-pakon sanelemana!! Toivon, että lääkäri olisi viimein saanut kirjoitettua lausuntoni ja lähetettyä sen Kevaan. Tämä rahatilanne rassaa todella -jo muutenkin kurjaa mieltäni...
Joskus jaksan tehdä ruokaa, joskus en. Teen siitä mitä kaapista löytyy ja "omasta päästä".
Kasvisruoka on se minun juttuni. Eräänä päivänä raastoin monitoimikoneella kaikkia mahdollisia kasviksia mitä löytyi (mm. porkkanaa, bataattia, kiinankaalia,varsiselleriä, paprikaa, purjoa).
Laitoin kattilaan kiehumaan, sekaan lisäksi punaisia ja vihreitä linssejä (eli tavallaan tein linssikeittoa, mutta muhennokselta se näytti) ja vielä "sattumaksi" kaupan marinoitua tofua.
Ja oli niin hyvää!!
Valmiina näytti tältä.
Eilen kokkasin täytettyjä paprikoita. Täytteen sävelsin taas omasta päästäni; mm. soijarouhetta, mustia Beluga linssejä, aiemmin keittämiäni valkoisia papuja, kapriksia, seesaminsiemeniä, valkosipulilla+yrteillä maustettua vuohenjuustoa ja tietty erilaisia mausteita. Tein myös maukkaan vuoka-ruuan ruusu- eli brysselinkaalista. Raastoin sekaan kesäkurpitsaa ja kaura-ruokakermaan sekoitin sellaista ihanaa curry-mangokastiketta jota kerran kaupanhyllyltä löysin.
Molemmat olivat todella hyviä ruokia!! Kuvassa taka-alalla näkyvät kasvattamani vihanneskrassit.
Nuukuusviikolla ei siis tehdä mitään turhia ostoksia, -niitäkään minulla ei siis ole ollut aikoihin. Mutta uusi kevätlaukku tuli ostettua... Pitäähän sitä keväällä jotakin uutta saada, -tosin, kun elämästäni hävisi Esikoisen menehdyttyä kiinnostus itsestäni huolehtimiseen, niin ei ole varmaa käytänkö tätä edes...
Kaunis laukku on Jane Shiltonin, -Kierrätyskeskuksesta 2€ hintaan... ;-D
Kuopuksen 18-vuotis synttäreitä juhlimme siis sunnuntaina. ♥
Tänäkin vuonna ex-mieheni ja hänen vaimonsa järjestivät synttärit. En minä olisi jaksanutkaan... Ihanat juhlat. ♥
Minun pyynnöstäni oli myös shampanja maljojen kohotus.
Niin oli silloinkin kun Taivaspoikani täytti 18v. Kuopus sillon 15v.
Vaikka itketti ja oli niin iso ikävä kun ajattelin ettei enää koskaan Poikani juhli yhteisiä synttäreitään, -niin samalla tunsin myös suurta kiitollisuutta siitä, että meillä kaikilla on niin hyvät ja lämpimät välit keskenämme! ♥ Siellä oli muutamat exät ja nykyiset yhdessä juhlimassa (ihan kuten viimevuonnakin kun Kuopus vietti ensimäisiä synttäreitään ilman isoveljeään).
Tämä on meille niin suuri rikkaus että olemme kuin "yhtä perhettä".
Ex-mieheni perheen koiruli oli myös kevät-lookissaan. ;-) Suloinen neiti!
Tähän loppuun haluan vielä laittaa ERITYISET, SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET ihan kaikille teille jotka täällä piipahdatte. Ihanaa jos jaksatte jättää kommentteja, -sillä ne ovat minulle pieni "linkki" siihen muuhun elämään mitä toiset ihmiset viettävät.
Minun elämäni pysähtyi silloin vajaat kaksi vuotta sitten kun Esikoinen menehtyi...
Vaikka minä täällä blogiani päivitän, niin se on vain pientä pintaa...
Nyt on taas käsillä niin raskaat ajat, että itkettää vain enkä mitään jaksa tehdä!!
Masennus on metka elämänkumppani, -se hallitsee; etkä mitään voi vaikka haluaisitkin.
Mielelläni minä haravoisin pihaa, ompelisin tai askartelisin jotakin, mutta nyt en vain pysty!!
Rakkaat ne blogi-ystäväni joilla oma blogi on, -teille haluan sanoa, että kyllä minä toisinaan pikaisesti vierailen teidän luonanne, mutta kommentteja en yleensä jaksa jättää...
