Esikoisen koneella

Kuten jo vanhassa blogissani olen maininnut, niin oma koneeni sanoi yhteistyön irti. Ex-mieheni otti sen hoitoonsa ja nyt on selvinnyt, että siitä on emolevy mennyt -ei sano minulle mitään, mutta ei tarvitsekkaan. Mieheni hake tänään jonkun osan ja ex-mieheni korjaa koneen. Toivottavasti ensiviikolla jo saisin omani takaisin. Tässä minä olen istunut esikoisen koneella ja hän tuhisee (jos nyt- kohta 19 vuotiaasta liki kaksi metrisestä miehestä voi sanoa, että "tuhisee"... -mutta eiköhän äidin korvissa omien rakkaiden lasten nukkuminen kuullosta tuhinalta, olivat he minkä ikäisiä tahansa...) vieressäni peiton alla. Olen odottanut, että hän heräisi ja saisin vähän apua kotitöissä... Hetki sitten raotteli silmiään ja kertoi kohta lähtevänsä kaverilleen muutto-apuun... No, totuuden nimessä täytyy sanoa, että siivoilen kaikkein mieluiten yksin omassa rauhassani, mutta tällä kertaa olisi ollut joitakin kotitöitä myös muille... Minä kun olen potenut tässä pientä flunssan poikasta. Voipi olla, että minäkin siirrän kotitöitäni huomiselle -kuten ihanainen Essuntaskun emäntä totesi: "Ei ole maailmanloppu jos mitään ei jaksakkaan tehdä. Onhan se päivä vielä huomennakin." ;-)
Ruusuni maljakossa olivat jo lähes kuihtuneet, -muutama oli vielä sen verran kunnossa, että varsia reilusti lyhentämällä sain niistä hetkeksi iloa. =) Ulkona paistaa aurinko, -jospa alankin kirjoittelemaan ja suunnittelemaan puutarhaani kevään ja kesän varalle.