Puutarhaa ja kotia...

Hei taas kaikki ihanat ja kiitos edellisen postauksen kommenteista!❤

Jos viime postausta tehdessäni ajattelin säästää teitä iänikuisilta puutarhan kukkakuvilta, niin nyt niitä kyllä sitten tulee...
Samalla saan ne tänne talteen, eipä niitä muuten tule paljon katseltua.
Tämä blogini kun on itselleni samalla myös vähän niinkuin päiväkirja.

Kuvien otosta on jo aikaa, esim. pionit eivät enää kuki.
Ylimmissä kuvissa vähän vesisateen kurittamia ruusuja.
Tänä vuonna ruusut ovat kukkineet varmaan enemmän kuin koskaan ennen, -kiitos lämpimän kevään.

Parasta on tietenkin se että puutarhasta (kuten myös luonnosta) saa kukkia kotia kaunistamaan ja siten iloa itselle.

 

Satoa on vähän saatu. Kasvihuonekurkkuja meillä on syöty toukokuusta asti, -siitäkin kiittäminen lämmintä kevättä.
Kasvimaalla (ilmeisesti) peurat olivat syöneeet punajuuren varret ja osan herneenvarsista, ne eivät taida enää tehdä uusia kukkia...

Olen ollut jotenkin tosi väsynyt eikä oikein mikään huvita.
Elämässä on ollut vähän vastoinkäymisiä niin se vaikuttaa mielialaan, -ne kun ei koske pelkästään minua niin en voi niistä kertoa.
Paino nousee entisestään kun syö koko ajan eikä oikein jaksa kävelylle lähteä...
Töissä toki olen käynyt.
Kuten varmaan muistatte niin aloitin toukokuussa osa-aikatyön.
Onhan se ollut outoa kun 10 vuotta on ollut kotona ja siitä kohta neljä vuotta `virallisesti` työkyvyttömyyseläkkeellä.
Eihän se aina niin mukavalta tunnu siivota toisten nurkkia varsinkin kun omistaja on paikalla, mutta tosi mukavia ihmisiä olen tavannut.
Minulla on jo muutama oma asiakas ja nyt heinäkuussa teen kesälomatuurauksia.
Muutama päivä viikossa sekä muutama tunti päivässä on ihan hyvä työaika.
Ensi viikolla onkin joka päivä työkeikka.
Mies on nyt ollut kotona joten hän on voinut toimia kuljettajana (ja ollut siellä myymälän iltasiivouksessa apunani).
Sitten kun hän menee töihin niin joutuu miettimään nuo työmatka kuviot uudelleen.
Minulla kun ei ole ajokorttia, -no bussit kulkee.

Harmittaa tämä väsymys ja saamattomuus, -mutta sehän ei ole minulle mitään uutta.
On ollut niitäkin päiviä että jaksan monenlaista mutta nyt on pidemmän aikaa ollut tällaista väsymystä.

Jokin aika sitten innostuin eräänä iltana vähän askartelemaan.
Autotallissa oli viime vuonna keräämiäni osmankäämin lehtiä.
Kostutin niitä sumutinpullolla ja letitin.
Piti tehdä kranssi, mutta olikin nätimpi ihan suorana.
Koristelua vailla on vielä, -katson jos syksyllä löytäisin jotakin kivaa luonnonmateriaalia jolla koristelen. Noiden kaarnasydämien lisäksi siis, -ne olen tehnyt joskus yli 10 vuotta sitten Lapsissa. Taisi olla 2006.
Tänä vuonna ajattelin kokeilla tehdä letitystä ja kranssia tuoreista lehdistä.

Ai niin, täytyy vielä esitellä lankaköynnös jonka sain selviämään talven yli varastossa.
Lehdet ovat tosi pieniä mutta tuuhea on.

Leipominenkin on paljon vähentynyt, -se väheni jo esikosen menehtymisen jälkeen ja sitten kun kuopus muutti aikoinaan omilleen.
Mutta silloin tällöin leivon "vierasvaraksi" pakastimeen, -josta ne sitten pikkuhiljaa häviävät parempiin suihin... Ei varmaan tarvitse kertoa että keiden!😂

Nyt kun mies on ollut kotona niin hän on halunnut kokata.
Minä kun kokkaan oikeastaan vain kasvisruokia.
Mutta nyt ei ole edes oikein tuo ruuanlaitto huvittanut.

Muistattekos kun jokin aika sitten tein sitä syreenisiirappia.
Oli muuten hyvää kun laitoin soda streamilla tekemäni vichyn sekaan.

Toivotan teille kauniita kesäpäiviä, lämpö on kyllä hellinyt oikein urakalla.
Nauttikaa ja kerätkää mieleen ja sydämeen ihania muistoja ja kuvia tästä kesästä.🌞
Palailen taas!😘😘