Sää on tänään poutainen joten olisin voinut mennä nauttimaan kauniista ruskasta jos olisin kunnossa. Eilen kävimme ex-miehen kanssa laittamassa Taivaspoikamme haudan talvikuntoon. Tunnin me siellä hääräsimme, -molemmat niin tarkkoja että kanervat ovat kauniisti ja kynttilälyhdyt symmetrisesti hautakiveen nähden. Raskas reissu.
Ja vielä raskaampaa oli kun hetki sitten tuli postissa kirje Ortonista Taivaspojalleni (hän oli siellä joskus polvikeikkauksessa ja olisi ollut joku tarkastus). Soitin samantien ja kerroin ettei Poikaani ole ollut reiluun kahteen vuoteen. Ikävää ettei tieto hänen poismenostaan ole mitenkään päätynyt Ortonin rekisteriin. Tässä nyt olen itkeskellyt.
Onneksi on rakas Kuopukseni (joka avasi kirjeen puolestani)kotona sekä siskonikin on täällä.
Kun en pääse syksyistä luontoa tänään kvaamaan, niin laitanpa yhden viimevuotisen kauniin kuvan.
Meillä oli siskon kanssa pieni maalaus-projekti eilen. Hän katseli kierrätyskeskuksessa sellaista vanhaa lasiruutuista mäntyistä kaapinovea, johon voisi laittaa vaikka valokuvia lasin taakse. Otimme ovea enemmän esille, se oli pitkä ja kapea, ja kaunis ruudukko. Keksin, että jos tämän maalaa, ottaa ovenkahvan pois ja kääntää vaakatasoon, niin siitä saa kauniin, -kuin ikkunanpokan seinälle. Sisko innostui ajatuksesta ja niin ovi matkusti meille ja me aloitimme maalauksen lähes samantien.
Tältä se näytti kun maalausta aloitettiin.
Minä tein välillä linssi-porkkanakeittoa meille ja sisko jatkoi maalausta.
Myöhemmin illalla lämmitimme saunan ja saunan jälkeen tein vielä pientä iltapalaa.
Valmiiina ostettuihin taikinakuppeihin itse maustettua smetana/cremefraiche sekoitusta, merilevä cavi-artia, sekä tilliä; -aivan ihania valkoviinin kanssa nautittuna. Maistuivat myös Kuopukselleni, -tosin ilman valkoviiniä -vaikka linssikeitto ei maistunutkaan.
Nappasin pari kuvaa tuosta maalausprojektista ennen kuin siskoni aloitti toiseen kertaan maalauksen. Maalarinteipit vielä paikallaan, mutta tässä näette idean mitä siitä kaapinovesta ajattelin.
Nyt minä menen sohvalle viltin alle potemaan flunssaani. Äiti on tulossa hakemaan siskoa ja lupasi tuoda minulle flunssa lääkettä.
Ihanaa loppuviikkoa kaikille teille!
Lukijoita on tullut hurjasti lisää, -se saa mieleni hyväksi!
Kiitos teille!
Kiitos teille!
Olette lämpimästi tervetulleita!
♥♥
Ovi on tosi kaunis.
VastaaPoistaVoimia päivääsi toivottelen.
<3 tiina.
juu odotan ensikertaa...silloin vaikka Stokkan kahviossa, jihuuu Titti! Mutta ensin sinun on parannuttava kunnolla, mitäs jos lämmittäisit tilkan punaviiniä ja nauttisit sitä, mutta ehdoton ykkönen, että puteli on kaunis kuin koru tai mikä sinun silmääsi erityisesti viehättääkin.
VastaaPoistaPokista tuli kauniit, pidän ja en näe teippejä.
Oi että kuinka kaunis tuo syksyinen kuva..lumosi minut.
Mutta sinun iltapalasi..nyt lähtee kieli irti..tai vie kielen mennessän pikemmiten! Herkullista!
Parane pian lepo ja lämmin juoma,
ystäväni.
