Jouluisia ajatuksia ja ompeluksia...

Vaikken kotona edelleenkään paljon jaksa tehdä, niin ompeleminen on se mistä pidän ja jota teen kun alkuun pääsen... Niin etten aina malta lopettaa!
Muutaman tilatun ompeluksen tein joillekin jotka viimeksi Huutonetin kautta minulta huusivat ja kyselivät muutakin. Ne ovat viittä vailla valmiina! Nämä ihanaiset rouvat aina kyllä ilmoittavat ettei ole kiirettä enkä saa itseäni niillä lisätöillä stressata! :) ♥
Kiitos siis teille jotka itsenne tästä tunnistatte!

Joulun alla 2008, Esikoisen poismenon jälkeen ensimmäisen kerran tein ja kauppasin joulusukkia sekä -pussukoita, Huutonetissä ja kirpparilla. Samoin viime vuonna. Ihan hyvin ovat tehneet kauppansa. Ja toistaiseksi ei taida monikaan muu samanlaisia tehdä, -eihän se matkiminen toki kiellettyä ole, mutta kyllä se joskus vähän harmittaa...

Nyt on taas pussukoita ja sukkia tehtynä, -koitan jaksaa laittaa niitä Huutonettiin. Se vain vaatii tietyn mielialan ja paljon aikaa kun siihen hommaan ryhtyy... Ja sitten vielä jälkeenpäin pakkaaminen ja lähettäminen. Helpommalla varmaan pääsisi jos esim. jossakin myyjäisissä niitä koittaisi kaupata, -mutta esim. täällä meilläpäin olevilla Menneenajan Joulumarkkinoilla taitaa paikat olla melko kalliita. Ja siellä pitäisi jaksaa olla kahtena päivänä ja pitkän päivän.
Ei ole minulla voimia sellaiseen vielä. Ja vaikka asiakaspalvelussa olen nuoruudessani ollut, ja siitä pidän, -niin enpä nyt jaksaisi olla se ystävällinen ja puhelias myyjä... Sydämessä suuri suru ja ikävä Esikoisen poismenosta johtuen... (joka tietenkin korostuu joulun lähetessä...)
Ja markkinatapahtumassa on mahdollisesti puolituttuja jotka kaikki eivät välttämättä tiedä sitä minkä olemme joutuneet kokemaan, sekä niitä jotka tietävät eivätkä siksi uskalla/osaa tulla juttelemaan...

Ajokorttia en omista, joten vaikea on lähteä mihinkään muualle jouluiseen tapahtumaan tekeleitänsä kauppaamaan. No, enköhän minä jossakin vaiheessa jaksa niitä Huutikseen laittaa. Omasta mielestäni ne eivät ole kovin taitavasti tehtyjä, -mutta on monia ihmisiä (erityisesti teitä ihania jotka täällä blogissanikin vierailette) jotka aina jaksavat huutaa ja haluavat itselleen tekeleitäni. ♥
Olen varmaan täällä maininnut kuinka hyvältä se tuntuu, mutta en tiedä moniko todella ymmärtää sen kuinka paljon se minulle merkitsee... Ilon aiheet Esikoisen menehdyttyä ovat todella vähissä, -mutta juuri tuo kun minun tekeleitäni halutaan, on yksi niistä suurimmista ilon aiheistani!! Siskon ja äidin kanssa saan tätä asiaa jakaa, -he ymmärtävät ja ovat kanssani iloisia siitä kun niin moni pitää tekeleistäni ja kerta toisensa jälkeen niitä haluaa! ♥

Minulla tulee vain tehtyä tällaisia aika hillittyjä, vaaleita ja pellavaisia, -sitä tekee mistä itsekkin pitää! Yritin keksiä tänä vuonna taas jotakin pientä uutta yksityiskohtaa. Kyllähän minulla niitä ideoita jonkin verran on, -ja aikaakin vaikka toisille jakaa, -mutta se into puuttuu useimmiten...

Vielä loppuun haluan lähettää kaikille täällä vieraileville aurinkoisia ja lämpimiä ajatuksia!

Olen niin kiitollinen kun jaksatte täällä blogissani piipahtaa!