Omaa blogianikin olen nyt kovasti ryhtynyt miettimään... Lukijoita on paljon, ja se saa minut sekä iloiseksi että hämilleni. Miten jotakuta voi kiinnostaa minun tyhjä elämäni... Jossa ei tapahdu oikeasti mitään kivaa!! En varmaankaan ole väärässä jos sanon, että on myös ihmisiä jotka eivät ehkä pysty täällä käymään, tai eivät mielelllään käy, -koska minua on kohdannut se suurin suru mitä maailmassa ikinä voi!! Jos mietin itseäni, että tilanteeni olisi eri enkä olisi lastani menettänyt niin en varmaan pysytisi/haluaisi käydä sellaisen äidin blogissa joka olisi lapsensa menettänyt... Sehän on niin hirveä asia, ettei sellaista halua tietää, -ei halua ajatella, mitä jos minunkin lapseni menehtyisi...
Siis niin kiitollinen olen teille jotka jaksatte täällä käydä. Nyt vain olen niin väsynyt tähän kaikkeen... Kotona on kyllä hyvä ja turvallinen olla, enkä kaipaa sosiaalisia tilanteita, koska en sellainen ole, mutta voi kuinka toivoisinkaan pientä irti-ottoa tästä kaikesta. Pientä maiseman vaihdosta, -edes päiväksi-pariksi... Johonkin rauhalliseen paikkaan missä ei tarvitsisi jaksaa ja tehdä, -yhtään mitään! Miestä en saa asiasta innostumaan, -hän haluaa olla vapaa-aikanaan kotona. Ja tietysti tämänhetkinen rahatilanne vaikuttaa myös.
Voi kuinka usein itkenkään sitä, että miksi Lapseni piti menehtyä, -miksei kaikki ole kuten ennenkin ja jaksaisin käydä normaalisti töissä, eikä tarvitsisi miettiä raha-asioita. Ehkä Esikoinen olisi jo muuttanut pois kotoa, mutta olisi kuitenkin olemassa, elämässämme. Ehkä olisi muuttanut jopa paikkakuntaa opiskelun, työn tai muun vuoksi. Voisin ehkä muutaman vuoden sisällä odottaa mummiksi tuloa yms.
Niin, -tiedän että on onneksi vielä Rakas Kuopukseni, hän onkin tärkeintä elämässäni -muttei se vähennä suruani, -päinvastoin- kun mietin miltä hänestä tuntuu elämä ilman rakasta isoveljeä...
Jos nyt tästä synkkyyden syöveristä nousen (tällaisessa mielentilassa ei pitäisi blogia päivittää) niin palaan ja koitan jaksaa järjestää ne arpajaiset...
Voikaa hyvin!
<3
VastaaPoistaKovasti yritin jotain fiksua saada sanotuks, mutta en osaa muotoilla.
Sanonkin siis vain,että täällä sun blogissa on paljon kaunista katseltavaa; kuvia, ompeluksia ja askarteluja. Lisäks herkullisen kuulosia "reseptejä". Täällä on mukava käydä katselemassa. Toivottavasti tämän kirjottaminen sulle tuottas kanssa iloa niinkun lukijoillekin, olis tavallaan jonkinsortin pakopaikka/hengähdystauko oikeasta elämästä edes hetkeksi (olikohan se nyt hölmösti sanottu :P).
Asioiden kirjoittaminen on parasta terapiaa.Itse olen kolmen lapsen äiti, en voi kvitella miltä sinusta tuntuu. Silti käy täällä, laitan usein kädet ristiin ja huokaan pienen huokausken anna hänelle voimia<3. Surevaa ei osata kohdata tai pelätään meidän kultturissa..ehkä ihmiset pelkäävät ja useinkaan ei ole sanojakaan mitä sanoa..'
VastaaPoista..en tiedä, suru on niin pitkä prosessi..niin pieni asia voi laukaista suuren tunne vyöryn.
Minulle sattui tässä yhtenä päivänä myös takasurukohtaus miksi niitä sanon..Näin bussipysäkillä aivan minun poisnukkuneen mummini näköisen naisen, vaatteet, kaikki..sekunnin murtoosassa huomasi valtavan kyynelvyöryn tulevan ja oli pakko ajaa auto syrjään ja antaa paton taas tyhjetä.
Toivotaan että Kelasta tulee pian päätös<3
Tuhat halia !
