Pihapuuhailuja siskon kanssa...

Mieheni lähti perjantaina auttamaan sukulaisen mökille ja minä kutsuin siskoni meille.

Hän tuli iltapäivällä ja aloitimme istumalla paviljongissa skumppalasin ääressä "suunnitelmia tehden."☺

Jonkin aikaa puuhailtuamme pidimme -edelleen paviljongissa istuen- pienen tauon.
Sisko oli tehnyt ihania lohirullia joita toi tullessaan.
Enemmänkin se yhdessä olo ja juttelu oli meillä se pääasia kuin ne puutarhatyöt.☺

Illan suussa tulimme sisälle ja katselimme siskon ja äitini matkakuvia Karjalan Uudeltakirkolta, jossa äitimme on syntynyt ja asunut pienenä.  
Siinähän sitä aikaa vierähtikin. Sen jälkeen sauna lämpiämään ja hiukan syötävää tekemään.
Mieheni oli ostanut meille tarvikkeita joista teimme herkullisia cocktailpaloja. 
Sitä kun oli vähän väsynyt ulkona olosta niin ei kauheasti jaksanut paneutua ruuan ulkoasuun ja kattaukseen... -sormisyötävät olivatkin silloin hyvä vaihtoehto.

Pari pulloa kuohuvaa jäi odottamaan seuraavaa kertaa.☺

Nautimme kevätillan tunnelmasta paviljongissa myös hämärän jo laskeuduttua.

Seuraavana aamuna minä olin taas hereillä jo kukonlaulun aikaan. 
Odottelin siskon heräämistä ja vain nautin kodin tunnelmasta.

Pian siskokin nousi ja jonkin aikaa siinä vain juteltuamme ja lauantai aamupäivän rauhallisesta olosta nauttien ryhdyin tekemään brunssia.

Jonkin aikaa sen jälkeen päätimme mennä vielä pihalle puuhailemaan.

Viimevuotisia orvokkeja pilkistelee sieltä täältä.

Kesäkukkina kodinhoitohuoneen pienellä terassilla on vasta orvokkeja...

Sain äitienpäivänä pojaltani ja avovaimoltaan upean begonian. 

Pioneissa on paljon nuppuja.

Mahonia on kukkinut jo jonkin aikaa.

Yhdessä perennapenkissä kasvoi uusi asukas, huhtasieni!

Siskoni lähti lauantai iltasella kotiin ja sitä ennen tein meille vielä ruuaksi bataattilohkoja yrteillä, leivitettyjä munakoisopihvejä joihin pinnalle siivu vuohejuustoa joka hiukan suli pannulla. 
Lisäksi vielä parsaa jonka pinnalle raastoin parmesania ja maistoimme myös minun aiemmin tekemiä voikukka-kapriksia. Hyvää olivat kaikki, -kuvaaminen vain jäi kun nälkä vei voiton!

Ja loppuun vielä; "mikä ei kuulu kuvaan"..☺

Naapurin Viiru... Tai no tavallaan kuulu, meidän paviljongin rautasohva oli viimekesänäkin hänen nukkumapaikkansa.☺

Suloista sunnuntaita kaikille!♡

  

Pieniä ostoksia...

Kauniit, rakkaat ja lämpimät kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoinelle.♡
Kevät on raskasta aikaa sillä kaikki tulee jotenkin eritavalla pinnalle...

Ilmat ei vielä ole kovin lämpimät ja kesäiset olleet, -jos ei sada niin sitten tuulee.
Onhan noita lämpimiäkin päiviä sekaan mahtunut, mutta esim. kasvimaalle tai kasvihuoneeseen ei ole oikein mitään uskaltanut laittaa.
No kasvariin olen vienyt joitakin ruukkuja jo, ja peitellyt iltaisin.

Tein pienen tilauksen Annen ihanasta puodista; Sisustus Chill`stä.

