Pikainen päivitys...

Jaksoin tänään laittaa muutaman kohteen HUUTONET-myyntiini.

Tällä kertaa myös pari vaatetta. Niitä olisi vaikka kuinka paljon vielä, kunhan vain jaksaisi kuvata.

Vuonna 2008, -Esikoisen poismenon jälkeen olimme Tapaninpäivän jälkeen Rukalla. 

Sillä reissulla ostin Kuusamosta kauniin toppapuvun. Mutta kun sitten alkoi tämä "kasvu" ;-) (lihoaminen...) niin enpä ehtinyt montaa kertaa sitä pitämään! : (  Päätin sen nyt kaupata!

Laitoin myös joitakin emali astioita. 

Kysyisinkin nyt, että tietääkö kukaan tämän (kuvassa alempana) pienen kannun "oikeaa" nimitystä??

Soitin äidillekkin ja kysyin, -kun muistin, että ollessani lapsi niin äiti sulatti esim. rasvaa tuon tapaisessa. Kun ei ollut mikroja! 

Äitikään ei muistanut olisiko sillä joku nimitys. Onkohan sillä siis mitään "nimeä"??

Tällaisetkin vanhanaikaiset pienet vadit laitoin myyntiin. 
Muistan kun olin pieni (60-70 luvulla) niin Mummolassa pihasaunassa käydessämme käytettiin tällaisia, -mutta siis suurempia. IHANIA!!

Sen verran vielä Isän jäähyväis-hetkestä; Tilaisuus oli siis pieni ja "koruton". 

Kuten olen maininnut niin isä ei kuulunut kirkkoon. Ei siis ollut mitään siunaustilaisuutta, pappia tai musiikkia. Halusimme kunnioittaa isän elämänkatsomusta,  ja jätimme jäähyväiset vain lähimpien kesken.   

Tilaisuus oli suuresta surusta ja koruttomuudesta huolimatta kaunis!!  ♥ 

Muistotilaisuus vietettiin veljeni perheen kodissa. 

Kynttilöitä oli paljon. Mm. etupihan suuren ja vanhan omenapuun oksilla paloi monta tällaista kaunista lyhtyä.

Isän arkku oli mäntyä. Emme osanneet kuvitellakaan isän arkuksi mitään valkoista jossa olisi rimpsua, rämsyä ja ristiä. Kun hautaustoimistosta meille kerrottiin ihan tavallisesta kotimaisesta puuarkusta, niin tiesimme heti; se jos mikä olisi isälle sopiva.

Hän rakasti luontoa; metsästi, sienesti, teki puuhommia tai vain käveli metsässä!

Isä ei pitänyt suurista juhlista tms. siksi ei ollut mitään suuria näyttäviä kukkalaitteita. Äiti valitsi arkulle kauniita, tummia kalloja.   ♥  

Muistojuhla oli niin ihana! 

Ns. muistopöytänä oli veljen luokse tuotu isän keinutuoli (hän sai sen aikoinaan 50-vuotis lahjaksi, -eli 30v vanha). 

Veli oli laittanut keinutuolin alle kiilat, niin että se pysyi paikallaan. 

Siinä oli isän kuva, kynttilä ja kukkakimppu.

 Yhdelle pöydälle oli koottu paljon valokuvia isästä. Nuoruudesta viimeisiin päiviin. Kuvissa oli myös perhettä, mm. lapsia, lapsenlapsia. ♥

Ensi viikon lauantaina meillä on vielä raskas hetki; me lapset äidin kanssa laskemme isän uurnan sukuhautaan...