Ruokapostaus...

Kaikille kävijöille ensin isot kiitokset, -ihanaa kun jaksatte ja haluatte kommenttia jättää!
Lämmittävät mieltäni ja piristävät yksinäisiä päiviäni!

Suuren suuret kiitokset ihanille blogiystävilleni Sannalle Toukokalliolla-blogista sekä Mammelille Kivimäen elämää-blogista! Sain molemmilta tämän ihanan blogitunnustuksen!



Anteeksi etten nyt jaksa jatkaa...

Ompelukset ovat kesken joten sillä alueella ei paljon kerrottavaa ole!!
Niinpä teenkin ruoka-postauksen tällä kertaa.

Minä en siis päässyt Paula Heinosen luennolle, -vaikkei sitä flunssaa sitten tullutkaan (torstaina kyllä näytti ja tuntui että kunnon tauti on tulossa), niin oli kuitenkin veto sen verran pois etten olisi jaksanut siellä istua ja keskittyä!! Olen selaillut kirjaansa jonka on tehnyt Satu Silvon kanssa. Tuo kirja on jo vuodelta 2004, -pitääkin käydä vilkaisemassa josko olisi uudempia.
Sain vinkin (kiitos Piuza-Paula) P.H:n nettisivuista joissa vierailen ajan kanssa kun on voimia keskittyä. Iskelmäradiossa hän pitää myös ohjelmaa Juha Vuorisen kanssa, -siitä sillointällöin kuulen pätkiä.
Toivoin että siitä luennosta olisin saanut potkua elämääni... Olen niin täysin laiminlyönyt itseni Esikoisen menehtymisen jälkeen... Jaksamiseni on yhä edelleen joka ikinen aamu suuri arvoitus... Ja kovan työn takana!
Vaikken luennolle siis päässytkään niin olen tällä viikolla yrittänyt edes vähän jaksaa panostaa omaan hyvinvointiini. Johon kyllä seuraavien allamainittujen ruokien ja juomien lisäksi kuuluu myös mm. punaviini ja suklaa... Sillä pimeät syysillat, kynttilä ja takkatuli vaativat ehdottomasti sillointällöin seurakseen noita edellä mainittuja... ;-)

Olen aamuisin siis tehnyt mehulingolla ihanaa mehua porkkanasta, appelsiinista, omenasta.



Aamiaiseksi siemen-pirtelöä omasta päästä; -mm. yön yli liotettuja auringonkukan siemeniä, cashewpähkinöitä, seesaminsiemeniä sekä myös yön yli liotettua kuivattua aprikoosia.
Aamulla vain tehosekottimeen ja raikasta vettä sekaan. Teen pirtelöstäni vähän tuhdimpaa että voin lusikalla syödä. Ja tuolla pärjää pitkään!!



Maanantaina tein uunissa ruuan mm.lehtikaalista, tomaatista, amarantista, liotetuista vehnän- ja kauranjyvistä... En edes muista enää mitä laitoin, -paprikaa oli velä ainakin, ja koko komeuden päälle kasvislientä, yrttejä ja uuniin hautumaan.



Maanantaina kävin sienessä tässä lähistöllä, saaliikseni sain mustatorvisieniä (jotka kuivatin) sekä vähän kanttarellia ja suppilovahveroa, joista tein eilen ruokaa. Kastike/muhennos, jossa sienien lisäksi oli soija- sekä soijapapurouhetta. Sitä ihanien luomu-tattarinuudelien kanssa ja pinnalle raastettua Cheezlya ja tuoreita yrttejä.
Tänään samaa ruokaa, koska sitä jäi -lisäsin vain soijarouhetta ja punaisia linssejä.



Niin, tätä olen jaksanut nyt kolme päivää... En todellakaan voi kehua terveellisillä elämäntavoilla, -sillä minulla on reilusti ylipainoa! Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta pikkuasiasta joita jaksan tehdä, -on se sitten ompelua, ulkoilua, ruuanlaittoa tai mitä tahansa, -ne kaikki kun yhä vain vaativat suuria ponnisteluja.
Saisinpa vielä joskus takaisin sen kipinän, että kävelisin ja kävisin uimassa...
Minä vain olen niin musertunut tämän suruni alla, etten ainakaan vielä itsestäni irti saa juuri mitään, -sen verran kuitenkin olen eteenpäin mennyt, että haaveilen ja suunnittelen. Onhan sekin jo jotain! ;-)

Pikainen päivitys...

