Kesäisiä kukkia...

Eilen kävimme veljen vaimon ja äitini kanssa Onnelan puutarhalla.
Mukava reissu; aurinko paistoi ja oli oikein kesäisen tuntuinen päivä.
Ja mikä upea kukka loisto! Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut kuin kurkuntaimen (täytyy kokeilla kasvihuonekurkkua...), valkoista lobeliaa sekä vaaleanpunaisia pelargoneja (kuvassa alhaalla oikealla Mårbacka). Minä pääsin meistä siis halvimmalla, -olen aiemmin jo ostellut ja vielä käyn tässä meidän naapuri puutarhalla.
Kuvassa yläoikealla veljen vaimon kärryissä kauniita enkelinsiipi pelargonioita.
Harmi kun unohdin kuvata äitini ostaman upean punavaulan, -teen sen jonakin päivänä kun käymme heillä. Oli kyllä todella mahtavan kokoinen.


Kukat hakevat vielä paikkojaan, -eihän niillä kiire, vastahan kesä on aluillaan.
Näitäkin Palace ruusuja mietin, että laitanko tähän ruukkuun vai istutanko maahan. Täytyypä googlettaa hoito-ohjeita.



Talvinen kelkkani sai jäädä myös kesäksi tämän mieheni heinäseipäistä tekemän koristeaidan pätkän viereen; siinä ovat orvokit vanhassa emalipadassa sekä pieni maitotonkka jossa kukat vaihtuvat, -nyt tuomen oksia.



Lopuksi vielä kukkia ulkoa sekä sisältä.
Olohuoneen pöydällä äitini ostamat pionin kukat.



Takapihan pation pöydällä omasta pihasta kerättyjä lemmikkejä sekä norjanangervon oksia.


Silloin reilu viikko sitten kun vietimme sen pienimuotoisen Esikoisen muistojuhlan, niin olin itse ostanut kukkia ja sain myös niitä. Suurinosa on jo kuihtunut, mutta jäljelle jääneistä tein pienen kimpun.

Puutarha otoksia ja ostoksia...

Viikonloppuna räpsin muutamia kuvia kukistani; hortensioista.


Mies kaasi lauantaina pihasta koivun, josta minä keräsin pieniä oksia valkovuokkojen sekaan pation pöydälle.


Kärrypoika ei ole vielä löytänyt paikkaansa...


Tänään aamutuimaan lähdimme veljeni vaimon kanssa käymään Plantagenissa. En olekkaan aiemmin kyseisessä puutarhamyymälässä käynyt. Sieltä ostin mm. kauniin rungollisen kesäkoison, (toivottavasti saan säilymään hengissä)
Valkoisia ruusuliisoja pari kappaletta. Sorruin myös pitkään haaveilemaani mangnoliaan... Oli puoleen hintaan, ei siis ihan parhaassa kuosissaan... Pahoin pelkään etten sitä menestymään saa, vaikka yrittäisin etsiä pihan aurinkoisimman kohdan, -meillä kun on aika paljon varjoa. Mutta kokeilenpa nyt!!
Mangnolian kanssa kottikärryissä istutusta odottelee myös karhunvatukka... Samaisesta paikasta. Vasemmassa alanurkassa olevassa kuvassa näkyvät arovuokot sekä valkoinen särkynytsydän ovat meidän paikallisilta kevätmarkkinoilta.


Jostakin vain pitäisi löytyä myös intoa näiden kukkien ja kasvien istutukseen... Kun veljeni vaimo on palannut pidennetyltä viikonloppu matkaltaan Pariisista, on edessämme vierailu taas Onnelan puutarhassa. Tämänkin paikan olen häneltä saanut tietää, -ja koska en itse ajokorttia omista on mukava käydä hänen mukanaan. Tervetullutta vaihtelua tähän elämääni...

Sydämellinen kiitos...

Olen sanaton teidän ihanista ja lohduttavista kommenteistanne...
Voin vain kiittää niin omasta kuin kaikkien läheistenkin puolesta, -ottakaa se vastaan ja tuntekaa sydämissänne! <3
Keskiviikko, jolloin meillä vietettiin Esikoisen muistojuhlaa, oli raskas -mutta ensimmäistä kertaa hänen poismenonsa jälkeen minä tunsin kiitollisuutta... Kiitollisuutta siitä, että minulla on nämä kaikki rakkaat ihmiset jotka minun kanssani kaipaavat ja surevat Rakastamme. Yhteensä 20 ihmistä meillä kävi sen päivän aikana.
Ex mieheni kera Kuopuksen, tämän tyttöystävän sekä kahden Esikoisen lähimmän lapsuusystävän (avovaimoineen) kanssa, oli käynyt silloin yöllä viemässä kynttilät haudalle. Sen jälkeen osa nuorista oli vielä lähtenyt ajamaan onnettomuuspaikalle. Niin ihanaa kun nuo nuoret todella kunnioittivat Esikoisen muistoa ja yhdessä jakoivat suruaan tuolla tavoin.
Ihan yhtä käsittämättömältä tämä tuntuu meistä kaikista;-nyt vain yritämme opetella elämään tätä elämää ilman Rakastamme. Vuosi kun ei tässä menetyksessä tunnu vielä miltään...
Minä pyöräilin eilen haudalle, -ja voi sitä kukka ja kynttilämäärää... <3