Oliiviöljyä (ihana pullo), ranskalaista merisuolaa sekä Nicolas Vahèn salaattiottimet.
Myös kuvassa näkyvä puulaatikko on sieltä.

 Näitä paperipusseja tilasin muutaman.

Hortaa olen käyttänyt hyvin monena päivänä. Toinen postaus niistä tulee jossakin vaiheessa.
Säilöin voikukan nuppuja, eli tein voikukannuppukapriksia. En ole vielä maisatnut mutta jospa huomenna kun saan rakkaan isosiskoni vieraakseni.

Ensimmäiset petuniat on hankitttu, pidin niitä ensin vähän aikaa kasvihuoneessa kun oli niin viileää.

Vaihdoin basilikalle ja timjamille suuremmat ruukut, -ja nyt jännityksellä seuraan jatkavatko kasvuaan.
Kun ilmat lämpenevät niin siirrän ne kasvihuoneeseen tai patiolle.

Huomiseksi on luvattu lämmintä, -mieheni lähtee sukulaisen mökille auttamaan ja minä saan siskoni luokseni. Puuhailemme varmaan pihalla, kokkaamme hyvää ruokaa, nautimme viiniä, lämmitämme saunan ja vietämme laatuaikaa yhdessä.♡

Suruni....

Täällä on matalapainetta... -itkua ja ikävöintiä.♡

Viime yönä tuli seitsemän vuotta Esikoispoikani ♡ menehtymisestä.
Suru on muuttanut muotoaan, mutta on minussa aina!

Lainaan tähän erään toisen äidin kirjoituksen, -hänen luvallaan.


Emme toisiamme tunne mutta Facebookin "Lapsensa onnettomuudessa menettäneet" sivustolla hän tämän tekstin julkaisi. Hänellä oli kulunut neljä vuotta.
Minä olen huono pukemaan tunteitani sanoiksi, mutta tässä oli paljon samoja tuntoja kuin itselläni...

HUOM! Teksti ei siis ole omani, vaan luvalla lainattu!

"Rakas lapsi menetetty , ei iloa enää koskaan....
Minussa asuu suru. Sillä on pesä minussa.
Se on tullut jäädäkseen ja neljässä vuodessa siitä on tullut ystävä.
Ystävä, jota en koskaan halunnut,
mutta se tunkeutui ihoni läpi terävillä kynsillään tiensä auki repien, otti paikan sisimmästäni kolkosti nauraen.
Alkuun sen kynnet olivat terävät, viiltävät ja ote kuristavan tukahduttava, hengitys kylmän metallinen ja paikalleen jähmettävä.
Se runteli, riipi, riepotteli, raiskasi. Raivosi mielipuolen lailla, katsoi, mitä kestän.
Käytti voimansa loppuun, välillä hetken huokasi ja taas aloitti, mutta sen voimat vähenivät, pahin tuska talttui, terävin peitsi tylstyi.
Riehuessaan se repi kaiken vereslihalle, joka paikka vuosi märkäistä, mustaa visvaa, joka teki kalvon surun ympärille koteloiden sen sisääni ilman ulospääsyä.
Siellä se nyt asuu, ystäväni, jonka olen varauksella hyväksynyt.
Se on mukana kaikessa, katselee maailmaa silmilläni, kokee kanssani asioita, joskus mukana nauraen, välillä hetkellisesti rutistaen, joskus hellästi kynsiään näyttäen, välillä ahdistavasti puristaen, muistuttaen olemassaolostaan.
Se on tullut niin osaksi minua, että välillä en muista sitä.
Siellä se kuitenkin on, suru, lopun elämääni, näkyen katseessani, ymmärryksessäni, myötäelämisessä, tietoisuudessa muokaten ajatuksiani.
Kulkee rinnalla, välillä askeleen edellä, toisinaan kaksi takana,mutta verkoilla minuun kiinni kytkettynä, koukuilla ankkuroituna.
Suru, ystäväni.
Mutta elämä on täysin erilaista. Arvot, ysäväpiiri, asenne , hyväksyntä, henkisyys, tietoisuus ja sallivuus, kaikki muuttuneet. Mikä ennen oli tärkeää, ei enää ole etusijalla.
 Elämä on jo ihan hyvääkin ja pystyy toimimaan, iloitsemaan, mutta sellainen kummallinen kalvo ja suodatin on rajoittamassa. Ihan kun eläisi muovipussin sisällä verhottuna pieneen harmauteen. Suru kaikesta siitä elämättä jääneestä elämästä, lauluista, jotka jäivät säveltämättä, rakkaudet, jotka jäivät kokematta, uuden elämän syntyminen, hyvät teot, jotka jäivät tekemättä.
Niin on kaikki mennyt uusiksi.....samalla lailla kuin sulla. Mut ehkä sekin auttaa jaksamaan kun ei enää jaksa välittää mistään jonnin joutavasta .....ihan sama onko jonkun koira paskonu portin pieleen tai tarjoustuote loppu ja ympärillä vain todellisia ystäviä muut karsiintuneet pois
Tää suru on muuttanut ihmisenä paljon. Ystävät on karsiutunut, ne jotka oikeita ystäviä ovat jääneet. Ei jaksa tosiaankaan välittää onko ikkunat pesemättä, matot vinossa ym.