Suuresti voimia ja jaksamista arkeen!! Tiedän miltä tuntuu olla masentunut, tiedän miltä tuntuu "kantaa raskasta taakkaa" mutta lapsen menettämisen tuskasta en tiedä, toivon että jonain päivänä huomaat tuskasi hellittäneen ja nauttivasi tästä elämästä menetyksineen kaikkineen. Elämä koettelee meitä välillä niin, että saa miettiä kuinka paljon on tarkoitus jaksaa kantaa, mutta ihmeen kaupalla sitä vaan selviää.
VastaaPoistaHei Titti!
VastaaPoistaIson halauksen lähetän täältä sinulle...
Tuli niin mieleen taas oma äitini aikoinaan kun siskoni menehtyi nuorena...
Huippuruokia olet kuitenkin jaksanut tehdä... nami! nami! arvaa lähdenkö nyt käymään kaupassa ostamassa paprikaa - alkoi niin tekemään mieli täytettyjä paprikoita.
Jaksuja <3
Kyynel silmässä tätä luin. Osaat niin kauniisti surustasi kuitenkin kirjottaa. Voimia ja haleja sinulle Titti!
VastaaPoistaSinulla on kaunis koti, todella kaunis koti! Usein olen sinua lukenut, mutta nyt liityin lukijaksi. Ja voi miten taitava olet käsistäsi, niin kauniita juttuja teet!
VastaaPoistaHalaan ja rutistan sinua lujasti ja toivon, että se tuo edes hetkellisen lämmöntunteen sinulle :)
Krista
Hienoa että pysyt tuomaan tunteitasi kirjoittamalla.Sanat eivät riitä kertomaan miten pahoillani olen puolestasi.Mutta tapahtunutta ei voi muuttaa eikä missään nimessä se koskaan unohdu.
VastaaPoistaKoita jaksaa elää elämää kaikesta nauttien ,se voi vähän helpottaa.
Olet taitava ompelija,kokki,sisustaja ja paljon,paljon muuta.Halauksin Tytti
Tervehdys Titti!
VastaaPoistaMinä olen vuoden verran seurannut blogiasi, jonka silloin sattumalta löysin.
Olen suunnilleen samanikäinen kuin sinä, työskentelen päiväkodissa ja minulla on kaksi lasta.
Mielestäni blogisi on todella ihana ja koskettava, toivon todella että jaksat edelleen kirjoitella!!! Ja myös surun ja kaikki tunteet voi ja saa tuoda julki!!
Sydämestäni toivotan sinulle jaksamista ja enkelin siipien hellää kosketusta!
Halauksin Liisa
Hei!
VastaaPoistaOlen useamman kuukauden lukenut ja seurannut blogiasi. Niin ihania käsitöitä olet jaksanut tehdä!
Mutta se, miksi olen niin kiintynyt blogiisi, on juuri esikoisesi menetys (niin hirveää kuin se onkin!) ja sen tuomat tunteet sinussa. Itse menetin 6-vuotiaan tyttäreni maaliskuussa -08 yllättäin sairauskohtauksen seurauksena. Olen sen jälkeen sairastunut masennukseen. Tuntemuksesi ja ajatuksesi ovat niin tuttuja! Usein olet ollut ajatuksissani!Mutta ajattele, että tietämättäsi olet tukenut minua suuresti.Sydämellinen kiitos siitä!
Lähetän sinulle lämpimän halauksen ja toivotan voimia suuren menetyksen keskelle!
Terveisin: Heidi
Hei Titti!
VastaaPoistaTitti Hyvä, Sinulla on niin paljon annettavaa meille, enemmän kuin arvaatkaan. Olet luonut ympärillesi niin paljon kauneutta ja rauhaa, jota myös meille tahdot blogissasi jakaa. Jaksat myös uskomattoman paljon, vaikka joskus tunnetkin haluttomuutta käytännön asioihin. Jos emme me äidit, jotka saamme pitää lapset luonamme, pystyisi lukemaan ajatuksiasi, lapsensa menettäneen äidin ajatuksia, myötäelämään suruasi ja toivomaan voimia elämääsi, olisimme kovin itsekkäitä. Sinun tarinasi tuntien ehkä muistamme olla kiitollisia lapsistamme, kohdella heitä rakastaen ja elää sovussa läheistemme kanssa. Jospa muistaisimme, että kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.
Toivon voimia kevääseesi, toivottavasti jaksat lähteä kamerasi kanssa tutkimaan kevään heräämistä ja saisit siitä uutta puhtia.
