Kalenterin mukaan tähän aikaan kai pitäisi olla jo kevät, mutta ulos katsottaessa -ainakaan minusta- ei siltä näytä eikä tunnu. Toissa iltana ja yönä lunta tuli taas monta senttiä.
Olen koittanut iloita (sen minkä nyt elämässäni enää pystyn mistään varsinaisesti iloitsemaan...) siitä että kerrankin on ollut oikea kunnon talvi!! Mutta nyt rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että jo riittää!! Keväästä olen aina pitänyt, mutta Esikoisen menehtymisen jälkeen kevät on saanut surun-sävyn, tänä keväänä vasta toinen sellainen...
Siitä huolimatta kaipaan tämän talven jälkeen jo kevään vihreitä sävyjä, -ja koska niitä ei ulkona ole, niin olen yrittänyt saada niitä kotiin. En tekstiilien tms. muodossa, sillä valkoinen on minulle niissä se hyvä, kaunis ja rauhoittava. Mutta olen kasvattanut vihreää...
Jokinaika sitten kun kävimme Maatilapuodissa, niin ostin pussilliset vehnää ja ruista.
Pääsiäisruohona olen jo vuosia käyttänyt ohraa jota tavaratalot rairuohon ohella myyvät. Sitä siis nytkin odottamassa pari pikkupussia. Mutta halusin kokeilla vehnää ja ruista. Vehnänoras (sen mehu erityisesti) on terveellistä ja olenkin sekä sitä että ruista saksinut ruokien ja salaatin joukkoon. Ruis ei ollutkaan niin heleän vihreää.
Myös sireenit yrittävät saada pieniä nuppujaan kohti aurinkoa, -eihän se tosin maljakossa jaksa näitä tämän enempää varmaan avata, taitavat ruveta kuivumaan.
Eilen kuvailin niitä tekeleitäni joita minulta oli kyselty. Olin niin iloinen ja hämilläni siitä kuinka moni halusikaan koristemunia sekä tötteröitä... Blogimaailma kun tänä vuonna näyttää olevan täynnä toinen toistaan kauniimpia pääsiäisen koristemunia... Viimevuonna tein ensimmäiset ja silloin niitä haluneet halusivat tänä vuonna lisää... ♥
Heidän lisäkseen muutama muu oli blogissani niitä nähnyt ja kyseli minulta. ♥
Kiitos vielä teille kaikille! Joudun tekemään lisää, sillä haluan niin mielelläni kaikille kyselleille niitä suoda! En vain ole päässyt nyt tarvike ostoksille!! Mahdankohan edes saada kaikille niitä ennen pääsiäistä, -onneksi monet ovat sanoneet ettei se haittaa, niitä kun moni pitää näkyvillä muulloinkin.
Samalla kuvailin siis myös noita yllä olevia kuvia sekä jotakin muutakin, mm. näitä suuria koristemunia. Näitä en edes tarjonnut kenellekkään, -nehän ovat vain niitä avattavia pahvimunia joita maalailin valkoisiksi ja lisäilin pitsiä.
Loppuun on vielä laitettava kuva jonka sunnuntaina otin; mies laittoi päivällistä ja minä touhuilin täällä työhuoneessani omiani. Kun hän huuteli minua syömään niin tulin hyvälle mielelle kun hän oli kattanut pöydän kauniisti ja kattauksen keskelle siirtänyt minun tekemiäni asetelmia...
Mies tietää, että minulle kaunis kattaus on tärkeää! ♥
Aamupäivällä kuvailin niitä tekeleitäni joita minulta on "tilattu", kunnes yhtäkkiä muistin että Huutonetin kuvilla onkin kiire... Siirryin kuvamaan siis töitäni jotka laitoin HUUTONETiin.
Siellä on tuollaisia koristemunia joihin vain ykskaks sain idean. Minusta ne ovat aika kauniita...
Toivotaan, että joku muukin pitää niistä ja haluaisi omakseen. ;-)
Ainakin ovat erilaisia ja persoonallisia. Kun en itse pidä mistään värikkäistä koristemunista, niin tietty teen toisenlaisia.
Mietin kovasti hintaa noille, -mies sitten "nosti hintaa"; -totesi että kaupassa suklaamunatkin maksavat varmaan pari-kolme euroa kappale...En voinut laittaa myyntiajaksi kuin viisi päivää, että ehdin postittaa ne ennen pääsiäistä.
Vähän turhan myöhään sain inspiraationi.
Joitakin pussukoita olen myös ommellut, -näitäkin siis HUUTONETISSÄ.
Nyt kokeilen josko valo riittäisi vielä niiden tötteröiden ja koristemunien kuvaamiseen, että saisin teille niitä kyselleille kuvan lähtemään. Todella harmaa päivä on ollut, hyviä ei noista Huutonetin kuvistakaan tullut, -mutta minä en pidä salaman käytöstä! Mielestäni niistä kuvista tulee jotenkin "kovan ja kylmän" oloisia.
Mies on tänään toiminut kokkina. ♥
Uunissa on valkosipuliperunat, joissa seassa vähän homejuustoa lisäksi viljapossun pihvejä -miehelle, ja minulle kananpojan fileepihviä. Taidan kyllä vähän maistaa tuota viljapossua... ;-)
Mukavaa viikonloppua teille kaikille! ♥
Minulla on ollut päiviä jolloin olen jaksanut tehdä asioita jotka monelle ovat jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä. Enemmän on kuitenkin niitä huonoja päiviä...
Olen tietoisesti jättänyt täällä niistä kertomisen. Yritän -niinkuin suinkin pystyn, pitämään tämän sellaisena "hyvänä henkireikänä". Jospa siten jaksaisin ajatella, että hyviäkin asioita on vaikka Lapseni menetinkin!