Aamusta asti olen aivastellut, nenä ja silmät vuotavat. Nyt alkaa päätä särkeä joten sohvalle siirryn kohta! Voi kunpa olisin huomenna kunnossa kun olemme äidin ja siskon kanssa menossa Paula Heinosen luennolle.

Sää on tänään poutainen joten olisin voinut mennä nauttimaan kauniista ruskasta jos olisin kunnossa. Eilen kävimme ex-miehen kanssa laittamassa Taivaspoikamme haudan talvikuntoon. Tunnin me siellä hääräsimme, -molemmat niin tarkkoja että kanervat ovat kauniisti ja kynttilälyhdyt symmetrisesti hautakiveen nähden. Raskas reissu.
Ja vielä raskaampaa oli kun hetki sitten tuli postissa kirje Ortonista Taivaspojalleni (hän oli siellä joskus polvikeikkauksessa ja olisi ollut joku tarkastus). Soitin samantien ja kerroin ettei Poikaani ole ollut reiluun kahteen vuoteen. Ikävää ettei tieto hänen poismenostaan ole mitenkään päätynyt Ortonin rekisteriin. Tässä nyt olen itkeskellyt.
Onneksi on rakas Kuopukseni (joka avasi kirjeen puolestani)kotona sekä siskonikin on täällä.

Kun en pääse syksyistä luontoa tänään kvaamaan, niin laitanpa yhden viimevuotisen kauniin kuvan.



Meillä oli siskon kanssa pieni maalaus-projekti eilen. Hän katseli kierrätyskeskuksessa sellaista vanhaa lasiruutuista mäntyistä kaapinovea, johon voisi laittaa vaikka valokuvia lasin taakse. Otimme ovea enemmän esille, se oli pitkä ja kapea, ja kaunis ruudukko. Keksin, että jos tämän maalaa, ottaa ovenkahvan pois ja kääntää vaakatasoon, niin siitä saa kauniin, -kuin ikkunanpokan seinälle. Sisko innostui ajatuksesta ja niin ovi matkusti meille ja me aloitimme maalauksen lähes samantien.

Tältä se näytti kun maalausta aloitettiin.



Minä tein välillä linssi-porkkanakeittoa meille ja sisko jatkoi maalausta.
Myöhemmin illalla lämmitimme saunan ja saunan jälkeen tein vielä pientä iltapalaa.
Valmiiina ostettuihin taikinakuppeihin itse maustettua smetana/cremefraiche sekoitusta, merilevä cavi-artia, sekä tilliä; -aivan ihania valkoviinin kanssa nautittuna. Maistuivat myös Kuopukselleni, -tosin ilman valkoviiniä -vaikka linssikeitto ei maistunutkaan.




Nappasin pari kuvaa tuosta maalausprojektista ennen kuin siskoni aloitti toiseen kertaan maalauksen. Maalarinteipit vielä paikallaan, mutta tässä näette idean mitä siitä kaapinovesta ajattelin.



Nyt minä menen sohvalle viltin alle potemaan flunssaani. Äiti on tulossa hakemaan siskoa ja lupasi tuoda minulle flunssa lääkettä.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille teille!

Lukijoita on tullut hurjasti lisää, -se saa mieleni hyväksi!
Kiitos teille!

Olette lämpimästi tervetulleita!

♥♥

Huutonet ja Helsinki...

