Kuolleiden lasten muistopäivä... Se on tänään 23.9, -toista kertaa.
Minä en vielä viime vuonna tiennyt asiasta, nyt tiedän, -onneksi!
Voit lukea lisää TÄÄLTÄ ja käydä allekirjoittamassa adressin TÄÄLLÄ, jos vaikka saisimme siitä virallisen liputuspäivän.
Monet vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä eri medioihin tehdäkseen päivää tunnetuksi.
Myös minä päätin rohkaistua ja "kantaa korteni kekoon."
Alkuviikosta laitoin sähköpostia paikallislehteemme ja kyselin olisiko heillä kiinnostusta ja palstatilaa tehdä juttu tästä päivästä. Arvelin että on varmasti paljon ihmisiä jotka eivät tiedä vielä ko. päivästä.
Eilis aamuna soitti toimittaja ja kysyi voisivatko iltapäivällä kuvaajan kanssa tulla tekemään juttua.
Hienosti meni, vaikka aihe oli äärimmäisaen vaikea!
Minulle jäi hyvä mieli siitä(kin) kun kuvaaja kehui että minulla on todella kaunis koti...
Omasta mielestähän se ei sitä ole...
En tiedä saako tuosta tekstistä selvää, mutta haluan vielä tässä korostaa, että tämä muistopäivä on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton.
Se on kaikille jotka haluavat muistaa kuollutta lasta - oli tämä sitten minkä ikäinen tahansa. Ja vaikkei olisi edes oma lapsi, mutta joku joka jollakin tavalla on koskettanut!
Kuva/teksi suurenee klikkaamalla.
Enkä minäkään pysty varmaan koskaa kyynelehtimättä lukemaan tästä sinun enkä kenenkään muunkaan lapsen kuolemsta.On se vaan niin rankkaa.
VastaaPoistaTitti - rakas, aivan varmasti sytytän kynttilän jos toisenkin tänä iltana poikasi muistolle, onhan itsellänikin juuri poikia,missä iässä Tomppa menehtyi.
Sytytän myös muidenkin lasten puolesta, esim.kadonneen ja kuolleena löydetyn Karoliinan kohtalo järkytti.
Tämä on hieno ele muistaa.<3
Titti-rakas, syksyisen aurinkoita viikonloppua kaikesta huolimatta sinulle ja perheellesi.
Kävin laittamassa nimeni, mutten muistanut, että tämä oli Se päivä. Ilmankos tuli tiettyjä kappaleita autoradiosta ja muutenkin Poika oli taas jutuissa tänään mukana monella tapaa. Halaus sinulle.
VastaaPoistaKiitos linkistä! Kävin kirjottamassa heti nimen adressiin!
VastaaPoistaHyvä että asia on saanu julkisuutta :)Voimia sinulle ♥
Halaus sinulle rakas ystäväni <3 Käyn kirjoittamassa nimeni adressiin.
VastaaPoistaKynttilä palaa täälläkin kaikkien kuolleiden lasten muistolle.
VastaaPoistaTuo lehtijuttu oli hieno ja koskettava. Ja sinä Titti olet kuvassa oikein nätin näköinen! Voimia sinulle!
Olet Titti siinä niin oikeassa, ettei kukaan voi tietää kuinka suuri suru lapsen menetys on , ennenkuin sen on kokenut itse :-(
VastaaPoistaSitä ikävää ja tuskaa ei voi käsittää.Minulla tapahtuneesta on 13 vuotta, mutta siltikin se tekee yhä kipeää:-(
Voimia sinulle Titti<3
Kynttilät paloivat eilen illalla meilläkin. Täältä luin tuon juttusi, ihanaa, että annoit haastattelun.
VastaaPoistaViikonlopputerveisin Leena
Hei!
VastaaPoistaLuin juuri Harri Koskelasta tehtyä lehtijuttua aiheena häen väitöskirja lapsensa menettäneiden vanhempien tuntemuksista. Väitöskirjankin mukaan suru kulkee mukana loppuelämän ajan. Eräänkin isän lapsen menetyksestä oli aikaa yli 50 vuotta, mutta hän kuvaili että tuntuu kuin siitä olisi vain 5 päivää!
Toivon Sinulle Titti sydämestäni
voimia ja jaksamista suuressa surussasi! Todella ihanaa että jaksoit antaa haastattelun, arvokas monelle lukijalle!!
Kaikkea hyvää toivoen Liisa.
Hienoa että rohkaistuit, ja jaksoit!
VastaaPoistaTuo juttu oli hyvin ja asiallisesti kirjoitettu, hyvin oli toimittaja tavoittanut asian ytimen.
Tai siis olit antanut hänelle hyvät eväät juttua varten.
Katselin poikasi kuvaa.
Hänestä jäi ihanan valoisa ja iloinen kuva, kuin muistoksi elämästä, joka vaikka päättyikin aivan liian aikaisin, ei ollut vielä muutoin ennättänyt satuttaa häntä.
Toivottavasti et pahastu tästä kommentistani, itse vain haen joskus vieläkin viimeisistä pojan kuvista selityksiä ja merkkejä.
Niin ja muuten, sinulla on todella kaunis koti!
Hienoa, että olet jaksanut ottaa asian esille myös julkisesti. Tuokin on selkeästi askel parempaan suuntaan.
VastaaPoistaOlisi kyllä upeaa, jos tuollainen päivä olisi ihan virallinen. Itse en ollut asiasta edes kuullut ennen kirjoitustasi.
Aihe on varmasti vaikea, mutta hieno ele olisi saada valtakunnalliseksi liputuspäiväksi kyseinen päivä. Lehtijuttu on mielestäni oikein hyvä ja asiallinen. Hienosti teit, kun otit toimitukseen yhteyttä.
VastaaPoistaJokaisen vanhemman pahin pelko on menettää lapsensa ja surun määrän voi ymmärtää vain saman kokenut.
Lämpöä ja voimia sinulle Titti!
Hei Titti.Luin jutun lehdestä ja allekirjoitin adressin.Sydäntäraastavaa.Toivon sinulle voimia ja toivon,että vielä löytäisit ilon elämään.T:Sanna
VastaaPoistaEn tiedä,uskotko meedioihin.Oletko ikinä ajatellut koettaa?Tuttuni lapsi kuoli pienenä ja meedio tiesi asioita,joita ei voinut tietää,kuin tietona rajan takaa.Hän sai tästä suuren avun.T:sasha
VastaaPoistaKynttilän lämmin liekki valaisee tälläkin hetkellä...
VastaaPoistaolen kuvaajan kanssa samaa mieltä ja se sinunkin on uskottava, sinulla on todella kaunis koti ja se kauneus lähtee sydämestäsi.
vielä palatakseni tuohon edelliseen postaukseen, niin olet oikea malli, siis sanon tämän ääneen olet kaunis.
Malleja on pyöreämmästäkin päästä eivät kaikki ole hoikan puoleisia.
lesingit ja sukat sopivat hyvin liivihameesi kanssa, joka on myös oikein onnistunut ja mikä ettei taitavalta ompelijalta. Kampaus ja meikki myös pukevat sinua ja hymy kruunaa kaiken.
Lämpimin ajatuksin<3
Lämpimin ajatuksin <3
VastaaPoistaAijon tutustua tarkemmin aiheeseen..allekirjoittaa adressin.
Kaikkea hyvää sinulle! <3