Yritän jatkaa elämääni päivä kerrallaan kuten tähänkin asti; -tänä aamuna kun vein pyykit narulle kiertelin hetken pihalla. Siellä on vähän kaikki retuperällä...
Kasvihuoneessakin kukat unohtuvat välillä kastella. "Suloisessa" sekamelskassa siellä ruusut ja pelargoniat... Tulisipa edes vähän lämpimämpää, jospa se antaisi voimia tehdä jotakin!!
Kuvasin myös kaksi hortensiaani; vaaleanpunainen on päässyt jo pari kertaa kuivahtamaan pahasti... Näinköhän saan kohta heittää sille hyvästit. En vielä ole uskaltanut näitä istuttaa ulos, -voi olla istutan vain suurempaan ruukkuun ja pidän patiolla.
Olen viettänyt paljon aikaani edelleen sohvalla, -onneksi sentään välillä kauniita sisustuskirjoja katsellen enkä koko ajan torkkuen...
Kollaasissa ylhäällä keskellä olevassa kuvassa näkyy kirppikseltä löytämäni Mailegin kaunis puusohva, -siinä on pupu neitien mukava istuskella.

Surun vuosi...

Tänään, -tai oikeammin viime yönä tuli vuosi onnettomuudesta jolloin menetimme Esikoisen.
Tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen... Vuosi on mennyt niin, etten oikein ole ehtinyt edes sitä tajuamaan. Menetys on ollut niin suuri ja järkyttävä, etten yhä vieläkään sitä pysty ymmärtämään... En voi uskoa todeksi!!
En usko seuraavan vuoden olevan helpompi; päinvastoin, -nyt vasta alkaa se uuden elämän opettelu! Vuosi on niin mitättömän lyhyt aika tällaisessa. Opettelen ymmärtämään, että Rakas Lapseni on lopullisesti poissa, -koko loppuikäni minä käyn hänen haudallaan!
Kaikki tekee niin suunnattoman kipeää... Ehkä joskus pystyn katsomaan valokuvia, muistelemaan kauniilla haikeudella, -ilman tätä suurta tuskaa!!
Eilen illalla laitoin Esikoisen huoneen ikkunan alle kynttilälyhdyn...


Kyynelten sokaisemin silmin aion nyt kuitenkin tarttua imurinvarteen...
Ex-mieheni toiveesta on meillä tänään tarjolla kakkua ja kahvia; -emme enää koskaan voi juhlia Esikoistamme, -mutta tänään järjestämme pienen muisto-hetken. Ei mitään ihmeempää, -ne läheisistämme sekä Esikoisen läheisistä ystävistä jotka pääsevät tulemaan voivat tulla piipahtamaan. Pieni hetki Rakkaamme muistolle!

Lämpimästi ja lujasti halaan teistä jokaista, -särkyneen sydämeni pohjasta kiitän niin itseni kuin muidenkin läheisteni puolesta teitä kauniista sanoistanne, jokaisesta ajatuksesta, rukouksesta joita tämän vuoden aikana olette vuoksemme kommentein tänne jättäneet!
Kiitos kun olette kulkeneet rinnallani!

Muistojen äitienpäivä...

Huomenna on äitienpäivä, -päivä jota en koskaan unohda...
Vuosi sitten äitienpäivänä oli aurinkoinen sää; olimme mieheni kanssa pyöräilemässä päivällä. Kävimme mm. lähialueemme hautausmaalla...
Illansuussa tulivat poikani; -Kuopus, sekä Esikoinen ja tyttöystävänsä. Sain kauniin valkoisen amppelipetunian. Esikoisen tyttöystävä oli huomannut ihastukseni valkoisiin kukkiin (vaikka eivät olleet Poikani kanssa vielä kauaa seurustelleet...)
Nuoret kävivät myös mummin (minun äitini) luona.
Ensimmäistä kertaa poikani kävivät mummilassa itsekseen, Esikoinen oli saanut ajokortin noin vuosi aiemmin -ja isänsä oli antanut autonsa käyttöön... (sama jolla onnettomuus sattui...)
Tänäkin päivänä on äidilläni kuivunut ruusu maljakossa; -ruusu jonka Esikoinen, tyttöystävänsä sekä Kuopukseni veivät...
Ensimmäinen -ja myös samalla viimeinen (henkilökohtainen) äitienpäivä muisto Esikoisestani...
Äitini ei pysty eikä halua heittää ruusua pois...
Minulla on muistona nämä kuvat; -Esikoisen ja Kuopuksen antama kaunis valkoinen amppeli petunia sekä Esikoisen tyttöystävän antama ruusu...



Jokaikinen muisto tekee niin kipeää... Sitä ei voi mitenkään sanoin kuvata...
En vieläkään, -vaikka Esikoisen poismenosta tulee vuosi, -ole pystynyt ajattelemaan loppuun asti tätä kaikkea...