Ihan ensin haluan lämpimästi kiittää teitä kaikkia blogini lukijoita jotka Huutonetissä huusitte tekeleitäni! Ja samaan hengenvetoon pyydän anteeksi teiltä jotka jo odotteletteminulta postia saapuvaksi...
Valitettavasti en laittanut eilen postiin yhtäkään pakettia!!
Ja syy on se, että sain mahdollisuuden lähteä Helsinkiin!
Mies auttaa siellä remontissa erästä tuttava pariskuntaa. Hän yöpyy siellä viikolla (kun työnsä on samalla suunnalla, niin ei viitsi ajaa aina iltaisin kotiin). Torstai-iltana minä lähdin siis bussilla Helsinkiin (en ole moneen moneen vuoteen matkustanut kyseisellä kyydillä).
Vietin yön siis siellä missä mies remontoi. Asunto on tyhjillään, ja mies on vienyt sellaisen melko suuren ilmapatjan-sängyn sinne.
Perjantaina kun mies oli normi-työssään, niin minulla oli mahdollisuus kierrellä Helsingissä.
Tuo asunto on keskustassa, ihanassa vuonna 1905 rakennetussa talossa. Ollut pitkään vuokralla, ja nyt omistajat tekevät siellä välillä vähän remonttia.
Kuvailin talon pieniä -ja ah, niin kauniita yksityiskohtia; sisällä huoneistossa, rappukäytävässä sekä ikkunasta vielä naapuritalon kauniita koristuksia (näkyy alimmassa kollaasissa).
Miten onkin ennen tehty niin kaunista!!
Asunnon yhdessä huoneessa oli vielä jäljellä alkuperäinen takka/kaakeliuuni. Vihreä, jota koristi -käsittääkseni omenapuu- sekä käärme! Ja ah, ne kauniit ovet, suuret ikkunat ja leveät ikkunalaudat. Vanhat avaimet ovissa, yhden huoneen katto oli uskomattoman hieno (näkyy kollaasissa).



Ihana sisäpiha, rappukäytävän lattiat ja seinätkin todella kauniit! Vanha ihana hissi joka oli niin pieni että meillä miehen kanssa oli oikein hauskaa kun yhdessä siihen ahtauduimme
-emme ole niitä pienimpiä ihmisiä, mutta hissin painorajoituksen alle jäimme... ;-)
Sellainen haitari ovi, -ja hissi kulki hitaasti mutta arvokkaasti kuten ikäiselleen kuuluukin! ;)
Pienssä hississä oli myös istumapaikka.



Minä siis nautin tuon kauniin talon ja asunnon ihanista vanhoista yksityiskohdista, sekä kiertelin keskustan liikkeitä! Vähän omatunto minua kyllä soimasi, kun ajattelin silloin perjantaina, että minun pitäisi olla kotona pakkaamassa ja lähettämässä Huutonet tekeleitäni teille...
Mutta, en varmaan ihan väärässä ole jos luulen, että monet teistä, jotka postia minulta odotatte, niin soitte minulle tuon pienen irtioton... Oli mukava olla "ihmisten ilmoilla", -ja parasta siinä se, ettei tarvinnut miettiä tuleeko tuttuja vastaan. Ei minulla tuttuja vastaan siis mitään ole, mutta kun olen niin lihonnut ja muutenkin ulkoisesti muuttunut Esikoisen poismenon jälkeen, niin tuttuja nähdessäni se toisinaan vähän hävettää...
Ja kun tiesin, ettei tuttuja varmaan vastaan tule, niin ei tarvinnut miettiä mitä sanoisin jos kysytään miten voin... Siihen ei ole niin helppo vastata; -Lapseni on kuollut, se ei muutu miksikään, -ja minä yhä ja aina opettelen tätä uutta elämääni! En todellakaan voi sanoa, että "kyllä tämä tästä, ihan ok menee." Minulla ei mene ok, eikä tämä tästä miksikään muutu. Kaksi vuotta on todella pieni aika kun on menettänyt toisen Rakkaimastaan ja Tärkeimmästään, toisen lapsistaan...

