Ostoksia ja vähän muutakin...

Lämpimät ja suuret kiitokset kaikille teille ihanaisille jotka jaksoitte jättää kommenttia edelliseen postaukseeni. ♥

En ymmärrä mikä yht`äkkiä sai tässä aamupäivän aikana oloni niin kurjaksi...
Aamu alkoi yllättävän hyvin, -tein kotitöitä yms. ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta iski väsymys ja niin kurja olo... (siis ei fyysisesti vaan henkisesti... ikävä ja masennuksen synkkiä syövereitä...)
Koitan nyt kuitenkin pikaisesti tehdä lupaamani postauksen joistakin ostoistani reissullamme ja sekaan mahtuu myös vanha viulu... (ei minun)!

Kun olin lähdössä Annen ihanaan puotiin, -josta siis kuvia edellisessä postauksessa, niin päätin, että "mopo ei saa karata käsistä." Mietinkin, että katselen nyt VÅGAn koruja, -olen niitä nähnyt oikeastaan kai vain kuvissa, ja ihastunut niihin. Annella oli paljon ihania, ja päädyin kaulakoruun, rannekoruun sekä sormukseen.
Kuvassa näkyvä rautalanka-sydän henkari on myös Annen putiikista, niitä ostin pari.Kuvat suurenevat klikkaamalla.



Mies osti itselleen uuden kellon, ja samalla minulle koruihin sopivan kellon sekä korvikset
(en osaa pitää roikkuvia korvakoruja...)



Annelta ostin myös kauniin kannun, sekä uusimman JDL-Magazinen
(ja Anne laittoi kassiini ihania Riviera Maisonin lehtiä, -niitä kuvia en koskaan väsy katsomaan...)


Johannan Kantri Kodista ostin kaksi kaunista melko suurta kruunua.
Tulevat ehkä kesällä kasvihuoneeseen.
Alimmassa kuvassa näkyvässä pikkukruunussa (jonka olen joskus maalannut valkoiseksi) polttelen kynttilää, -ja myös tuossa suuressa on paikka kynttilälle.


Johannalla oli ihania tiskirättejä, ja olisin halunut itselleni "Keittiön Kuningatar" rätin, mutta olivat valitettavasti loppuneet. Ajattelin, että kun meillä mies pääsääntöisesti kokkaa, niin tuollaisen Kuningas-rätin vien hänelle tuliaisiksi. Johanna antoikin sen sitten kaupanpäällisiksi!



Joissakin kirppareissa piipahdin jos sattui silmiin osumaan, mitään ihmeempää en löytänyt, luonnonvalkoiset pitsiverhot ja luonnonvalkoisen päiväpeiton (tulevat tänne työhuoneeseeni).
Vanhoja valkoisia pyyhkeitä yms. Olivat juuri pesussa.
Kotiinpäin tullessa kävimme Mikkelissä ja siellä piipahdin Wilma ja Wihtori kirpputorilla.
Näkyi olevan myös uutta tavaraa. Oikein mukava ja siisti paikka, mutta hyvin ahtaat käytävät (lauantai päivä, joten ihmisiä oli paljon...)

Aiemmin kuvassa olleen kannuni seuraksi löysin kauniin tarjottimen, en tiedä oliko uusi, ihan kirppari-pöydältä sen löysin. Hinta -15.00€- ei kyllä minun mielestäni ollut ihan mikään kirpputori hinta. Mutta kaunis on!

Samasta pöydästä löysin myös vähän tällaisen suuremman valkoisen maitotonkan.
Ehkä olivat uusia, hinta oli 25.00€. On minulla nyt kodinhoitohuoneessa, kesällä siihen voi kerätä pitkiä, suuria kukkia.


Eräästä pöydästä löysin kaksi kaunista, valkoista pitkää kapeaa mattoa. Puhtaat ja siistit, ja hinta vain 6,00€/kpl.


Tätä hotelliamme -johon siis menimme sen kaamean Lohikontin jälkeen- voin kyllä suositella.
Ei mikään luxus-hotelli, mutta me pidimme! Ruoka oli hyvää, -ala-carte listalla nyt ei hirveästi ollut vaihtoehtoja eivätkä olleet sieltä halvimmasta päästä, kuten ei viinitkään... Mutta eihän hotellien ravintoloissa koskaan mitään edullista ole. Lounas aikaan oli buffee-pöytä, niin tässä Spahotelli Casinossa kuin vieressä olevassa Vanhassa Casinossa (kuva tuolla aiemmassa postauksessa) mutta emme käyneet kummassakaan, -olimme aina lounasaikaan jossakin liikenteessä. ;-)
Väkeä oli viikolla tietenkin vähemmän, joten uimassa ja saunassa ei ollut tungosta! :)

Hotellin Ravintola Amanda, jossa siis söimme kahtena iltana.


