kunhan tämä olo helpottaa niin keskitän ajatukseni pihahommiin.

Siihen asti lepoa ja teetä...

Kollaasissa oikeanpuoleinen kuva on Äitienpäivä aamulta kun mies teki voileivät ja puuroa.

Kaunista keväistä viikkoa kaikille teille!🌞