(sairas)Eläkeläisen Puutarhassa...

Kävin viime viikolla pesemässä pari mattoa...

Nytkin haluaisin mennä kun on niin upea sää. Mutta, -selkä on toista päivää niin kipeänä etten kykene mihinkään... Tyynyillä tuettuna olen puoli istuvasssa asennossa sohvalla.
No, -tässä minä viihdyn vaikkei olisi selkäkään kipeä.☺

Turhautunut olo ja aika tulee pitkäksi kun ei pysty mitään tekemään. Mutta tuttuahan tämä minulle on, nuoresta asti olen aika-ajoin kärsinyt kovistakin selkäkivuista.
Tällä nyt vain mennään; -selkää sairastetaan niin kauan kuin on tarvis! Lepoa ja lääkettä, -dolania tuossa otin lounaan jälkeen.


Minulla oli toukokuun alussa palaveri lääkärin sekä työnantajapuolen kanssa.
Heidän ehdotuksestaan minulle haettiin pysyvää työkyvyttömyyseläkettä.
Minut paremmin tuntevat sekä blogiani pidempään lukeneet, tietävät että paljon on sattunut ja tapahtunut minun elämässäni...
Viimeiset kuusi vuotta Esikoisen menehtymisen jälkeen ovat olleet todella vaikeita, ja sitten oli se pyöräonnettomuus... Työkokeiluissa olen ollut ja työkuviot ovat menneet uusiksi pariinkin kertaan.
Oikea käsivarsi ei tuon onnettomuuteni jälkeen palautunut ennalleen ja sekin vaikutti työhön paluuseen.
Olin varma (ja jotkut minulle sanoivatkin) että eläke-hakemus ei mene läpi -ei ensimmäisellä eikä varmasti toisellakaan kerralla. Monenlaista juttua olin kuullut vakuutusyhtiöiden lääkäreistä...

Kun viime kuussa olimme siellä iltäsuomessa, niin posti oli tuonut kirjeitä kaksin kappalein...
Minulle oli myönnetty työkyvyttömyyseläke 1.9 alkaen!☺
Toisessa kirjekuoressa oli tullut eläkekortti! 
Mieheni tekee kiusaa, että se on minun bingo-korttini!

Eihän sitä kukaan haluaisi 51-vuotiaana eläkkeelle, mutta täytyy sanoa että minulle tämä oli helpotus. Vuodesta -98 kun sairastuin ensimmäisen kerran masennukseen olen ollut vaihtelevasti työelämässä. Aina sai miettiä työkuvioita ja sitä olenko työkykyinen. Yrittänyt ja yrittänyt, -joutunut pettymään moneen kertaan kun työt eivät olekkaan onnistuneet. 
Nyt ovat ammatti-ihmiset virallisesti päättäneet etten ole työkykyinen ja minun ei tarvitse enää miettiä ja tuntea paineita siitä että pystynkö olemaan työssä...
Kuten mainitsin niin helpotus tämä oli, -elämäni on muuttunut Esikoisen menehtymisen jälkeen niin täysin, ja minä "vanhenin" hetkessä monta vuotta...

Nyt opettelen hyvillä mielin nauttimaan siitä että saan olla kotona, ei ole työstressiä (eikä kyllä muutakaan). Elämäni on niiltä osin niin hyvin kuin vain voi olla. 
Poikani menehtyminen tulee aina olemaan asia jota en koskaan tule ymmärtämään enkä kai oikein hyväksymäänkään, -mutta se on myös asia jolle en voi mitään. 
Minä opettelen lopun elämääni sen kanssa selviämään ja elämään. 
Minulla on hyvä mies, kaunis koti joka on minulle tärkeä ja rakas, maailman ihanin Kuopus Poikani, muu perhe, ystävät ja tuttavat -ja olen äärimmäisen kiitollinen heistä kaikista!♡

No, siinä nyt oli vähän tuollaista vakavampaa, mutta sitähän blogissani aika-ajoin on, se on minun elämääni. Ei pintapuolista kiiltoa -vaikka blogini onkin vain raapaisu elämästäni.

Nyt kuvia puutarhasta. 

Ensimmäiset liljat ovat avautuneet, kaunis anemone bride on kukkinut jo jonkin aikaa. 

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ruusut kukkivat...

Myös kottikärryt ovat "täydessä kukassa"... ☺

Ensimmäisestä kasvihuoneestani;

Takapihan perennoja...

Toisesta kasvihuoneesta, -basilika on todella suuri ja vihdoin ensimmäiset tomaatit sekä paprikat ovat saaneet väriä.

Nyt taitaa alkaa lääke väsyttämään...

Ensi kerralla sitten vähän sisustus ostoksia...☺