Hirmuisesti kiitos kaikille kommenteistanne edellisessä postauksessa! ♥
Tämän aloitan nyt ihan tavallisella mukavalla asialla...
Pidimme lauantaina ulkoilu päivää Mummilassa, -siis lapsuuden kodissani jossa äiti asustelee.
Minä mieheni kanssa ja sisko ex-miehensä kanssa sekä haimme ystäväni Oton myös mukaan, -emäntänsä (siis siskoni keskimmäinen tytär) sai leipoa ja valmistella rauhassa illan syntymäpäiväjuhliaan kun ystävänsä olivat tulossa.
Ei Otto siinä mitenkään olisi esteenä ollut, me vain halusimme Oton mukaamme Mummilaan, -itseasiassa mieheni sitä ehdotti.
Lumitöitä siellä osa teki, -miehillä tosin meni pitkä aika lumilingon korjauksessa, kun siitä meni jokin käynnistysnaru poikki, ja jotakin muutakin taisi vähän piiputtaa.
Viime talven jälkeen sitä ei ollut käytetty, -isä sillä aina teki lumityöt. Kun hän marraskuussa nukkui pois niin luntahan ei vielä ollut.
Oli mukava pakkaskeli, -siskoni teki pienen lumiukon, suurta ei voinut tehdä kun ei ollut suojalunta.
Otto tutustui lumiukkoon... (EI nostanut jalkaansa jos joku sitä miettii...)
KUVAT SUURENEVAT KLIKKAAMALLA.
Me naiset juttelimme pihalla ja seurasimme Oton iloa... Siskoni alkoi heittää lunta ja siitäkös Otto innostui!
Sisko teki nuotion jossa paistoimme makkaraa. Hänen ex-miehensä toi mukanaan sellaisen ihanan takorautaisen alustan joka oli meillä nuotion päällä. Niin, -tiedän kyllä että oikeasti makkarat kuuluu paistaa tikun nokassa...
Lunta vain on jokapaikassa vyötäröön asti niin emme ryhtyneet tikkuja tekemään. Ja sitä paitsi olemme kaikki jo sen ikäisiä ja mukavuutta rakastavia ettemme olisi jaksaneet kykkiä nuotion vieressä. ;-)
Makkarat söimme pihalla, ihan talouspaperi palaan käärittynä. :)
Myöhemmin joimme vielä kahvit ja teet pihalla.
Olisi ollut mukavaa jos olisi aurinko paistanut, mutta ihan kiva ilma kyllä silti.
Minun mittarini mukaan ei ole vielä kevät, ei edes kevättalvi, -vaan ihan oikea kunnon talvi!
Kevättalvi alkaa kun aurinko lämmittää, kinokset pienenvät ja räystäät tippuu.
Joka keväinen versojen ja itujen kasvatus on minulla kuitenkin jo alkanut. Ennen joulua jo tein tilauksen EKOLOSEGO:sta. Tilasin mm. monenlaisia siemeniä. Valkolupiinin siemet kasvoivat hyvin ja ensimmäisen erän olen jo syönyt. Aivan ihania ja rapsakoita! Aion kyllä koittaa kasvattaa näistä ihan kukkiakin!
TUMMEMMALLA OLEVISTA NIMISTÄ PÄÄSET KLIKKAAMALLA KOHTEEN SIVULLE.
By the way.... Täällä blogissani muutamat ovat kertoneet minulle siitä Salon
Radiokirppiksestä.
Kiitos vain kovasti vinkistä -piipahdin siellä eilen. Oli oikein viihtyisä ja siisti paikka.
En kauheasti jaksanut kiertelyyn keskittyä,
(ostin vain kauniin kangaspussukan) -oli nimittäin hiukan nälkä ja olimme menossa
Design Hilliin lounaalle.
Ihana salaatti ja keitto. Tuota paikkaa olen ennenkin täällä suositellut, kun ystäväni Jaana siitä kertoi ja siellä kävimme. Suosittelen edelleenkin. Saman katon alla saa "monta kärpästä yhdellä iskulla."
Ostin tällä kertaa vain hiukan askartelu tarvikkeita.