Hei Titti :)
VastaaPoistaParane pian, että jaksat tuunailla tuota uutta "tauluasi".
Kiva nähdä minkälaisen siitä muokkaat. Puitteet on kyllä kivat.
<3
Pikaista paranemista,lämmintä juotavaa ja lepoa (:Kaunis tuo kehys siitä saa vaikka mitä..
VastaaPoistaVoimia päiviisi Titti! Kaunis tulee pokasta...
VastaaPoistaIhanat kehykset!..ja ihana syksyinen kuva.
VastaaPoistaMekin kävimme muutama viikko sitten laittamassa siskoni kanssa tyttäriemme hauta talvikuntoon ja miehet suoristivat kiven ,joka känätti eteenpäin kallistuneena.
Se on raskasta, mutta sitten kuitenkin jotenkin niin ihana puuhata siellä ja laittaa hauta kauniiksi. Mekin olemme asian suhteen niin tarkkoja, että kaikki näyttää hyvältä.
Tänäänhän on kuolleiden lastemme muisto päivä. Monessa kaupungissa on yhteinen tapahtuma asian tiimoilta. Minä sytytin kynttilät ulos kummallekin puolen taloa ja vielä sisällä poltan rakkaalle tyttärelleni kynttilää häntä samalla muistellen.
Jaksamista syksyyn ja tervehtymistä myös!
-päivi-
Voi että voi olevinaan pieni asia kuten tuollainen kirje olla iso asia.Ymmärrän täysin miltä on varmaan tuntunut.Haudan laittaminen lienee myös jonkunlaista terapiaa.Sieltä se Taivaspoika katselee äitiä ja isää varmasti ihaillen ja ylpeänä.
VastaaPoistaVoimia syksyyn ja ihana ovi on totta tosiaan ja kiva idea=)
Parane pian Titti, jos flunssaan sairastuit. Olet niin reipas.
VastaaPoistaHienot kaapin ovet tulee kunhan saat ne valmiiksi, niin varmaankin näytät meille ne valmiina.
Mukavaa viikonloppua sinulle Titti.
Pikaista toipumista flunsassasta toivottelen minäkin, jospa se nopeasti ohitse menisi niin kuin minulla vähän aikaa sitten.
VastaaPoistaKaunis on tuo ovi ja hyvin oivalsitkin sen koristearvon!
Hieno siitä varmasti tulee.
Toivottavasti pääset Paula Heinosen luennolle, on melko karismaattinen puhuja. Kerran olen häntä kuunnellut livenä, kylläkin jo useampi vuosi taaksepäin, kun Satu Silvon kanssa yhdessä kiersi Suomea puhumassa terveellisestä ruoasta.
Jaksuja!
Ovesta tulee upea!
VastaaPoistaAurinkoa päiviisi!
Minäkin toivon sinulle pikaista paranemista sieltä flunssan kourista..
VastaaPoistaTodella raskasta se haudalla käynti varmasti.Toivon sinulle voimia...
Upean kehyksen teitte, huippulöytö!
Toivottavasti tervehdyt pian, flunssaa tuntuu olevan nyt runsaasti liikkeellä :(
VastaaPoistaVoimia sinulle!
Pikaista paranemista:-)
VastaaPoistaPikaista paranemista toivotan minäkin.
VastaaPoistaVOI TE IHANAISET RAKKAAT BLOGI-YSTÄVÄNI! LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA!♥
VastaaPoistaOLO ON HUOMATTAVASTI PAREMPI, -LIEKÖ EILISILLAN LEVOLLA JA BURANA-C:LLÄ VAIKUTUSTA! TOIVOTAAN ETTEI TÄSTÄ AINKAAN ENÄÄ OLONI PAHENE.
HIUKAN TARKENNAN TUOTA OVEA JOTA MAALASIMME; -SE TULEE SIIS SISKOLLENI, EI MINULLE! MINÄ VAIN IDEOIN JA AUTOIN VÄHÄN.
HOOPOSTI TUOSSA PÄIVITYKSESSÄNI KIRJOITIN, KOSKA SELVÄSTI SE EI SIITÄ KÄYNYT ILMI.