Olen jaksanut tehdä ruokaa (en edelleenkään joka päivä) ja toisinaan jopa kaksi ruokaa, -itselleni kasvisruokaa (jota mieskin syö) ja muille tavallista.
Eilen leivoin; -halusin tehdä sitä oikein "vanhanajan" rahkapiirakkaa (pullataikinasta koko uunipellin kokoinen) jota mummo teki kun olin lapsi. Samaista teki ja tekee yhä, äitini, -vain sillä erotuksella että minä käytin tavallisen rahkan seassa myös vaniljarahkaa. Sellaisia ei ollut lapsuudessani. Yleensä teen pääasiassa korvapuusteja, nyt myös pieni pitko miehelle. ;-)
Koristemunat ja tötteröt ovat viittävaille valmiit, -loppuviikosta kuvaan ja lähetän ne meilinä teille jotka tekeleitäni halusitte. Saatte katsoa kelpaavatko...
Melko hidasta hommaa on munien teko; ensin silppuan paperia pieniksi paloiksi, liotan niitä pehmeiksi sen jälkeen sauvasekoittimella ihan hienoksi. Taputtelen massan styrox-munien päälle ja kuivatan ne. Sekin kestää jonkinaikaa. Näin niitä kuivatan.
Hirssit ja quinoat ovat kiehumassa joten tänään on jaksettava valmistaa päivällinen, -ei tosin mitään sen ihmeellisempää, vain kasviksia ja tonnikalaa noiden sekaan. Ensin ajattelin laittaa soijasuikaleita, mutta mies varmaan söisi mieluummin tuota tonnikalaa. ;-)
Kun olen syönyt on sohvan vuoro. Olenhan aamulla lämmittänyt takkaa sekä pessyt pari koneellista pyykkiä ja myöhemmin tein pienen kävelylenkin, -olen siis sohvailuni ansainnut ;-)
Mies tulee 17 jälkeen ja Kuopus on isällään tämän viikon.
Näissä kuvissa joitakin löytöjäni kirpputorilta ja antiikkiliikkeestä. Tuosta ruokakellosta pidän kovasti ja vanhojen ruokailuvälineiden kauneutta ei uudet voita...
Ihan ensin vastaan edellisen postauksen kysymyksiin niistä Adukin tuotteista.
Pääsääntöisesti käytän niitä erilaisissa kasvis- ja juureslaatikoissa (oman mielen mukaan kasviksia ja juureksia -viimeksi laitoin mm. fenkolia, varsiselleriä, purjoa, tofua... ja sitten tattaria ja hirssiä, vain kasvisliemi ja uuniin hautumaan, -yrttimausteita tai tuoreita yrttejä lisäilen myös), mutta myös lisäkkeenä riisin tapaan. Puuroa voi muistaakseni kaikista tehdä, mutta itse olen tehnyt vain tattarista. Omasta puolestani voin suositella kokeilemaan, -ovat hyviä.Sitten muihin asioihin. Voitte arvata, että minulla on kamera hyppysissäni vähän väliä, -räpsin kuvia melkein mistä tahansa. On niin hyvä kun niitä voi poistella jos ei olekkaan onnistunut.
Koitan lukea ohjevihkosta ja opaskirjaa, -mutten läheskään kaikkea ymmärrä... Minä olen sellainen, että paremmin opin kun joku "kädestä pitäen" selittää ja opastaa. Täytyy kysellä neuvoja läheisiltäni; -siskoni ja veljeni tyttäret omistavat samantyylisen kameran ja ovat erittäin taitavia kuvaajia. Ex-mieheni on harrastanut valokuvausta yli 25 vuotta ja tietää siitä todella paljon, -ehkäpä joku heistä haluaa auttaa minua.
Nyt opetellessani, otan kuvia ihan mistä sattuu...
Yläkuvassa näkyvät valkoiset esineet ovat kirppari ostoja, -nuo pitkät joissa on ruusut, myytiin kynttilänjalkoina, mutta minusta käyvät hienosti maljakoikisin. Valkoista pikaaria ei ollut kuin tuo yksi, -enemmänkin olisin mielelläni ottanut että olisin saanut vaikka viinilaseiksi. Nyt kuitenkin käytän tuotakin varmaan kukkavaasina.
Eilen oli aivan upea sää. Aamupäivällä mies ehdotti auto-ajelua. Lähdimme siis ihan ex-tempore ajelulle. Ajelimme Siuntion kautta Kirkkonummelle, siellä kävimme Maatilapuodissa, jossa käymme yleensä ainakin pari kertaa vuodessa (jos olisi lähempänä niin varmasti kävisimme useammin).
Sieltä ajelimme Porkkalan niemeen jossa jätimme auton parkkiin ja lähdimme kävelemään meren jäälle. Aurinko paistoi niin, että ihan lämmitti. Nautimme siitä ja katselimme kauniita maisemia. Naureskelimme peuran jälkiä jotka mutkittelivat niin, että olisi voinut luulla sen kulkeneen huppelissa. ;-) Harmi ettei tullut eväitä matkaan, -tai olihan meillä ostoksia Maatilapuodista, mutta ne eivät sopineet ihan sellaisenaan retki-evääksi ja olivat tarkoitettu kotiin viemisiksi, -kaikki muut paitsi ne herkulliset neljä karjalanpiirakkaa jotka nautimme autossa Laitilan limonadin kera ;-) -puhuimmekin, että ensikerralla noin upean sään ollessa, me pakkaamme eväät reppuun ja lähdemme johonkin päin retkeilemään. Jäällähän se on sikäli mukavampaa, että auringosta saa nauttia täysin siemauksin, -sitten vain rannalle eväitä syömään... ♥
