Yritänpä nyt kerrankin muistaa jatkaa. Ohjeet ovat seuraavanlaiset:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa...
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestä.
Haluan antaa tämän tunnnustuksen kaikille ihanille blogi-ystäville, mutta jos on pakko nimetä kahdeksan, niin koitan nyt joitakin tähän listata. Kaikki blogit kuitenkin yhtä ihania ja samanarvoisia.
1. Ninalle Hahtuvan heijastus blogiin
2. Tuijalle Tuijan koti ja puutarha blogiin
3. Sannelle Så vitt jag vet blogiin
4. Riitta-Sinikalle Romulyyli blogiin
5. Tiinalle Mustikkamäki blogiin
6. Pialle Sisustajantaivas blogiin
7. Marille Sekasortoa blogiin
8. Leenalle Paperinaru blogiin
Minähän voisin jatkaa listaa vaikka kuinka vielä... Mutta tässä nyt ne pyydetyt kahdeksan.
Sitten kahdeksan satunnaista asiaa itsestä... Hih, luin ensin että satumaista asiaa itsestä, -niitä en olisi kahdeksaa löytänyt... ;-)
No, viisi ensimmäistä ovat ne jotka kaikki jo tietävätkin:
1. olen reilusti ylipainoinen,
2. lapsensa menettänyt äiti,
3. joka ei vielä ole pystynyt takaisin työelämään,
4. muttei sitä suuremmin jaksa murehtia,
5. sillä elämä muuttui täysin reilut kolme vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi.
Mitähän vielä;
6. arka, ujo ja hiljainen suuressa ja vieraassa porukassa
7. vähän erakko ja kotona viihtyvä
8. en omista ajokorttia, enkä aio/uskalla sitä hankkiakkaan.
Meidän pieni risteilymme Tallinaan meni mukavasti. Olimme siis ryhmän valvojina nuorille, Kuopukselleni ja kavereilleen. Aluksi kysyivät vain minua, mutta koska olen niin arka mihinkään lähtemään itsekseni, niin pyysin miehen mukaan.
Myrsky oli kyllä varsinkin keskiviikko iltana melkoinen... Hyvin kuitenkin selvisin tabletin avulla.
Meille miehen kanssa pääasia oli syöminen ja nuorisolle tietenkin bilettäminen! ;-)
En ole vuosikymmeniin ommellut itselleni mitään.
Mikähän lie minut nyt sai asiasta innostumaan, kun mikään ei kuitenkaan näytä päälläni hyvältä enkä ole viime vuosina jaksanut vaatteistakaan kiinnostua!! Näytän tuo kolttu päälläni aivan siltä kuin olisin raskaana... Mutta eipä tällaista möhömahaa saa millään piiloon. Näillä mennään... ;-)
Siihen asti kunnes pää ja mieli on sen verran tasapainossa että jaksan taas huolehtia itsestäni!!
Vielä sen verran tiedoksi teille jotka blogini arvonnassa voititte; -yritän ensi viikon aikana saada paketit postiin!
MUTTA älkää ihmetelkö jos niitä ei vielä silloin kuulukkaan, -tiedätte varmasti että minulla kaikki tuollainen vaatii aikaa ja voimia...
Nauttikaa syksystä, poltelkaa kynttilöitä niin sisällä kuin ulkonakin.
Tassutellaan villasukissa!♥
KIITOS!!! Olet kultainen ihminen! HALAUS!!!
VastaaPoistaIhanaa, kiitos paljon tunnustuksesta!
VastaaPoistaItse olet myös sen ansainnut, niin kauniit ovat sivusi!
Hienoja kuvia mereltä ja liivimekkosi on oikein viehättävä!
Lämpimiä halauksia! :)
Kiitos kovasti rakas Ystäväni!
VastaaPoistaIhania kuvia ja tuo liivimekko on oikein kaunis päälläsi -näytät oikein hehkeälle!
Kiva ja kaunis tuo liivimekko!
VastaaPoistaKiitos tunnuksesta..Katson mitä teen..
VastaaPoistaHa en bra början på veckan Kraam
Sanne
Sydämenmuotoiset kiitokset blogitunnustuksesta Sinulle.
VastaaPoistaLiivihame kuva on ihana, todella ihana. Voi kun osaisin ommella. Kuva on siis ihana ja sinä ole kaunis ja mekko on todella tyylikäs.
Onpa iloinen ja kaunis kuva sinusta! Älä ollenkaan aliarvioi iseäsi, rinta rottingille Titti! Tuo arvonta meni minulta ihan ohi, harmi. Meni pitkään ennenkuin sain uuden koneen toimimaan kotiverkossa, mutta taas pelittää :) Iloa ja kynttilänvaloa syksyysi! T. Lenni
VastaaPoistaKauniita kuvia teidän Tallinnanmatkalta ja tuo mekko on tosi kiva. Et kyllä mielestäni näytä että olisit raskaana...
VastaaPoistaKaunis liivimekko ja sopii sinulle tosi hyvin! Olet taitava. Hienoa että reissu meni hyvin. Lämpöä ja valoa syyspäiviisi..
VastaaPoistaHalaan sinua silunisiivi kohtalotoveri.
VastaaPoistaLöysin blogiisi toisen kautta.
Tiedän kokemastani ettei pitkään saa aikaseksi oikein mitään järkevää, ja taas toisinaan hyvinkin.
Liivimekko on kyllä tyylikäs, sinulle tehty.
Minulla meni tyttären kuoleman myötä ompelemisen halut, nyt vain välttämättömät korjaukset. Nyt on jo 11v mutta ei lapsen menteystä unohda koskaan.
Todella kaunis liivihame. Osaisimpas minäkin ommella tuosta vaan extempore jotakin, mut ei. No ehkäpä mä oon jollakin muulla elämän osa-alueella hyvä.
VastaaPoistaOikein ihanaa syksyn jatkoa sinulle ♥
Sari
Liivimekosta tuli ihana!
VastaaPoistaHalaus sinne<3
Sadeterkuin Arja