Vieläköhän täällä kukaan piipahtaa...??
Kuten aiemmin olen maininnut niin se paha-peikko -masennus- pitää minua otteessaan...
Mikään ei huvita, itkettää ja haluaisin vain nukkua.
Tällä kertaa siis vain kuvia...
Olemme saaneet lintulaudalle uusia vieraita, -pähkinähakkeja.
Ensin oli vain yksi mutta jonkin ajan päästä isäntä oli nähnyt neljä yhtäaikaa, minä näin kolme.
Kaunis lintu, eikö??
Syönyt olen -PALJON ja koko ajan...
Masennuksen yksi oireista voi olla ruokahalun häviäminen, minulla ikävä kyllä päinvastoin.
Enkä todellakaan ole syönyt kevyesti ja terveellisesti, vaikka seuraavista kuvista voisi niin luulla.
Olen muutenkin lihava ja nyt on paino hetkessä noussut monta kiloa kun ei liikunta huvita, -vaikka sen hyvää tekevän voiman tiedänkin.
Eilen kyllä olin Hangossa meren rannalla kävelyllä, kaksi ja puoli tuntia.
Tuuli todella kova ja kylmä, mutta silti minä nautin.
Tästä on jo jonkin aikaa kun laitoin leivitettyjä soijaleikkeitä ja basmatiriisiä (+paistettuja kantarelleja).
Tattari puurohiutale laatikon kyljessä on helppo ja hyvä rieskan ohje, -suosittelen!
Olen toisinaan lisännyt sekaan juustoraastetta ja tässä pinnalla on oluthiivahiutaleita.
Muutama kuva eiliseltä merenranta kävelyltäni Hangossa.
Kun jaksan niin laitan varmaan enemmän kuvia.
Merivesihän on nyt todella alhaalla, -näytti aika jännältä.
Toivottavasti jaksatte vielä täällä silloin tällöin käydä vaikka päivitykset ovat harvassa.
Kyllä minä tästä vielä "nousen"...
Minulla on jonkinlainen käsitys mitkä asiat ovat edesauttaneet masennustani, mutta niille en nyt tällä hetkellä voi mitään... On vain yritettävä jaksaa ja kestää.
♡
Voikaa hyvin te kaikki ihanaiset! ♡
Hei! Todella kauniita kuvia. Sinulla on silmää kauneudelle. Voimia ja jaksamista <3 Toivottaapi Kaija
VastaaPoistaSuuri kiitos Kaija!♥
PoistaKauniit kuvat. Hanko on hieno paikka. Oletko kokeillut syödä b12-vitamiinia, josko auttaisi. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos Satu!♥
PoistaMietin kyllä tuota, mutta epäilen ettei siitä tässä tapauksessa ole apua.
Tosin mitään en menetä jos kokeilen, joten taidanpa tehdä niin!
Täällä ollaan, kauniita kuvia jälleen! Voimia Titti, elämä voittaa taas kun vain annat toipumiselle aikaa. Onneksi sinulla on ymmärtäviä ja rakastavis ihmisiä ympärillä. Iso halaus täältä!!
VastaaPoistaKiitos Johanna!♥
PoistaTotta on että minulla on läheisiä jotka tukevat ja rakastavat, mutta heitä ei vain enää haluaisi rasittaa... Olenhan tämän kanssa vaihtelevasti kipuillut jo 16 vuotta. Eikä kaikkien ole helppoa tätä ymmärtää. Kun en itsekkään aina ymmärrä!
<3 Kaunista...
VastaaPoistaKiitos Huopalintu!♥
PoistaKauniita kuvia. Mikähän lienee tuo mustakirjava lintu?
VastaaPoistaVoimahaleja ystävä, toivottelee kohtalotoveri.
Puolellamme on vain aika ja sen tuoma helpotus.
Kiitos kauniista sanoistasi Nina!♥
PoistaKolmessa ylimmässä kuvassa näkyvä lintu on pähkinähakki, -ja sitten on käpytikka.
Kauniiksi olet jaksanut pihan laittaa ja ihania kuvia muutenkin. Kyllä minä heti luen postauksesi, ja jaksan kyllä odotella.
