lauantai 26. marraskuuta 2011

Joulua hiukan...

Eilen ahkeroin koko päivän ja siivosin, -niin suurta siivousta en olekkaan aikoihin jaksanut tehdä! Intoa sain siitä kun tiesin saavani rakkaat muruseni; Kuopuksen ja hänen tyttöystävänsä myöhemmin iltapäivällä yökylään!
Mies oli aiemmin keksinyt että viettäisimmekin pientä pikkujoulua ja söisimme vähän jouluruokia.
Myös "tonttu" oli käynyt muistamassa meidän nuortaparia... ;-) Sillä aikaa kun he olivat saunassa, niin Tonttu (Torvinen...) oli tuonut heille pienet paketit pihalle yhteen ruukkuun. 
Tuo tapa meillä on ollut siitä asti kun Taivaspoikani oli ihan pieni, -ja minä pidän perinnettä yllä yhä! :)


Siivottuani laitoin vähän joulua kotiin. 
Esikoisen menehtymisen jälkeen en ole innostunut laittamaan ja koristelemaan kotia kuten aiemmin...

Meillä oli ihana ilta yhdessä; saunottuamme söimme illallisen ja sen jälkeen pelasimme myöhään yöhön!







Kuten monet lukijani tietävätkin, on meillä ollut surua ja raskasta aikaa, kun isä nukkui pois!
Viime lauantaina jätimme isälle jäähyväiset lähimpien kesken, ja tänään aamupäivällä laskimme isän uurnan sukuhautaan.
Voi miten sydämeeni sattui kun itkien kuljimme hautausmaan käytävää...
Veljeni kantoi uurnan. Hän myös laski sen hautaan. Äiti kantoi käsissään isän tärkeimpiä tavaroita, ne jotka piti aina olla mukana; kotiavaimet, lompakko (johon olimme laittaneet perhe valokuvan joka meistä otettiin kun isä helmikuussa täytti 80v) sekä puukko joka aina roikkui isän vyöllä. Veli laittoi ne uurnan kanssa hautaan ja hän myös peitti haudan... 
En osaa edes kuvitella miltä veljestäni tuo kaikki on tuntunut... Mutta olimme äärimmäisen iloisia ja ylpeitä veljestä/pojasta joka sen kaiken pystyi tekemään,  
-meistä perheen naisista ei niihin olisi ollut!

Nyt on takana ne raskaimmat hetket... Jäljellä vain suuri suru ja ikuinen ikävä!

Uurnan laskun jälkeen lähdimme kahville ja glögille veljeni perheen luo.
Veljeni vaimo oli tehnyt paljon erilaisia ihania pieniä suolapaloja joita glögin ja kahvin kanssa nautimme!
Sää oli silloin vielä aika harmaa ja kynttilät paloivat niin ulkona kuin sisälläkin. 
Voi kuinka onnellinen olenkaan rakkaista läheisistäni!
Vaikka mitä tapahtuisi niin meillä on aina toisemme ja niin läheiset ja hyvät välit! 
Olen aina pitänyt sitä suurena rikkautena, -ja aikoinaan kun Taivaspoika oli vielä kanssamme niin sitä pojilleni muistin aina korostaa!

Hiukan piti minun "kiusata" veljeni perhettä... Sanoin siskolle ja äidille että eikö jäädäkkin tänne koko päiväksi, -heillä on aina niin ihana ja kodikas tunnelma. Heillä on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu koti! He itse ovat aivan ihania ja saavat aina kaikki viihtymään. Tarjoilut aina uskomattoman ihanat ja niissä on nähty vaivaa.
Siskoni oli heti "mukana" ja sanoi että jäädään vain, -mietimme että voisimme ottaa pienet aamupäiväunet ja veljen vaimo tekisi ruuan. Illalla heidän pitäisi lämmittää meille sauna siinä kuuden seitsemän maissa... ;-) 
No, en katsonut veljeni ilmettä, mutta siskoni totesi sen olleen "hyvin innostunut"... ;-) 
Kuulemma heillä olisi menoa... 
Vielä lähtiessäni sanoin, että no, me tulemme sitten aamiaiselle huomenna! ;-)
Voi kuinka rakastaankaan näitä läheisiäni, -ja tiedän että hekin rakastavat minua!




Kaikille teille toivotan oikein ihanaa ensimmäistä adventtia! 

 ♥~~

Nauttikaa ja iloitkaa tekin rakkaista läheisistänne!
Monella on varmaan kuten minullakin; -kaikkia heitä ei enää ole, mutta he ovat aina sydämissämme. Ja me jotka vielä täällä olemme, niin ollaan onnellisia ja kiitollisia toisistamme!
Mikään raha tai materiaali ei ikinä korvaa rakkaita läheisiä!


P.S. Jouluinen-blogini on myös päivitetty!




11 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, läheiset ihmiset ovat tärkeimpiä koko maailmassa, sen kun aina muistaisi.. Voimia ja hyvää viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Hei Titti!
    Sinulla ihana blogi täällä viihtyy pitkään.
    Oisin kiinnostunut ulkoilupuvusta.
    Miten saan sinuun yhteyttä?
    hyvää ensimmäistä adventtia:)

    T: Risuenkeli

    VastaaPoista
  3. Läheiset ihmiset ovat todella tärkeitä! Voimia sinulle ja hyvää 1. adventtia ystäväni. Menen vielä kurkkimaan jouluiseen blogiisi.

    VastaaPoista
  4. Kiitos ystävät ihanaiset kommenteistanne!♥

    RISUENKELI: Joku kyseli myös Huutonetin kautta tuota toppapukua, -olitkohan mahdollisesti sinä?
    Tuolla kuvani alla näkyvän kirjoituksen alla on teksti: "tarkastele koko profiili", sitä klikkaamalla löydät sähköpostiosoitteeni.

    VastaaPoista
  5. Mukavaa adventtia, Titti!
    On kiva huomata pienta piristymistä "äänessäsi" :)

    VastaaPoista
  6. Rauhaisaa joulunodotusta!
    Voimahalit!

    VastaaPoista
  7. Titti, kaikki alkaa pienestä ja kasvaa suureksi. Vain suru tulee suurena, mutta pienenee ajan oloon muuttaen muotoaan. Voimia sinulle ja läheisillesi tulevan joulun kohtaamiseen.

    VastaaPoista
  8. Hei, mukavaa kun jaksatta hieman "leikitellä":) Luulenpa että ne rakkaat pilven päällä toivovat myös, että Sinulla ja muillakin on kaikki hyvin! Elämään kuuluu nauru ja itku, ilo ja suru, ja minä uskon että jokaisella meillä on suojelusenkeli joka meitä lohduttaa tapahtui mitä hyvänsä!
    Kiitos vielä paketista<3
    ja ihanaa joulunodotusta!!

    VastaaPoista
  9. Kauniisti kerrottu surusta. Mutta onneksi on elämässäsi iloakin. Tässä ne elämän molemmat puolet taas kohtasivat. Lämmintä joulunodostudta Sinulle Titti.

    VastaaPoista
  10. Mieheni kantoi isänsä uurnan ja laski sen hautaan muutama vuosi sitten. Totesi jälkikäteen, ettei ole koskaan kantanut mitään painavampaa, vaikkei se fyysisesti paljoa painanutkaan. Se on yksi niitä elämän raskaimpia matkoja.

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