Äitienpäivä on ihana, -mutta kun on menettänyt lapsistaan yhden, -on äitiyskin hakusessa...

LÄMPIMÄT JA LUJAT HALAUKSET KAIKILLE ÄIDEILLE! <3>

Pientä päivitystä...

Ihan ensin haluan taas lämpimästi kiittää ja lujasti halata jokaista teistä, jotka olette jaksaneet kommentoida! Ette arvaakkaan kuinka mieltäni lämmittää, kun joku pitää kuviani kauniina...
Hiljaiseloa olen täällä viettänyt, -vapun aika meni ihan vain kotona ollessa, vähän teimme pihahommia ja sen jälkeen innostuin kokkaamaan pihan antimista keittoa; keräsin nokkosta, vuohenputkea ja lipstikkaa. Vähän sain myös ruohosipulia sekä mäkimeiramia, -vaikka pieniä alkuja olivatkin vasta. Jääkaapista löytyi mm. pinaattia, kevätsipulia ja vihreätä tankoparsaa. Tein niistä kauniin vihreän keiton, -mies kokkasi herkkusienistä keiton ja istuimme takapihan patiolla auringonpaisteessa. Oli mukava tunnelma, jäimme vielä syömisen jälkeen istumaan viininlasin ääreen ja muistelimme mm. omaa lapsuuttamme.



Eilen vietin iltasella muutaman tunnin Kuopukseni ja hänen tyttöystävänsä kanssa Turussa! Mies oli siellä auttamassa remontissa, joten me lähdimme mukaan. Kiertelimme kaupoissa ja nuoret ostivat vaatteita. Kävimme Raxissa syömässä ja juuri ennen kuin meitä tuli isäntä hakemaan, ehdimme piipahtaa Stockmann-Herkussa! Hain mm. tarvikkeita tämän päivän ruokaan. Minulla oli mukava ilta nuorten kanssa... Vaikka olinkin todella väsynyt kun illalla tulimme kotiin!
Olen tyytyväinen, että olen jotakin pientä pystynyt tekemään (tänäänkin vähän siivonnut sekä pessyt pyykkiä) ja huomenna olisi tarkoitus lähteä yksikseni Turkuun kiertelemään kun mies menee jatkamaan sinne remontin tekoa.
Lähestyvä äitienpäivä saa oloni sanoinkuvaamattoman pahaksi ja surulliseksi; -muistan niin hyvin viimevuoden samaan aikaan, -ja vain vajaat pari vuorokautta myöhemmin menetin Rakkaan Esikoiseni... Ensiviikolla tulee siis vuosi hänen poismenostaan; -tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen!! En vieläkään voi ymmärtää enkä uskoa tätä todeksi!
Pelottaa miten selviän tästä taas tuonne toukokuun loppuun...
Päivä ja hetki kerrallaan kuitenkin on edelleen mentävä...
Toukokuu on aina ollut mielestäni vuoden paras kuukausi; -kaunis heleä viherrys, lintujen laulu, auringon paiste. Kaikki se luonnon herääminen! Puutarhan hoito ja se odotus kun seuraa kukkien ja perennojen kasvua...
Nyt se mikään ei tunnu miltään!! Kukkapenkit rehottavat rikkaruohoista, en ole jaksanut paneutua niihin (hyvä kun sain vähän pihaa haravoitua).
Parhaan kykyni mukaan yritän kuitenkin iloita ja nauttia joistakin pienistä asioista, -kuten siitä, että takapihamme ojassa aloittavat rentukat kukintaansa, ojan takana olevassa metsässä kasvavat valkovuokot, viime syksynä jaksoin istuttaa sipulikukkia jotka nyt kukkivat! Leevi osaa kyllä nauttia auringosta; -en ehdi aamuisin pedata sänkyämme kun hän hakee paikkansa auringosta! ;-)
Eikä minulla aina ole sydäntä ajaa häntä pois, vaan jätän sängyn petaamisen... =)



Takapihan perennapenkki on surullista katsottavaa; -siellä nuppujaan työntävien tulppaanien sekä liljojen seassa taitaa rikkaruohot kukoistaa enemmän!! Kuvassa aivan takana yläoikealla näkyy vähän myyrien talvella syömistä laakakatajista. Varret ja alaoksat on kaluttu paljaiksi!! En vielä niitä kaiva ylös, vaan katson onko juuret säilyneet ja jatkavatko nuo kasvuaan.



Nyt pitäsisi vielä jaksaa tämän päivän ruoka (jota Kuopus ei kyllä syö, -hänelle kun ei nämä äidin kasvisruuat maistu!!) eilen ostetuista tarvikkeista. Löysin Stockan Herkusta myös mm. sellaisia säilyke kikherneitä sekä -linssejä, ja -luomu- viiden siemenen sekoitusta, -joita näistä meidän ruokakaupoista on turha edes etsiä!!

Aurinkoa ja lämpöä toivotan teidän jokaisen päiviin!