VastaaPoistaVoimia toipumiseen! Tämä sinun blogisi on yksi suosikeistani, rehellinen ja elämänmakuinen.
Iso kiitos sanoistasi Kytäjänmamma, -ne lämmittivät mieltäni!♥
PoistaKauniita kuvia! Tuo pähkinähakki on niin sympaattinen ja touhukas. Sitä on hauska seurata.
VastaaPoistaTsemppiä ja jaksamista 👍
T.Maija myrskyluodolle.blogspot.com
Lämmin kiitos Maija!♥
PoistaNiin kauniisti olet taas laittanut paikkoja niin ulkona että sisällä.
VastaaPoistaHanko on kyllä kaunis paikka, kauniit kuvat.
Minä ainakin käyn heti blogissasi kun postaus tulee.
Minulle lääkäri sanoi, että masennus on kuin iso koira istuis sylissä, etkä jaksa siitä nousta.
Voimia sinulle, toivottavasti se koira on lähtemässä sylistäsi.
Kiitos Piia ihanainen!♥
PoistaSiltä tosiaan tuntuu kuin ISO koira istusi sylissä, -eikä oikein jaksa pois työntää. Tai jos jaksaisi niin tällä hetktllä tuntuu siltä että ei hievahdakkaan!
Voimia sinulle Titti ❤ Kauniita kuvia, Hanko on kauniin näköinen paikka, pitäisi joskus päästä käymään!
VastaaPoistaLämmin kiitos Mari!♥
PoistaToivottavasti pääsisit joskus käymään Hangossa.
Upeita kuvia olet ottanut. Minäkin väsyn pimeällä ja otin kirkasvalolampun jo käyttöön. Voimia sinulle.
VastaaPoistaIso kiitos Enkuli!♥
PoistaMinulla ei yleensä vuodenajat vaikuta mieleen, -päinvastoin olen yleensä syksyn alkaessa energinen ja innokas. Tänä vuonna on harmittanut kun en ole jaksanut lähteä ulos nauttimaan kauniista ruskasta, vaikka olisi halunnut...
Olen tämän sairauden kanssa elellyt jo 16 vuotta, -välillä paremmin ja välillä huonommin.
Kyllä nämä pimeät aamut väsyttää täälläkin. Kyllä myös minä hehkutan kirkasvalolampun puolesta. Siitä tulee kaunis puhdas valo. Voimia ja valoa elämääsi
VastaaPoistaKiitos Marja!♥
PoistaVoi kun tämä olisikin vain pimeydestä tai vuodenajasta johtuvaa...
Tämä on alkanut jo loppu kesästä.
Olen 16 vuotta tämän kanssa elellyt, vaihtelevasti.
Joskus olen tuota kirkasvalolamppua miettinyt, mutta kun olen sellainen hämärässä (ja kynttilän valossa) viihtyvä.
Saisipa koekäyttöön jostakin!
Kun on masentunut ei liikunta tule kyllä ekaksi mieleen...vaikka tietääkin, että tekisi hyvää....eikä silloin jaksa syömisiäänkään miettiä. Olen kokenut vaikean masennuksen/työuupumuksen ja tiedän kyllä miltä silloin tuntuu. Itselläni ruokahalu hävisi kokonaan.
VastaaPoistaVoimia sinulle♥♥
Tykkään katsella kuva ja nämä kuvasi ovat kyllä kauniita!
Kiitos Hannele!♥
PoistaSinä tosiaan tiedät mitä tämä sairaus on.
Kun kaikki olisikin omasta tahdosta ja halusta kiinni niin tekisin kaikkea sitä minkä tiedän oloa helpottavan, mutta kun ei vain kykene!
Kauniita kuvia, voimia Sinulle. masennus on vieras joka vie voimat ja valtaa tilan, ole armollinen itsellesi.
VastaaPoistaKiitos Marjoriita!♥
PoistaYritän kyllä olla itselleni armollinen, mutta harmittaahan se kun ei mihinkään pysty eikä kykene vaikka halauisi.