MUTTA JOKA TAPAUKSESSA SIITÄ TULI KAUNIS, -JA HALUSIN TUON KERTOA, SILLÄ TÄMÄ BLOGGAILUN ILO ON MM. JUURI SE, ETTÄ IDEOITA JAETAAN!♥
Pikaista paranemista Titti! Tauti on sitkeää sorttia,joten parantele kunnolla.
VastaaPoistaToivottavasti pääsit Paulan luennolle. On hyvä ja innostava puhuja.
VastaaPoistaUskoakseni kuolintieto ei mene eteenpäin, kuin kunnallisella puolella, jos siitä ei erikseen informoida. Harmillistahan tuo on, mutta pienin askelin eteenpäin. Hyviä muistoja on varmasti paljon.
Kiva idea tuo ikkunanpoka projekti!
Mukavaa viikonloppua ja voimia arkeesi!
Paula
Pikaista paranemista...minä täällä perjantailukusilla...
VastaaPoistaSari, Paula ja Krisse, -Isot kiitokset teillekkin! En jaksanut lähteä Paula Heinosen luennolle...
VastaaPoistaHarmittaa!! Vaikkei oikeaa kunnon flunssaa tullutkaan, niin on jotenkin voimaton ja väsynyt olo (no, sitä minulla on kyllä lähes aina...).
En olisi jaksanut siellä istua ja keskittyä.
Onpa ihana ovi! Ja mikä herkullinen iltapala, maistuisi minullekin, nam! Voimia sinulle toivottelen ja paranemisia! Menenkin tästä keittämään kuumaa mehua, täälläkin päässä flunssan uhka ilmassa.
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaPikaista paranemista! Ovesta tulee kaunis! Mukavaa viikonloppua:)
Ovesta tulee kaunis.
VastaaPoistaToivottavasti voit jo paremmin!
Mukavaa viikonloppua!
-kisu-
Lenni, Päivi ja Kisu; LÄMMIN KIITOS myös teille! Taisin selvitä pelkällä säikähdyksellä flunssani kanssa; -olo on jo paljon paljon parempi! :)
VastaaPoistaJa tuota pientä iltapalaa voin suositella kaikille, helppo valmistaa ja on hyvää, -maistuu varmasti vaikka iltateellä!
Upeita kehyksiä! :) Paula heinosen luennot on mielenkiintoisia, olen joskus ollut. Paljon jäi tarpeellista tietoa mukaan sieltä. :) Blogissani on sinulle terveisiä...
VastaaPoistaHei, Titti!
VastaaPoistaEn tiedä tiesitkö, mutta Paula Heinosella on myös sivut, joilta löytyy paljon tietoa ja ruokaohjeitakin!
(http://www.prohealth.fi/index.php)
Paula
Sanna kiitos kun piipahdit, -niin minulla valitettavasti jäi luento väliin... Iso kiitos tunnustuksesta!
VastaaPoistaPaula, niin enpä ajatellut ns. nenääni pidemmälle... Toki arvata voin että Paula Heinosella on omat sivut, enpä vain ole tullut ajatelleeksi käydä katsomassa. Siihen täytyykin varata aikaa...
Meilläkin on erilaista Lapsen haudalla, sillä kivi on hankittu vasta nyt. Siinä kun se törötti, niin itku herahti haikeana jälleen.
VastaaPoistaParanemishalit!
Voi Pilviharso ystäväiseni, muistan kun meillä kivi tuli haudalle (pelonsekaisin tuntein sitä silloin odottelin)niin jo kaukaa näin että siellä se nyt on. Onneksi oli äiti mukana, -olisin varmaan romahtanut siihen paikkaan. Niin kipeää teki se silloin nähdä; -Lapseni nimi, syntymä- ja kuolipäivä siinä kaiverrettuna...
VastaaPoistaKipeäähän se tekee joka kerran kun siellä käyn, mutta ensimmäinen kerta oli pahin!