Lopuksi vielä tuohon otsikkoon: "elämän uusia tuulia..."
Olenkin täällä jossakin vaiheessa maininnut että työkokeilu on edessä. Halusin itse sitä.
Olinhan kokeilussa -apua- oliko se nyt 2009 vai 2010... No, kumpi tahansa, -niin se ei kuitenkaan onnistunut.
Päiväkodissa on työpaikkani ollut, -ja valtavasti työstäni olen tykännyt!
Voinut suoraan sanoa että rakastin työtäni. Monesti ihan liikutuin kuinka onnellinen olinkaan saadessani tehdä sitä työtä!
Jokin aika sitten selvisi että siellä en enää voi työskennellä... Se oli kova paikka, -vaikka ymmärsin hyvin ja itsekkin mietin ettei minusta oman lapseni kuoleman jälkeen enää olekkaan siihen työhön!
Senkin taisin mainita että koska minulla ei ole lähihoitajan koulutusta (myyjän ja ompelijan vain) niin ainoa työ mitä kaupunki voi minulle tarjota on siistijän työ.
Olen kovin miettinyt tilannettani, ja kun nyt on selvinnyt että työkokeiluni on pääkirjastossa, niin olen tullut siihen tulokseen, että oikeastaan se on hyvä!
Voin aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä." Hih, -sananmukaisesti!
Minä ja koko elämäni on täysin muuttunut vajaa neljä vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi.
Sitä vain ei monikaan ehkä ymmärrä!!
Ei minula ole oikeastaan enää mitään yhteistä monenkaan ihmisen kanssa... En jaksa kuunnella enkä puhua niitä "kahvipöytä-keskusteluja". Kaikella kun on minulle nykyisin ihan erilaiset mittasuhteet kuin ennen.
Minulle sellaiset asiat kuin esim. muutama ylikilo, (minulla sitä on muutama KYMMENkilo....) näppylä nenässä, hius-ja vaate muoti yms. ovat asioita jotka eivät jaksa kiinnostaa... Joskus ovat kiinnostaneet kovinkin, -ja varmaan jotkut asiat vielä kiinnostavat uudelleenkin, mutta ei nyt tällä hetkellä...
En ennen Esikoisen menehtymistäkään ole ollut kovin sosiaalinen, en mielelläni osallistunut keskusteluihin yms. Nyt olen sitä vielä vähemmän, -minulla on uusi erilainen elämä, -maailma- kuin kenelläkään tutullani. Olen vielä ihan hukassa itsekkin tämän kanssa ja lopun elämääni opettelen elämään asian kanssa; -lapseni on kuollut. Se ei siitä miksikään muutu. Se on edessäni aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä...
Kirjasto on hiljainen ja rauhallinen paikka. Täällä se on melko uusikin vielä.
Siellä jos voin kaikessa rauhassa tehdä siivoustyötä sen neljä tuntia ja siitä selviän -ennenkaikkea fyysisesti, -sillä en ole ihan nuori tyttö enää, ja vuodet sekä ylipaino ovat tehneet tehtävänsä tässä kropassa- niin olen tyytyväinen.
Olen ihan hyvin mielin menossa työkokeiluun, -joka alkaa siis tämän viikon torstaina, 1.3 klo. 8.00!! :)
Tokihan se vähän jännittää, -jokainen voi vain kuvitella miltä tuntuu kun on lähes neljä vuotta ollut pois työelämästä ja menee sitten ihan uuteen paikkaan ja työhön...
Mutta kun on joutunut kokemaan tämän elämän pahimman menetyksen, niin sen rinnalla kaikki asiat tuntuvat melko pieniltä, eikä sillätavalla pelota! Teen parhaani ja toivon että työ sujuisi hyvin.
Toivon että pikkuhiljaa innostun elämästäni uudelleen ja löydän paljon hyviä asioita...
Niin että torstaista eteenpäin tämä tyttö luuttuaa kirjaston käytäviä!
Saa tulla nykäisemään hihasta jos minut siellä näkee! ;-)
Kuva lainattu netistä, -en siis ole minä! ;-)