Kaikkea hyvää!
Arja
lämpimät ajatukseni ja
VastaaPoistahalaus ystävälle!
olet usein ajatuksissani,
voimia jokaiseen päivääsi...
t. päivi
Hei Titti!
VastaaPoistaPaljon voimia sinulle toivotan ja valoisampaa huomista! Hienoa, että jaat surusi meidän muiden kanssa!
Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, että ajan kanssa vähän helpottaa.
Minulla on 10 vuotta omasta menetyksestä. Läheisten ja ystävien tuki on kaikista tärkeintä.
Lämmöllä Arja
Olet upea Suomalainen nainen ! Tunteitaa pitää olla ja niitä näytää.Ole iloinen et pystyt siihen muuten olisin kyllä huolissani jos tuollaisesta asiasta ei pystyisi puhumaan tai niitä aitoja tunteita näyttämään. Itse en ole lastani menettännyt,mutta minulla on poika joka täytää vappuna 11v: Hänellä on neurologinen sairaus ja tuskin koskaan pystyy ns. normaaliin elämään.Minä olen tunteeni kätkenyt,kun aika menee pyrokratian kanssa taistellessa.
VastaaPoistaEteen päin sanoi mummo lumessa.
Mia
Hei vaan, harvoin tulee tänne jätettyä kommenttia, vaikka aina uusien postauksien tullen käyn kyllä lukemassa. Nyt on pakko jotain sanoja laitella. Itsekin olen oman lapsen menettänyt, tiedän miltä se tuntuu. Vaikka meidän lapsi oli vasta vauva,niin elämä pysähtyi useiksi vuosiksi. Muistan kuin eilisen päivän,kun mieheni kantoi pienenpientä arkkua hautausmaan poikki...
VastaaPoistaVoimia tarvit kaiken yli pääsemiseen ja hienoa,että jaksat näistä tänne blogiisi kirjoitella. Asioiden jakaminen toivottavasti edes hiukkasen lievittää sitä surua,jota tunnet. Lähettelen oikein lämpöisen halauksen ja toivon,että päiviisi tulisi jostain iso annos valonpilkahduksia...
Titti, iso voimahalaus täältä sinulle!
VastaaPoistaOlet meille tärkeä ja blogisi välittää upeaa kauneutta meille kaikille!
Hei!
VastaaPoistaMinun silmissä blogistasi tekee mielenkiintoisen juuri se, että puhut täällä avoimesti myös elämän vaikeasta puolesta. Kaikki kun ei kenenkään elämässä ole yhtä ruusuilla tanssimista. Sinua on kohdannut suuri haaste, kuinka löytää taas elämisen mielekkyys kun oma lapsi yllättäen lähtee taivaaseen. Toivon sinulle paljon voimia ja pieniä ilon pisaroita.
Hei Titti!
VastaaPoistaOlen seurannut läheltä yhtä lapsensa menettänyttä äitiä, ja voin sanoa, että ajan mittaan vähän helpottaa.
Itselläni on kolme lasta ja kuusi lastenlasta, mutta silti aika ajoin kaipaan niitä kolmea enkelilastani, jotka eivät jostain syystä jaksaneetkaan tänne syntyä.
Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen elän minäkin masentuneen arkea, tiedän sen tunteen, mutta minä en osaa näyttää tunteitani, kuten sinä. Tunteista kirjoittaminen ja puhuminen on sinulle tärkeää ja surun jakaminen muiden kanssa. Ihailen sinua, että jaksat kuitenkin luoda niin paljon kaikkea kaunista ympärillesi. Jospa tuleva kesä antaisi sinulle voimia ja kaikki rakkaat ihmisesi tukenasi.
Lämpimin halauksin
Tuula
Rikkinäisestä voi tulla ehjä, ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen. (Maija Paavilainen)
VastaaPoistaSurusta toipuminen kestää pitkään. Käyn täällä silloin tällöin lukemassa, kun ystävättäreni on tätä suositellut. Lohduttava.
Ahdistusta ja masennusta olen kokenut, oman lapsen menetystä en.
Metsässä vaeltelu on auttanut minua vaikeiden aikojen yli aina. Välillä tuntikausiakin luontoa ja samalla itseänikin kuunnellen.
Voi Titti, lämmin halaus sinulle!
VastaaPoistaYmmärrän mitä käyt läpi, mitä tarkoittaa ehkä ajatuksissasi.