Lisäksi voin suositella ihanaa Herkku-/lahjapuotia Olga Mariaa.
Ihania käsintehtyjä suklaita, teetä, keksejä, hilloja yms. Ja mikä parasta, luomua!
Käsitöitä, kynttilöitä... Myyjä rouva oli ihana ja ystävällinen. Hän myös neuvoi meidät ihanaan kahvilaan Cafe Alegriaan, joka siis tuon Herkkupuodin välittömässä läheisyydessä.
Juuri tuolta kahvilasta ostin sen Onnellisuuspipon josta kuva aiemmin! Siellä myös luomua, reilun kaupan ja lähiruokaa.

Me olemme miehen kanssa sellaisia että viihdymme kotona, -Lappi on meillä se lempi paikka. Minä pelkään lentokoneessa eikä kummallakaan ole kielitaitoa juuri nimeksikään, -niin ulkomaan kohteista emme ole innostuneet. Minulla tuo lentopelko on oikeastaan suurin syy!
Näin talvella oli mukava pitää tuo pieni hotelli loma, kesällä on aina huoli puutarhasta, kukista ja kasvihuoneesta. Äitini kyllä aina käy jos olemme pitempään poissa, -sillä kissa tarvitsee ruokaa. Kesäisin hän myös kastelee kukat yms. mutta kyllä minä silti haluan yleensä itse viettää kesällä lähes kaiken ajan kotona, -kukat ja kasvit ovat kuitenkin niin tärkeitä minulle!

Tällä reissullamme kävimme myös miehen siskon luona sekä isänsä, joka ensikuun alussa täyttää jo 91v. Teräsvaari joka asuu vielä itsekseen, ajaa autolla ja on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa.
Ukki on nuoruudessaan soittanut paljon; viulua, kitaraa ja mandoliinia. Esiintynyt isoveljensä (joka soitti silloin haitaria) kanssa ja soittaneet mm. tansseissa.
Voih, ne wanhat ihanat valokuvat joita Ukki näytti, -joissa hän nuorena ja komeana, hienosti pukeutuneena seisoi viulunsa kanssa! ♥
Nyt hän soitti meille mandoliinia ja kitaraa sekä lauloi (ja mikä ääni tuon ikäisellä miehellä...)
Kyllä siinä kostui niin minun kuin miehenikin silmäkulma...Vanhan viulunsa hän kaivoi kätköistään ja tapaili myös sillä, mutta totesi että vanhuus on tehnyt tehtävänsä, viulun soitto ei enää mielestään sujunut.
Minä ihailin kaunista vanhaa viulua; Ukki oli ostanut sen vuonna -37 vanhalta Viipurilaiselta soittoniekalta. Hän epäili että viululla saattaa hyvinkin olla ikää jo 100 vuotta.
Viulu on kulkenut hänen mukanaan aina, mm. myös viisi vuotta sodassa!!
Viulukoteloa kun katsoi, niin ei siitä olisi uskonut että on ollut sodassakin mukana.
Kuvat eivät tee oikeutta viululle, joka oli kauniin ruskea, ei oranssi kuten kuvissa näyttää!

Kiitos taas teille jos jaksoitte lukea ja kuviani katsoa ihan tänne loppuun asti!♥

Toisinaan sitä ihmettelee, että miten minulla voikin olla näin paljon lukijoita.
Miten jotakuta voi kiinnostaa tällaisen ylipainoisen, keski-ikäisen, lapsensa menettäneen naisen höpinät... Täällä ei ole muotia, kosmetiikaa tms. Leivontaa ja ruokajuttuja joskus harvoin. Käsitöitä sillointällöin ja nukkekoti jututkin ovat olleet pitkään jäähyllä, kun ei ole innostusta. Ei ole lomamatkoja ulkomailla tms. Hyvin kotikeskeinen on tämä blogini, -elämäni kun on melko suppeaa Esikoisen poismenon jälkeen... Minulle se sopii kyllä juuri tällaisena, mutta että joku viitsii täällä käydä... :o

Ihania kyllä olette ja kommentinne ilahduttavat päiviäni♥

Minä teen nyt itselleni pikaruokaa nuudeleista ja tofusta, Kuopus kävi koulun jälkeen kavereiden kanssa syömässä ja kun mies tulee, niin hän voi syödä eilistä...
Ellei sitten innostu kokkaamaan jotakin.
Syötyäni menen sohvalle ja katson tylsänä telkkua, ehkä nukunkin, -ja ennenkaikkea toivon, että huomenna olisi vähän parempi päivä...

Edit. Unohdin mainita tämän ihanan paikan: Heila jossa piipahdin kotimatkalla ostamassa tuliaisia ja vähän jotakin kotiinkin. Suosittelen!! Luomua, lähiruokaa, viinitilan viinejä yms. yms.