Puutarhaa ja kotia...

Hei taas kaikki ihanat ja kiitos edellisen postauksen kommenteista!❤

Jos viime postausta tehdessäni ajattelin säästää teitä iänikuisilta puutarhan kukkakuvilta, niin nyt niitä kyllä sitten tulee...
Samalla saan ne tänne talteen, eipä niitä muuten tule paljon katseltua.
Tämä blogini kun on itselleni samalla myös vähän niinkuin päiväkirja.

Kuvien otosta on jo aikaa, esim. pionit eivät enää kuki.
Ylimmissä kuvissa vähän vesisateen kurittamia ruusuja.
Tänä vuonna ruusut ovat kukkineet varmaan enemmän kuin koskaan ennen, -kiitos lämpimän kevään.

Parasta on tietenkin se että puutarhasta (kuten myös luonnosta) saa kukkia kotia kaunistamaan ja siten iloa itselle.

 

Satoa on vähän saatu. Kasvihuonekurkkuja meillä on syöty toukokuusta asti, -siitäkin kiittäminen lämmintä kevättä.
Kasvimaalla (ilmeisesti) peurat olivat syöneeet punajuuren varret ja osan herneenvarsista, ne eivät taida enää tehdä uusia kukkia...

Olen ollut jotenkin tosi väsynyt eikä oikein mikään huvita.
Elämässä on ollut vähän vastoinkäymisiä niin se vaikuttaa mielialaan, -ne kun ei koske pelkästään minua niin en voi niistä kertoa.
Paino nousee entisestään kun syö koko ajan eikä oikein jaksa kävelylle lähteä...
Töissä toki olen käynyt.
Kuten varmaan muistatte niin aloitin toukokuussa osa-aikatyön.
Onhan se ollut outoa kun 10 vuotta on ollut kotona ja siitä kohta neljä vuotta `virallisesti` työkyvyttömyyseläkkeellä.
Eihän se aina niin mukavalta tunnu siivota toisten nurkkia varsinkin kun omistaja on paikalla, mutta tosi mukavia ihmisiä olen tavannut.
Minulla on jo muutama oma asiakas ja nyt heinäkuussa teen kesälomatuurauksia.
Muutama päivä viikossa sekä muutama tunti päivässä on ihan hyvä työaika.
Ensi viikolla onkin joka päivä työkeikka.
Mies on nyt ollut kotona joten hän on voinut toimia kuljettajana (ja ollut siellä myymälän iltasiivouksessa apunani).
Sitten kun hän menee töihin niin joutuu miettimään nuo työmatka kuviot uudelleen.
Minulla kun ei ole ajokorttia, -no bussit kulkee.

Harmittaa tämä väsymys ja saamattomuus, -mutta sehän ei ole minulle mitään uutta.
On ollut niitäkin päiviä että jaksan monenlaista mutta nyt on pidemmän aikaa ollut tällaista väsymystä.

Jokin aika sitten innostuin eräänä iltana vähän askartelemaan.
Autotallissa oli viime vuonna keräämiäni osmankäämin lehtiä.
Kostutin niitä sumutinpullolla ja letitin.
Piti tehdä kranssi, mutta olikin nätimpi ihan suorana.
Koristelua vailla on vielä, -katson jos syksyllä löytäisin jotakin kivaa luonnonmateriaalia jolla koristelen. Noiden kaarnasydämien lisäksi siis, -ne olen tehnyt joskus yli 10 vuotta sitten Lapsissa. Taisi olla 2006.
Tänä vuonna ajattelin kokeilla tehdä letitystä ja kranssia tuoreista lehdistä.

Ai niin, täytyy vielä esitellä lankaköynnös jonka sain selviämään talven yli varastossa.
Lehdet ovat tosi pieniä mutta tuuhea on.

Leipominenkin on paljon vähentynyt, -se väheni jo esikosen menehtymisen jälkeen ja sitten kun kuopus muutti aikoinaan omilleen.
Mutta silloin tällöin leivon "vierasvaraksi" pakastimeen, -josta ne sitten pikkuhiljaa häviävät parempiin suihin... Ei varmaan tarvitse kertoa että keiden!😂

Nyt kun mies on ollut kotona niin hän on halunnut kokata.
Minä kun kokkaan oikeastaan vain kasvisruokia.
Mutta nyt ei ole edes oikein tuo ruuanlaitto huvittanut.

Muistattekos kun jokin aika sitten tein sitä syreenisiirappia.
Oli muuten hyvää kun laitoin soda streamilla tekemäni vichyn sekaan.

Toivotan teille kauniita kesäpäiviä, lämpö on kyllä hellinyt oikein urakalla.
Nauttikaa ja kerätkää mieleen ja sydämeen ihania muistoja ja kuvia tästä kesästä.🌞
Palailen taas!😘😘

Ihanaa yhdessäoloa rakkaiden kanssa...

Hei taas kaikille ja kiitos edellisen postauksen kommenteista!♥

Olisi paljon kuvia oman puutarhan kukista yms. mutta ajattelin että jos nyt vaihteeksi välillä jotakin muuta.