Ja kyllä, Kuopus poikani on minulle kaikkikaikessa!♡
Ikävöintini ja suruni Taivaspoikaani kohtaan ei ole häneltä pois.
Olemme yhdessä itkeneet ja surreet ja usein muistelemme isoveljeä.♡

Tiedän että on ihmisiä jotka tuotakin asiaa miettivät.
Kuten muutenkin minun suruani...
Esim. että enkö ole päässyt yli (ym. ihan yhtä outoa...)
Ei, en ole päässyt "yli" -enkä tule pääsemäänkään.
Tulen aina puhumaan kuolleesta lapsestani, -vaikka on ihmisiä joita se ahdistaa.
Hän on minun lapseni yhä vaikkei häntä enää ole!

Villivihanneksista ja hortailusta -Part 1...

Minulta on kyselty blogi-postausta villivihanneksista sekä hortailusta ja ensimmäinen sellainen olisi nyt tulossa.

Yleisin ilmaisu taitaa olla `hortoilu` mutta itse pidän enemmän `hortailu` sanasta!

Alkuun heti varoituksen sanoja!!

Postaus on siis ihan omien kokemusteni perusteella tehty.
Jokaisen on itse varmistettava/tarkistettava netistä tai kirjoista jokaisen villiyrtin kohdalla mitä siitä asiantuntijat sanovat! Minä en ole asiantuntija!!

En voi ottaa vastuuta siitä että joku saa allergisen reagtion tms. ja pahimmassa tapauksessa joutuu vaikka sairaalaan!
Komplikaatioitahan voi tulla kenelle tahansa ja ihan "normi ruuastakin."

On aloitettava hyvin varovasti, helppoja tuttuja kasveja ja vain vähän kerrallaan!

Jokainen on itse vastuussa omasta itsestään ja ratkaisuistaan!

Kerätkää yrtit ja kasvit vain sellaisista paikoista, joista tiedätte ettei ole myrkytetty eikä ole lähellä tietä, tehdasta tms. << Näihinkin asioihin löytyy netistä ja kirjoista tietoa!

Ja Jokamiehen oikeudet täytyy ehdottomasti myös ottaa huomioon!

Itse kerään omalta pihalta, lähimetsästä sekä äitini pihasta ja metsästä.

Täältä Hortoilu sivuilta saa tietoa mutta on olemassa myös paljon muita sivustoja, -etsimällä löytää!

Netissä on myös ristiriitaista tietoa, -joistakin kasveista mainitaan että ovat myrkyllisiä, ja joissakin toisessa samaa on käytetty ravintona!
Tällaisia tulee nyt ensimmäisenä mieleen leskenlehti sekä jättipalsami, -joista vain jälkimmäistä olen itse kokeillut.