Jospa blogisi tarkoitus on antaa yksi väylä surullesi ulos, jospa me luemme ja kommentoimme yrittäen niin antaa edes hippusen lohtua sinulle.
Tokihan sinä täällä usein tarjoat myös meille, kaikenlaista kaunista katsottavaa, ja kuten nyt, herkullisia reseptejä.
Itse olen vastikään tutustunut ja ihastunut linsseihin ja kaikki uudet käyttötavat ilahduttavat.
Olet usein mielessäni, vaikka harvoin enää blogeja luen. Omakin on pitkiä aikoja päivittämättä.
VastaaPoistaOma suruni on taas aktivoitunut, sillä 2v kuolinpäivä lähestyy. Välillä oli jo helponpaa.
Käyn täällä erittäin mielelläni, ihastelen blogisi kauneutta ja sinun rehellisyyttäsi!
Lämmin halaus ja voimia jokaiseen hetkeesi!
Halaus <3
VastaaPoistaKäyn useasti lukemassa kirjoitteluasi ja saan voimaa niistä! Kiitos!
VastaaPoistaToivon Sinulle voimia ja suojelusenkelisi suomaa turvaa elämässäsi.
Hei!
VastaaPoistaVoimia sinulle ja läheisillesi!
Surun ja ikävän keskellä säällä ei ole mitään merkitystä, mutta Lämpimiä kevätpäiviä kaikesta huolimatta! t.mallamarja
Voimia ja enkeleitä sinulle <3Epätoivo, suru, pelko, voimattomuus, tuska ja monet muut tunteet ovat niin tuttuja, niin monien vastoinkäymisten aikana ja jälkeen tässä elämässä.
VastaaPoistaSinulla on täällä valtava tukijoiden joukko, olet liikuttanut monia sydämiä.
Itse olen jo vuosia kokenut kirjoittamisen olevan terapeuttinen henkireikä ja niin se on ollut viime kuukausinakin, kun on ollut vaikeaa.
Herkullisen näköistä! Itse tilasin kasviskeittokirjan, kun tuo säveltäminen ei minulta kasvisten osalta oikein ilman luonnistu.
VastaaPoistaMinäkin löysin kirpputorilta kivan kevät/kesä laukun. Maksoi tosin puolet enemmän, 4 euroa, mutta oli ihan uuden veroinen. Ei mitään tahraa tai repeämää missään.
Minusta sinä olet rohkea kun kirjoitat, niin kuin tuntuu! Minäkin olen kirjoittamista harjoittanut, mutta en näin julkisesti. Varmasti on monia samassa tilanteessa olevia ja tämä on varmasti ihan tervetullut aihe käsitellä blogimaailmassakin.
Jaksamista ja lämmintä auringonpaistetta!
Paula
Tiedän millaista on olla masentunut. Olen sairastanut sitä ainakin dg mukaan 4-5 vuotta. Itse luulin olevani jo paremmassa kunnossa muutama viikko sitten, mutta se iski niin päin kasvoja kun voi vaan. Nyt pitäisi jostain saada voimia pakata tavaroita ja sitten purkaa niitä uudessa asunnossa.
VastaaPoistaMasentuneena ei tosiaan tee mieli muuta kun itkeä ja olla. Sitä ikävöi eikä ymmärrä. Päähän iskee kysymys vaan, miksi minä? Ulkona etenee kevät, mut itellä ei tunnu keväältä.
Menetin itelle äkisti kummisetäni v. 97, hän oli mulle todella rakas. Monet päivät itkin sitä, enkä voinut ajatella. Nyt 12 v. jälkeen olen pystynyt jo normaalisti puhumaan asiasta, mutta haudalla olen käynyt vaan kerran. Vanhemmat ja tyttäreni käydät haudalla ja ottavat kuvan aina siitä, vaikka se aina on niin samanlainen.
Nyt isäni on aika huonossa kunnossa ja tiedän että edessä on ihan sama ongelma. Aina toivon että vuosia tulee lisää, mutta epäilen että niitä ei kamalasti enää ole.
Anteeksi, ei ole tarkoitus laittaa masentavaa viestiä, jos siltä tuntuu.Haluan vaan kertoa että pystyn tuntemaan tilanteesi ja pahan olosi. Poista tämä, jos tahdot.
Voimia sulle ja jaksamista. Onneksi sulla on paljon tukiverkostoa siellä ja täällä. Yksin ei ole kivaa olla ja miettiä asioita.