Harmauden karkoitusta....

Harmaus vain jatkuu!! No, tänään päivällä kyllä pienen hetken aurinko pilkotti.
"Lääkkeeni" tähän syksyn synkkyyteen ovat olleet; takkatuli, kynttilät, suklaa, sohva ja joululehdet sekä -kirjat. Tämän joulun uusi kirjani on tuo "Oi ihana joulukuu", joka oli mielestäni oikein ihana!


Ompelukset ovat olleet jäähyllä, mutta toivon, että viikonloppuna jaksaisin hiukan niihin taas tarttua.
Olemme tosin kutsuneet päivällisvieraita lauantaiksi, mutta jospa perjantaina jaksaisin hiukan ommella.
Huutonettiin oli tarkoitukseni tekeleitäni laittaa, jos jotakin aikaiseksi saan...
Lämpimästi haluan taas jokaista yhdessä ja erikseen kiittää kommenteistanne, -saavat mieleni hetkeksi plussan puolelle... =) KIITOS!

Harmaata ja sadetta...

Ulkona on synkkää, mutta meillä sisällä takka on rätissyt iloisesti koko aamun!
Mikäs tässä on ollessa kun vihdoin olen saanut kotona paikkoja kuntoon!
Mies oli eilen vanhempieni luona puutalkoissa ja minä järjestelin ja siivosin koko päivän, iltaan asti.
Esikoisen huone on nyt jotakuinkin kunnossa meidän työhuoneeksemme. Matto sekä kattovalaisin vielä puuttuvat. Myöskään tänne tuotuun vanhaan rauta(sairaala)sänkyyn en ole vielä petivaatteita laittanut.
Kierrätyskeskus löytöjäni siis sänky kuten työpöytäkin.



Hyllystöihin on järjestelty ompelutarvikkeita kauniisiin purkkeihin ja rasioihin.



En vielä tiedä kuinka paljon täällä tulee ommeltua. Tietokoneemme on nyt täällä, ompelukone hyllyllä, josta sen otan esille kun ompelu-kärpänen taas puraisee. Nyt haluan vain hetken nauttia kun on siistiä ja kaunista... Ruokailutilamme suuri kuudenhengen ruokailuryhmä on kyllä omiaan ompeluksilleni; -on hyvä levittää kaikki siihen ja samalla kun ompelen voin "toisella silmällä ja korvalla" seurata televisiota.


Kaunishan tästä huoneesta tuli, mutta en osaa siitä niin iloita ja nauttia, kun tämä aiemmin oli Taivaspoikani huone... Eikä häntä enää ole!! Tosin ehkä hänkin olisi toivonut että äiti olisi saanut tästä sisustaa mieleisensä työhuoneen...



Keittiössämme on nyt vihdoin maalattuna "aamiais-ryhmämme". Pöytä sekä ihanat pinnatuolit ovat nekin kierrätys-löytöjäni. Pinnatuoleja on vain kolme, mutta sen verranhan meitä tässä perheessämme on! Yksi tuoli on erilainen, mutta valkoinen.


Tämän sateisen sunnuntain taidamme viettää takkatulen ja kynttilöiden loisteessa, -sohvalla oleillen ja telkkua katsellen. Mies jo odottaa, niin katsomme yhden jouluelokuvan... =)
Huomenna alkaa taas uusi työviikko, ja se kysyy minulta paljon voimia...
Leppoisaa sunnuntaita kaikille teille ihanaiset!

Joulu ajatuksissa...

Yhä enemmän mietteet suuntautuvat jouluun. Ehdottomasti yksi parhaista puolista siinä on juuri tämä suunnittelu, miettiminen ja tunnelmointi.
Eiköhän viikonloppuna tule nautittua ensimmäiset glögitkin! =)
Tänään kävin töiden jälkeen pikaisesti Jyskissä katsomassa onko jotakin joulua tullut jo,
-ja olihan siellä monenlaista. Minun silmääni ei vain enää nykyisin miellytä kullat ja kimalteet, punaistakin on hyvin pienissä määrin.
Ostin tällaisen kuvioidun peltisydämen.



