Pesästä lento....

Enpä taas ole aikoihin päivittänyt blogiani. No tuota jouluista kuitenkin vähän.

Ja niin hävettää ja harmittaakin etten ole pitkiin aikoihin jaksanut muiden blogeissa vierailla...

Jonakin päivänä koitan jaksaa ottaa ihan erikseen ajan sille että vierailen luonanne! 

Tosin se ei käy ihan lyhyessä ajassa, -niin paljon on blogeja rästissä.

Jotenkin vain mikään ei huvita! Suuria mietteitä ja asioita on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa.

Yksi niistä on sellainen, että Rakas ainokaisani muutti pois kotoa...

Olihan hän jo pitkään siitä puhunut että haluaisi omilleen, mutta nopeasti se sitten kuitenkin kävi. Viime viikolla kävimme yhdessä katsomassa erästä vuokra yksiötä. 

Omistaja sanoi soittavansa joko samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä päätöksensä. Muitakin katsojia siis oli. 

Emme ehtineet olla Pojan kanssa kotona varmaan puolta tuntia kun tuli soitto, -hän sai asunnon! 

Samantien palasi takaisin tekemään vuokra-sopimusta ja kotiin tultuaan kertoi muuttavansa seuraavana päivänä!!

Minä itkin ja nauroin häntä halatessani... Toki olin äärimmäisen iloinen Kuopukseni puolesta, mutta samalla tuli se suru, että nyt Lapseni lentää pesästä... 

Luulen kyllä ettei tämä hänen muuttonsa ole niin kauhean vaikea asia minulle, -menetinhän toisen pojistani kokonaan ja lopullisesti. Kuopus asuu kuitenkin suht lähellä.

Seuraavana päivänä kiertelin kaupoissa "ihan täpinöissäni", ja ostelin kaikenlaista pientä, ja vähän suurempaakin; -purkinavaajasta kahvinkeittimeen. ;-)

Minulla on niin paljon astioita, että Kuopus sai uuteen kotiinsa tummansinisen Teeman ruoka- ja kahviastiaston, Vernan koboltinsinisiä viini- ja tavallisia laseja sekä saman sarjan lasikulhoja erikokoisia. 

Samana iltana minä menin kahden tytön kanssa siivoamaan asunnolle (oli jätetty kyllä todella siistiin kuntoon) ja miehet tekivät muuttoa. Kuopus toi minut välillä kotiin kun tulin tekemään pizzaa muutto/siivousväelle. 

Väsyneitä olivat kun kolmanteen kerrokseen piti tavarat kantaa, hissiä talossa ei ole. 

Kun sitten Kuopukseni ja tyttöystävänsä tekivät illalla lähtöä, huusi mieheni Pojan vielä eteisestä takaisin; -ja sanoi, että jos meidän mikroaaltouunimme kelpaa, niin saa viedä samantien mukanaan... 

Poika oli mielissään (ja seuraavana päivänä mies osti meille uuden).

Vaikka asunto on pieni, niin on viihtyisä ja todella valoisa, kun yhdellä seinällä oleva ikkuna on todella suuri. 

Eikä sitä nuorimies ensimmäisessä asunnossaan suuria tiloja tarvitse! 

Silmin nähden tyytyväinen näyttää ainokaisani olevan uuteen kotiinsa ja elämäntilanteeseensa.♥   

Äidillä tässä onkin sitten vähän "opettelemista"... Olen sellainen oikein "Emo." Huolehdin vähän liikaa, -nyt saa poika opetella huolehtimaan itse ja äiti on päättänyt, ettei puutu nuorensa asioihin ja elämään liikaa... 

Rohkea oli kun muutti omilleen, vaikka kotona olisi vielä hyvin voinut asua ja halvemmaksikin se olisi tullut. ;-)

Tällaisia siis mm. Näillä mennnään ja opetellaan taas uutta elämäntilannetta. 

En ole vielä edes oppinut elämään sen kanssa ettei Esikoista enää ole, niin nyt sitten opettelen tätä, että Kuopus aloitti oman elämän. 

No, jälkimmäinen on kuitenkin huomattavasti helpompi kestää!

Tänään aamusella kuvailin pihalla hiukan pakkasherran jättämiä pieniä ensimmäisiä jälkiäään... ♥

Kuvat suurenevat klikkaamalla, -ja suosittelen niin myös tekemään niin näkee paremmin sen kauneuden mikä niissä on!

Lintujen juoma-allaskin jäätynyt...

Muratit ovat vielä hyviä, tarkoitus kuitenkin vaihtaa havuihin.

Joulublogini puolella ollut huutokauppa ei oikein toiminutkaan, joten laitoin töitäni sinne nyt myyntiin ihan kiinteällä hinnalla. Varaa kuka haluaa ja ehtii... ;-) 
Jossakin vaiheessa laitan varmaan lisää.

  ♥ Voikaa hyvin ystävät armaat!  ♥