Tuolla yllä olevissa kommenteissa kerroin sairastaneeni masennusta 16 vuotta, mutta 18 vuotta on yllä oikea luku, -mikä lie ajatuskatkos tullut...
Olen niin kauan käynyt lueskelemassa blogiasi tai blogejasi missä milloin olet ollutkin. Kauniita kuvia ja hyvää luettavaa.
VastaaPoistaJaksamisia ja voimia yleensä sitä noustaan kaikesta huolimatta ja on varmaankin hyvä et tiedostat itse mistä asia johtuu tai ehkä johtuu.
Sunnuntain jatkoi.....
Kiitos Tellupa ihanainen!♥
PoistaKyllä 18 vuoden kokemusella tästä sairaudesta tietää jo paljon.
Senkin että tästä jossakin vaiheessa noustaan. Nyt vain tuntuu niin epätoivoiselta.
Juurikin se, että luulen tietäväni mitkä asiat tällä hetkellä tähän vaikuttavat vähän helpottaa asiaa, -niille en vain voi nyt mitään, joten on yritettävä kestää ja jaksaa.
Kiitos Mate!♥
VastaaPoistaMinä kyllä tykkään syksystä, ja nyt onkin tosi kovin harmittanut kun ei ole jaksanut käydä nauttimassa upeasta ruskasta.
Halusin kyllä, mutta valitettavasti tässä sairaudessa ei oma halu ja tahto paljon paina...
Hei,täällä yksi eläkeläinen joka tykkää seurata sinun blogia:)
VastaaPoistaMinua kosketti noi ensimmäiset kuvat.Polkupyörä,jossa lyhty ja kukkia.Jotenkin kutsuu nousemaan satulaan ja eikun menoksi.Sitten se silta joka kutsuu metsään haaveilemaan ja unelmoimaan.Ottamasi kuvat ovat tosi hyviä ja puhuttelevia,KIITOS:)Noita tattaririeskoja täytyy leipoa.Voimia sinulle!
Merja
Voi kiitos Merja!♥
PoistaTälle nujertuneelle mielelle sanasi tekivät hyvää!
Kiitos taas Titti ihanista kuvistasi! Ja kuten huomaat, emme todellakaan hylkää sinua, vaikka et joka päivä jaksakaan kirjoittaa. Sinä annat meille kaikille energiaa kauniilla kuvillasi, vaikka meidän pitäisi antaa energiaa Sinulle. Toivottavasti nämä viestit antavat pieniä ilon pilkahduksia. Katsoin, että joku neuvoi sinulle b12-vitamiinia. Olen sitä itsekin joskus kokeillut, mutta siitä on sanottu myös, että helposti tulee liika-annostus ja se tietää kiukkua ja ärtymystä, joten ole varovainen. Minulle ei sopinut. Masennukseen ei tahdo auttaa kuin aika ja lääkitys. Itselleni terapia oli aivan must-juttu ja välillä tulee ajatus, että voisin käydä vähän päivittämässä oloani terapeutille, jotta tietäisin, onko tarvetta useammalle käynnille. Onneksi jaksoit taas lähteä Hankoon. Jokainen pieni retki ja hetki eri maisemissa on tärkeä ja piristävä, vaikka ei vaikutusta heti huomaakaan. Ilon hetkiä päiviisi!
VastaaPoistaKaunis kiitos Sari!♥
PoistaOn tuntunut äärimmäisen hyvältä kun lukijat ovat jättäneet näin paljon ihania kommentteja!
Tänään sain vieraakseni ystäväni jonka seura tekee aina niin hyvää, -hän on todella positiivinen ihminen. Olemme tunteneet n. 33 vuotta joten hänen seurassaan voin todella olla oma itseni.
Kiitos tuosta b12 vinkistä!
Kivoja ja harvinaisia lintuvieraita teillä! Ihanat kuvat.
VastaaPoistaVoimahalaus:)
Kiitos Sussi ihanainen!♥
PoistaHyviä kuvia!...ja kovasti tsemppiä!