Ihan hirveästi en ostoksia voinut tehdä. Kävin Helsingin keskustan H&M liikkeessä, siellä Home osastolla oli aika hauska uusi tapa tehdä ostoksia. (onneksi olin lukenut edellisenä iltana Talo ja Koti lehdestä, niin ei tullut ihan yllätyksenä)
Kauppakori/-kärry oli sellainen metallilevy, johon kerättiin seinillä olevista lokerikoista halutut mangneetit. Mangneeteissa siis ko. tuotteen kuva, tiedot ja hinnat. Ne viedään kassalle ja myyjä noutaa tuotteet varastosta. Pettymyksekseni siellä ei ollut mitään mikä olisi minua innostanut.
Nuori mies-myyjä oli oikein ystävällinen ja selitti käytäntöä minulle. Kertoi, että tällä keinolla saavt mm. myymälän yleisilmeen pysymään siistinä.
Jäin miettimään, että itse kyllä pidän siitä että voin hyllystä ottaa haluamani tuotteen, -voin esim. rauhassa katsoa, että on päällisin puolin hyvässä kunnossa (mahdolliset painatukset yms.)
Tokihan tuon voi tehdä siinä kassallakin myyjän silmien edessä kun tämä tuo tuotteet varastosta, -mutta luulenpa etten itse kehtaisi siinä alkaa syynäämään, varsinkin jos olisi jonoa takana... Mutta ihan hauska idea tuo kuitenkin on!

Cobelloon vei askeleeni jossakin vaiheessa, ja siinä matkalla poikkesin myös Papagenaan.
Papagenasta ostin vain palan Linumin "vahakangasta", -sitaatit siksi, että se ei todellakaan näytä ns. perinteiseltä vahakankaalta.
Cobellossa, -vaikka myymälä pieni onkin-, olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan ihailemassa ja fiilistelemässä! Niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista.
Ostin sieltä ihanat laskosverhot. Tietenkään en muistanut keittiön ikkunan leveyttä (miksi ihmeessä sitä ei ole laittanut puhelimeen muistiin...), soitin miehellekkin, eikä hänkään -sain kotona illalla huomata- muistanut kovin tarkkaan sitä!! Meillä on keittiössä suuri ikkuna, ja niin vain kävi, että kun otin kaksi metrin levyistä laskaria, niin eipä vain riittänyt... Nyt on hyvä -mutta myöhäistä- olla jälkiviisas, olisi sittenkin pitänyt ottaa kaksi vielä leveämpää... No, mietin ostanko kolmannen vielä jossakin vaiheessa, vai mitä teen...
Kauppatorilta piipahdin hakemaan kukkakimpun.



Vielä kuva niistä ostamistani laskosverhoista.


Ihanaa ja kaunista viikonloppua toivotan jokaiselle teille jotka täällä vierailette.
Poltellaan kynttilöitä tuulen ja sateen viuhuessa ulkona, -muistellaan taakse jäänyttä intiaani-kesää, -ja suodaan pikkuhiljaa pieniä ajatuksia saapuvalle joululle...♥

Huutonet päättyy huomenna...

Huomenna siis loppuu tuo Huutonet myyntini! Paitsi yksi kirja, joka päättyy jo tänään, -olen huolimattomuuttani tehnyt kömmähdyksen ja tuo päättyy päivää ennenkuin muut...
Tai voihan sieltä vielä tulla muitakin kömmähdyksiä esille!!

On mukava kun voin vaihteeksi kehua itseäni; -olen nimittäin jaksanut jonkin verran ahertaa muutamien päivien aikana! :)
Perjantaina siivosin ja pesin jopa ikkunoita, vaihdoin keittiöön verhon sekä maton
(sitä harmaata nyt vähän).
Koko päivä siihen meni ja illalla saunan jälkeen otin vähän punaviiniä kynttilän loisteessa.
Mies oli taas yön pois, mutta tuli lauantaina.



Lauantaina leivoin (manteli- ja kookospullaa sekä omenapiirakkaa).
Eilen aamulla keräilin puista pudonneita luumuja sekä omenoita ja keitin niistä hilloa!




Makuuhuoneeseen sängyn päälle painoin valmiisiin vanhanaikaisiin tyynynpäällisiin kuvat joissa on pariskunta. Vasemman puoleisessa oli kirjaimet T. H -minun ja miehen nimien alkukirjaimet. ;-)



Kuvat on otettu eilen kun aurinko paistoi, -karvapalleromme Leevi on päikkäreillään.