Saimme miehen kanssa kutsun juhannuksen viettoon kummityttöni perheeltä.
Kummityttöni isä oli vuokrannut tästä suht läheltä Lohjansaaresta mökin jossa meitä oli aika iso porukka; -kummityttöni (siskon vanhin tytär) miehensä ja tyttärensä kanssa, hänen anoppinsa joka viettää nyt kesän suomessa, kummityttöni vanhemmat, meidän äiti, me sekä siskon hyvän ystävän tytär ihana Emppu!
Parempaa juhannusta en olisi voinut toivoa (paitsi että oma poikani ja miniäni olisi myös ollut siellä, mutta he viettivät juhannusta ystävien mökillä Inkoon saaristossa).

Vaari (joksi siis kutsumme kummityttöni isää) tarjosi ruuat ja juomat ja kummitytön mies joka on kokki, valmisti ne.
Ei ihan perinteistä suomalaista juhannusruokaa, -sillä kokki ei ole suomalainen.
Todella herkullista ruokaa, -me oikein odotimme mieheni kanssa että pääsemme herra C:n ruokien ääreen.😋
Lienenkö ollut kovin nälkäinen, kun vain pari kuvaa olin ottanut, eikä nekään onnistuneet.
Mutta muita kuvia sitten sitäkin enemmän.

Vein tuliaisiksi oman kasvihuoneen kurkkuja sekä oman puutarhan kukkia.

Ihanaa yhdessä oloa, ja minä nautin Sofian ja Empun seurasta.
Ensimmäisenä tein tytöille kukkaseppeleet (kovin kaksinen ei ollut valikoima).

Me leikimme, luimme, maalasimme vesiväreillä ja puhalsimme saippuakuplia ulkona.
Kukkien keräämistä unohtamatta.

Siskoni ja äiti innostuivat askartelemaan suodatinpaperi-ruusuja.
Miehet saunoivat ja juttelivat.

Aika tuulista oli ja välillä satoikin, mutta kyllä me olimme paljon myös ulkona.
Rakkaat Sofia ja Emilia.

Kummityttöni toi meidät yöllä kotiin ja haki taas seuraavana päivänä.
Ja kun pääsimme mökille niin Sofia sanoi heti: "Titti keräämään seppelii."
Niin me lähdimme siis taas keräämään kukkia.
En kuitenkaan ehtinyt heti seppelettä tekemään (sillä Sofia keksi jo uutta tekemistä, -se neiti on kyllä sellainen energiapakkaus, -totesin mökillä että hänellä pitäisi olla askelmittari niin näkisi kuinka paljon askeleita päivän aikana tulee😂) ja kukat ehtivätkin vähän kuivua kun olivat kuistilla pöydällä auringon paisteessa.
Myöhemmin kun Sofia nukkui päiväunia niin minä tein seppeleen.

Meillä Sofian kanssa riitti touhuttavaa. Rakastan tuota tyttö niin paljon, ja hänen seurassaan omat ikävät asiat unohtuvat hetkeksi. Nyt kun hän puhuu niin hänen kanssaan on ihana jutella.
Kuten huomaatte, niin kävimme myös mm. kottikärry ajelulla, -Titti keksii kyllä kaikenlaista.
Kumpparit jalassa me kuljimme Sofian kanssa koko ajan.
Vaikka tyttö on menevä eikä aina kauaa paikkallaan viihdy niin isän kanssa laiturilla kalastaessa hän jaksoi istui pitkän aikaa.
Olisin voinut katsella heitä vaikka kuinka kauan, -se ilo Sofian silmissä oli niin ihana kun saalista tuli. Mummi sai viedä Mimmi kissalleen Sofian kalat.

 

 

Ihanaa yhdessä oloa rakkaiden kanssa, -varmaan parasta mitä tiedän.

Siskon keskimmäisen tyttären poikaa Veikkoa on kova ikävä (heillä oli juhannuksena toiselle mökille meno), mutta viikon kuluttua näen häntäkin.

Eilen saimme minun poikani ja avovaimonsa kissoineen kylään.

Soittivat perjantaina että mitäs teillä syödään huomenna, -olin vähän ihmeissäni kunnes samantien selvisi että olivat kaupassa ja miniä oli ehdottanut että tulevat meille grillaamaan.

He toivat siis ruuat ja juomaa, -meidän isäntä grillasi ja minä tein salaatin.

Kissat viihtyivät hyvin patiolla, -paitsi nuorin, Hulina joka halusi olla piilossa, mieluiten oman mamman suojissa. Suurimman osan ajasta se oli miniäni villatakin sisällä poikani huppari päällä kun  istuimme pöydän ääressä. Taisi nukkuakin.😻

Matossa lukee "Welcome friends" mutta hitto soikoon sisälle ei kuitenkaan päästetä. 

Emme halunneet sekoittaa meidän vanha herra Leevin päätä...

Miehet laittoivat patiolle (joka onneksi on suuri) juoksulangat ja siinä oli kissojen hyvä kulkea.

 

Kissat saivat myös ruokaa kun mekin söimme.

Kuvasta puuttuu se yksi kainaloinen...😹

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Koitan pikimmiten taas tehdä päivityksen, -noita kuvia kun on...