Hyvin paljon on myös näköislajeja, esim. vuohenputken voi sekoittaa myrkylliseen kasviin, joten täysin varma on oltava mitä syö!
Täytyy hyvin tarkistaa turvallisista asiantuntija lähteistä oikeat tuntomerkit!

En ryhdy tässä antamaan neuvoja käyttötarkoituksiin, sillä yhdellä kasvilla niitä voi olla monta, -niin sisäisesti kuin ulkoisestikkin käytettynä!
Netistä ja kirjoista löytyy paljon!


Itselleni mm. vuohenputki on tuttu jo monen vuoden takaa.
Tästä parhaimpia ovat juuri ne ensimmäiset suipot pienet alut.

Kaikille taitaa olla nokkonen tuttu.

Myös poimulehti taitaa kuulua niihin monelle tuttuihin kasveihin.

Voikukasta voi käyttää nuput, kukat, lehdet ja juuren.
Voikukan nuput ovat herkkuani voi/öljyseoksessa paistettuna. Tänä vuonna ajattelin kokeilla säilöä niitä kapriksen tapaan. Meillä ei vain vielä oikein nuppuja löytynyt kun viikolla kävin hortailemassa.
Täällä "laaksossa" kun asuu niin kevät tulee aina vähän myöhemmin...☺

 Maitohorsman pienet alut ovat aivan parsan veroista (ellei jopa parempaa...) herkkua.

Koivun silmut (kuten myös lehdet myöhemmin) ovat terveellistä ja herkullista syötävää.

Ketunleipä eli käenkaali on varmaan monelle tuttu lapsuudesta.

Hiukan vieraampia on varmaankin maahumala.

Sekä jättipalsami, -josta jo alussa kirjoitin, että jossakin se mainitaan myrkylliseksi ja jossakin taas siitä käytetään niin näitä pieniä sirkkalehtiä kuin sitten myöhemmin vartta sekä myös kukkia.
Itse olen kokeillut näitä sirkkalehtiä enkä ole saanut mitään oireita.

Myös ahomansikan- sekä mustaherukan lehdet ovat juuri parhaimmillaan.

Tässä nyt joitakin!
Itse käytän näitä niin lämpimissä ruuissa...

Salaateissa ja jälkiruuissa.

Teen viherjauhetta ja yrttisuolaa. Myös teetä voi hyvin monista tehdä.

Mutta vielä kerran haluan muistuttaa ettette kokeile mitään sellaista kasvia joista ette ole täysin varmoja että on syötävää!

Jatkoa tälle villivihannes postauksella seuraa kun kevät etenee.
Ajattelin tehdä myös postauksen kirjoista joita minulle on vuosien saatossa kertynyt ja jotka käsittelevät luonnosta löytyviä kasveja.

Viimeisin taitaa olla tämä talvella hankkimani Sami Tallbergin Villiä Vegeä kirja.

EDIT. Vielä yksi varoituksen sana, -ja kuva...
Varokaa käärmeitä...
Kuva on otettu kännykällä, -hortailu reisullani...

Nukkekoti huonekaluja ja tarvikkeita myynnissä...

Tänään on ollut upea sää ja minun piti mennä pihalle puuhailemaan.
Päätin kuitenkin kuvata nukkekodin huonekaluja ym. ja laitoin niitä myyntiin tuonne Facebookin Nukkekotikirppikselle. 
Tulin siihen tulokseen että mitäpä minä niitä kaapissa säilytän, -nukkekotiakaan kun ei enää ole.
Toivottavasti tuottaisivat iloa jollekkin.

En ole varma toimiiko tuo laittamani linkki...

Lisää on tulossa ja mietinkin että jos kiinnostusta olisi niin voisin tänne blogiini myös laittaa joitakin myyntiin...??