Tänään on ollut todella pimeä ja harmaa päivä. Kynttilöitä olen poltellut aamusta asti.
Mankeloin myös liinavaatteita, -onneksi kodinhoitohuoneessa on hyvä valaistus, niin on miellyttävämpää tehdä pyykkihuoltoa siellä.
Mieleni on harmaa myös rakkaan Kuopukseni takia... Hänen vasta alkanut seurustelu suhteensa päättyi... Joo, -tiedän kyllä että nuorilla näitä tapahtuu, tulee ja menee, -MUTTA tunnen myös oman nuoreni!! Hän on luonteeltaan tullut minuun; herkkä ja tunteikas!
Mutta ei siitä sen enempää

Kynttilöitä tulee tosiaan polteltua päivittäin.
Nämä kuvat lauantai-illalta.





Käykäähän siis vielä tämän tai huomisen päivän aikana kurkkaamaassa HUUTONET myyntejäni. Jospa jotakin löytyisi... ;-)

Sadonkorjuuta ja sisustus suunnitelmia...

Olen kuivattanut osan keräämistäni sienistä, -torvisienet ja lampaankäävät. Kyllä sato pieneni kummasti...

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.




Pitkästä, pitkästä aikaa minulla siintää ajatuksissani kodin sisustaminen...
Tällaista ei Esikoisen poismenon jälkeen ole tainnut montaakaan kertaa tapahtua!!
Joskus aikoinaan vaihdoin kodin ilmettä tekstiileillä 4-5 kertaa vuodessa (kevät, kesä, syksy, talvi/joulu) mutta nyt en ole jaksanut innostua siitä(kään).
Haluaisin tämän valkoisen rinnalle vahän harmaata... (kesäiset ruusuviltit yms. kyllästyttävät ja haluaisin jotakin syksyisempää) Sopisi varmaan kivasti, kun minulla on aika paljon "köyhänhopeaa" yms. Nyt näitä sisustus ajatuksia vain rajoittaa raha...!! Kun ylimääräistä ei juurikaan ole, on tingittävä jostakin...
Kuten olen aiemmin maininnut niin yli kahden vuoden poissaolo työelämästä on tehnyt tehtävänsä... No, olen kuitenkin ihan iloinen siitä, että ajatuksia sisustuksesta on!! :)

Minulla on myös muitakin ajatuksia... vähän... -joulusta!!
Joulut eivät enää ole samoja kuin ennen Esikoisen poismenoa... Mutta se tietynlainen tunnelmointi ja kauniiden kuvien katseleminen on ihanaa... En kuitenkaan ole vielä edes avannut joulukirjojani, -mutta ehkäpä muutaman viikon kuluttua jo hiukan kirjan kantta raotan ja vilkaisen...
Kävin läpi joitakin kirjojani (laitoin Huutonettiin sisustuskirjoja) ja tajusin että minulla on niitä ihan liikaa!! Joulukirjojani en vielä raaskii myydä, -mutta mene ja tiedä, onko sekin päivä vielä joskus edessä...
Kaivoin esille jo lampaantaljat ja talvisen sohvan nurkassa pidettävän viltin... Hypistelin vähän ja laitoin vielä hetkeksi vaatehuoneeseen odottamaan...




Nämä kauniit kuusenpallot ovat minulla kesäisinkin esillä olohuoneessa.
Katselin niitä tänään, että jokohan kohta puhdistaisin pölyt pois...




Niin HUUTONETIIN siis laitoin sisustuskirjoja. Voi kunpa joku löytäisi sieltä mieleisensä...




Loppuun vielä kuvia omasta puutarhasta; malvat kukkivat, syyshortensia tietenkin, -ja tuo ihana viimevuoden kesällä patiolla ruukussa ollut vaaleanpunainen hortensia on kukkinut todella kauniisti!! (istutin siis syksyllä maahan)
Viiniköynnös on vallannut lähes koko kasvihuoneen. Omenoita ei tule kovin paljoa, luumuja jonkin verran. Kun vain jaksaisi sitäkin satoa korjata ja valmistaa...



Viinirypäleet ovat saaneet vielä rauhassa kypsyä kasvihuoneessa koska säät ovat sen sallineet. Pieniähän nämä ovat, mutta olen kovin "ylpeä" tästä sadostani. :)