Pientä päivitystä välillä...

Edelleenkään minä en ole saanut oikein mitään aikaiseksi...

Tuntuu että tämä kolmas kevät ja alkukesä on vieläkin raskaampia kuin kaksi edellistä! Kolmeen vuoteen en ole lastani nähnyt, enkä koskaan tule näkemäänkään... 

Olen miettinyt millaista elämä olisi/voisi olla jos tätä kauheutta ei olisi tapahtunut.

Huh, tekee niin kipeää ajatellakkin...

Pieniä ihania asioita elämässäni on ollut, ja niistä olen hyvän mielen saanut. 

Ensin tämä; -vuoden alussa talvella näin Marian blogissa Mummola chic 

kuvia peitosta (tai oikeammin materiaaleista) jota hän oli ryhtymässä tekemään. Kehuin siellä kommenteissa miten nätiltä näyttivät. Myöhemmin sain Marialta viestiä että kun hän peiton tekee, niin haluaa antaa sen  minulle!

Nyt tässä jokin aika sitten sain peiton; -eikä siinä vielä kaikki! Mukana oli ihana mangneetti jossa teksti: "Sielut eivät koskaan sano hyvästi", sekä ihana kirja "Enkeleitä hiuksissani". 

Kyyneleet valuivat poskilleni kun paketin avasin... Miten uskomattomalta tuntui että ihminen, joka on minulle kuitenkin täysin vieras, halusi lohduttaa ja toivoa voimia minulle... -antamalla niin käsittämättömän ihanan lahjan...

 Lämmin ja suuri kiitos vielä kerran Maria! ♥

 
Toisen ihanan yllärin sain ystävältäni. [Rouva Kulta]
Emme olleet kotona kun hän kävi tuomassa postilaatikkoon erään aiemmin sovitun jutun. Hän soitti minulle ja kertoi mukana olevan myös pieni yllätys minulle, ja jonka hän toivoi tuovan minulle hyvää mieltä!!
Voitte vain arvata, että todellakin tuli hyvä mieli...
ISO kiitos vielä kerran Sari!

Olen näitä nähnyt mm. antiikkiliikkeessä Savonlinnassa, mutta hinta oli tolkuton!!! Huutonetistä olen muutamia ostanut. Mutta ihana ystävätär antoi minulle nämä!!

 

Puutarhassakaan en ole jaksanut puuhastella, mutta ihan hyvin tuo on pärjännyt. Ensimmäiset pionit availevat nuppujaan...♥

Tämä pinkin punainen ei ole vielä koskaan tehnyt näin paljon nuppuja! 

Syksyllä ostin uteliaisuuttani tulppaanin sipuleita, koska paketin päällä olevassa kuvassa ne olivat aivan sinisiä. Mietin etten koskaan ole sinisiä tulppaaneja nähnyt, -enkä nähnyt nytkään... Nämä eivät ole lähelläkään sitä väriä joka oli kuvassa!

Loppuun vielä kollaasi viime lauantain veneily retkestämme veljeni +perheensä kanssa heidän veneellään.

Veimme tuliaisina shampanjaa ja valkosuklaalla kuorruttamiani mansikoita. 
Ja kuinka ollakkaan veljen vaimolla oli tarjolla samat (mansikat ilman kuorrutusta) 
-monien muiden ihanien ruokaherkkujen lisäksi!!
Ensin kävimme täällä, -mutta rannassa oleva kahvila olikin kiinni.
Kollaasissa on kuva tuolta venerannasta, -veljeni vene on se puinen  "kirkkovene"... ;-)  -no eipäs olekkaan, vaan sen takana oleva moottorivene.
Myös täällä kävimme nauttimassa virvokkeet, -kylmä valkoviini maistui taivaalliselta sillä helteellä!
Minä en ole mikään veneily ihminen, -arka ja pelokas, mutta onneksi vene ei ollut ihan pieni. Ainoa mitä pelkäsin, enkä voinut koko aikaa katsoa oli se kun veljeni poikaa vedettiin veneen perässä sellaisessa pienessä "kumiveneessä". Ihan kyseiseen puuhaan tarkoitettu tuo kapistus ja pojalla pelastusliivit. 
Minua vain hirvitti... 
Ennen kotiinpäin lähtöä kävimme vielä syömässä täällä!
Päivä oli ihana ja kyllä siellä 8-9 tuntia kului nopeasti!

 
 



Rakas `ainokaisani` -Kuopus-poikani lähti kavereineen Provinssirockiin, ja tätä äippää itketti... Voin vain toivoa että kaikki menee hyvin eikä mitään satu ja  ettei ilmakaan olisi ihan huono, -teltoissa kun nuoret miehet ovat pe-su.