VastaaPoistaLämmin kiitos Satu!♥
PoistaHei Titti Ystäväin❤ ompa upea lintu tuo
VastaaPoistaPähkinähakkeli ja kiva kuva missä on pähkinä
Nokassaan hymyillen ja niin tyytyväisen oloinen.
On nämä pienet luonnon suomat pikku vipeltäjät
Kerrassaan mukavaa seurattavaa...
Alin kuva on niin tutun oloinen täällähän me päivät
pääskysten laitetaan tassua toisen eteen ja nautitaan.
Aina noin pari kolme viikkoa täällä ja sit taasen
Kotona miten milloinkin...hyviä kuvia olet aikaansaanut
Täältä, kiitos Titti! Pidetään silmät auki ni tavataan ja
Halataan täällä...
Voi Sirkka ystäväni!♥
PoistaKiitos kun piipahdit!(olen minäkin blogissasi usein käynyt, mutta hiljaista on siellä ollut ☺)
Pähkinähakki on varsinainen ahmatti, -mutta niin nätti että ruokailkoot nyt meillä!
Voi kun törmäisinkin sinuun Hangossa, -mahtaisitko enää minua tunnistaa...
Olen vähän "kasvanut", mutta valitettavasti vain leveys suunnassa.☺
Ihanaa viikonloppua teille, Sinulle, Timolle ja Rosalle!♥
Lämmin ja luja halaus!
Hei Titti Ystäväin!❤
VastaaPoistaJuu kiitos käynnistäsi blogissani siitähän on jo lähes
vuosi kun sinne olen piipertänyt kuvillani😄😂
Kyllä minä sinut tunnistaisin ja täällä on niin vähän
ihmisiä ei juuri montaakaan tule vastaan, että kyllä olisi mukavaa
jos törmättäisiin. Huomena lähdetään pariksi viikoksi Helsinkiin asioita
hoitamaan on Rosan trimmi ja muuta mukavaa☺
Kiitos samoin lämpimät terveiset sinne kaikille teille myös❤
Täältä aurinkoisen lämmin halaus!
Voi Titti, ikävä kuulla ettei masennus anna periksi. Tiedän kokemuksesta miten raskasta sen kanssa on elää, muutama vuosi sitten koin sen miltä tuntuu kun mikään ei tunnu miltään jne. Päivät olivat yhtä raahautumista aamusta iltaan. Pääsin erittäin hyvän psykiatrin puheille, kiitos työterveyslääkärini. Tuntui mahtavalta huomata että joku ymmärsi miten mustissa vesissä kahlasin. Lääkitystäkin sain ja lopulta alkoi löytyä pieniä valoisia hetkiä jotka vähän kerrallaan lisääntyivät, tosin välillä mentiin takapakkiakin. Piti tehdä tosissaan töitä, että annoin itselleni luvan olla väsynyt, uupunut ja masentunut. Olen aina ollut täydellisyyteen pyrkivä tehopakkaus, niin työssä kuin kotona, joten irtipäästäminen oli tosi vaikeaa. Mutta se auttoi. Lopulta aloin löytää tien takaisin itseeni, olin ollut varmaan monta vuotta jotenkin kadoksissa. Lääkitys päästiin lopettamaan jossakin vaiheessa ja olen elämässä kiinni. Edelleen pysähdyn välillä muistuttamaan itseäni siitä mikä on oikeasti tärkeää, tarpeellista ja mikä on hyvää elämää juuri minulle. Toivoa siis on aina, ehkä paluu takaisin ei toteudu kokonaan koskaan, osa minua ainakin jäi jonnekin, mutta uskon, toivon ja tiedän, että sinäkin löydät taas ilon. Odotan joulublogiasi (varmasti monen muun ohella) innolla ja nautin suunnattomasti tämän blogisi ihanista kuvista! Ja me lukijat emme sinua hylkää, jaksamme odottaa!
VastaaPoistaAion kokeilla tuon rieskaohjeen heti kun haen tattarijauhoja, näytää NIIN hyvältä...
Toivotan sinulle auringonpilkahduksia ja ilon aavistuksia jokaiseen päivään, lisääntyvää toivonkipinää ja paljon, paljon voimahaleja! Olet ajatuksissani.
Tuuli