Näitä päiviä tulee aika ajoin enkä vain osaa olla tuntematta huona omatuntoa siitä.
Näin keväisin nyt noin seitsemän vuoden ajan tämä iskee aina...
Juuri viimeviikolla oli poikieni syntymäpäivät, Taivaspoikani olisi täyttänyt jo 26 vuotta...♡
Ja rakas Kuopuspoikani -ainokaisani- täytti 23 vuotta.♡
Äitienpäivän jälkeen ihan pian on se vaikea vuosipäivä...
Pitäisi vain osata olla armollisempi itselleen...
Eihän se oikeasti haittaa jos muutaman päivän haluaisi vain nukkua eikä pistää rikkaa ristiin sen paremmin sisällä kotona kuin ulkona puutarhassakaan!
Eiköhän tämä tästä!
Kunhan tästä mieli piristyy niin on arvonta tulossa!☺
Halaus ja jaksamista <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Lissu!♡
PoistaVoimahalaus sinulle <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Susanne!♡
PoistaVoimahalit ja auringon paistetta sinne sinulle.
VastaaPoista-päivi-
Lämmin kiitos Päivi!♡
PoistaEipä tuota varmaan kukaan ihmettele, että haluaisit tässä vaiheessa nukkua muutaman viikon yli. Joten ole armollinen itsellesi ja lepää. Kaikkea ehtii tehdä taas vähän myöhemminkin. Voimia näihin viikkoihin! Mä muistan joka vuosi, että kun meidän toisen kaksosen 6. luokan kevätjuhla oli meneillään ja lauloivat sitä jäähyväislaulua siellä kirkossa niin minulla on tosi iso pala kurkussa. Samana päivänä sinä saattelit taivaspoikasi viimeiselle matkalleen.
VastaaPoistaLämmin kiitos Sari!♡
PoistaSe "kevätjuhla" päivä ei koskaan meiltä unohdu...
Joka vuosi sen muistaa kuinka muut valmistuivat kouluista (taivaspoikanikin olisi valmistunut) niin me saatoimme rakkaan lapsemme hautaan.
Voimia sinulle vuosipäivään♥
VastaaPoistaLämmin kiitos Irmastiina!♡
PoistaJaksamista ja voimia sinulle, älä vaan rankaise itseäsi siitä että olet väsynyt ja varmasti on vaikeaa aikaa sinulle ja perheellesi, tämä aika..anna itsellesi lupa siihen miltä nyt tuntuu jos yrität väkisin jotain muuta, niin se ei onnistu on helpompi olla vaan vaikka nyt peittojen alla.
VastaaPoistaminulle oli taas tuo vaikea päivä 5.4 tuli vuosi täyteen siitä kun altzhaimeria sairastava äitini lähti kävelylle eikä koskaan palannut siis 5.4.2014 puolen päivän aikaa oli kotoa lähtenyt ja 7.4.2014 löytyi menehtyneenä metsästä..ja niinkin paljon kun ihmisiä oli äitiä etsimässä koirapartioita, helikopterit, poliisit ja kaikki ne ihanat vapaaehtoiset sekä me kaikki lapset..puolisoineen..ja monet muut..tunteet heittelee laidasta laitaan välillä voimakkain vihan tuntein ja monta kysymystä johon ei saa koskaan vastausta..Toisaalta sitä ajatteli että ehkä näin oli tarkoitettu ettei kenekään ollutkaan tarkoitus äitiä löytää..Mutta ikävä saa olla ja sallittuja ovat kaikki ne tunteet, joita meidän on lupa tuntea, aina rakkaudesta- vihan purkauksiin..ilon ja riemun ja myös pettymyksiin..ja hyvä niin sillä olisikin kauheaa jos niitä tunteita ei olisi ollenkaan millaisihan me sitten oltaisiin..Voimia sinulle ihan hirmusti koita jaksaa sillä tiedän mikä se ikävä on :)
Lämmin kiitos Anja!♡
PoistaNiin, luulisi että sitä olisi jo oppinut että pitäisi vain osata olla armollinen itselleen eikä tuntea huonoa omatuntoa...
Voih, teillä on ollut järkyttävä kevät viime vuonna... Sinulle ja perheellesi toivon myös kovasti voimia!♡
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoimahalaus:)
VastaaPoistaLämmin kiitos Sussi!♡
VastaaPoistaPahoittelen viestin poistamista. Toisinaan kirjoitan niin, että sitä ei aina oikein ymmärräkään…mitä tarkoitan<3
VastaaPoistaEi tarvitse pahoitella.♥
Poista