Samaa sarjaa olevan torvea soittavan enkelin ostin myös.
Ehkä maalaan nämä valkoisiksi, -mietin vielä.



Mailegin Nisset on jo pitänyt kaivaa esille ja niitä ihastella. Eiköhän tänävuonna taas joku uusi meiltä kodin saa! ;-)



Tästäkään postauksesta emme selviä ilman ompelemiani Tilda-tonttuja... ;-)

Taas Tilda ompelua...

Pitkästä aikaa olen nyt vähän innostunut Tilda ompeluksista.
Lisäsin tuonne sivuun myös Tilda addiktien nappeja, -olen ollut niissä mukana lähes alusta asti, mutta en aikoihin siellä käynyt. Nyt kävin vähän päivittämässä tietojani.
Ihanaa että olen saanut "roikkua" mukana! Siitä kiitos Katille ja Merjuskalle!
Jotka ovat olleet ymmärtäväisiä ja antaneet minun pysyä mukana, vaikken viimeisen vajaan puolentoista vuoden ajan ole aktiivinen ollutkaan!
Viimeisimmät Tilda ompelukseni ovat; tämä tonttu.


Sekä tämä ihana skottiruutuinen nalle. Näitä aion tehdä lisää (yksi onkin jo teon alla)
sillä tuo Nalle löysi jo uuden kodin! Olen vähän suurentanut alkuperäisen Tilda nallen kaavoja siten että saan nyt nallukoista vähän pulleamman näköisiä.


Vielä lopuksi muutama joulusukka joita jo viime jouluksi tein monia, ja menivät mukavasti kaupaksi kirpparilla ja Huutonetissä.


Ja ensimmäinen joululehtikin on ostettu.
Kielitaitoa ei ole, mutta kauniita kuvia voi katsella ilman sitäkin... ;-)

Tiistain turinoita...

Lyhyen lomani toinen päivä, -ja yhä edelleenkään en ole saanut mitään aikaiseksi...
Olen vain niin väsynyt. Mietin kyllä, että lomapäivien aikana teen sitä ja tätä, kun ei arkisin työpäivän jälkeen jaksa! Mutta vähissä ovat tekemiseni.
On ollut kyllä ihana tunne kun ei tarvitse jaksaa; voi itkeä kun itkettää, ei ole pakko lähteä mihinkään, ei pinnistellä ja ponnistella näyttääkseen muille että jaksan...
Ja yötkin nukun paremmin kun ei tarvitse miettiä seuraavan päivän työtä ja siellä jaksamista.
Tänään tuli Esikoisen poismenosta vuosi ja viisi kuukautta, eikä yhtään ole helpottanut, -joskus tuntuu että päinvastoin. Työkokeiluun meno pakotti minut ihan eritavalla kohtaamaan sen arjen joka oli ennen hänen menhtymistään, -eikä se ole helppoa!
Yhä vielä kuvansa katsominen on vaikeaa, se sattuu niin sydämeeni...

Aamupäivällä sain pakotettua itseni pienelle kävelylenkille. Ilma oli mukava ja ruskaa vielä jonkun verran jäljellä.



Kävelyni jälkeen kuvasin hiukan eri kohteita pihaltamme.


Sisälle tultuani keitin teetä ja istahdin hetkeksi selailemaan joulukirjoja.



Mietin tässä, että ommella vaiko siivota... Esikoisen huoneen remontti on valmistunut, mutta minä en ole vielä jaksanut siirtää läheskään kaikkia askartelu- ja omelutarvikkeitani kaappeihin. Ovat siis kodinhoitohuoneen kaapeissa.
Huoneesta tuli kaunis ja vaalea, täällä minä nyt istun koneen ääressä ja ajattelen ettei Poikaani enää ole... Mutta uskon, että hänkin olisi toivonut tästä tulevan minulle työhuone.
Ompelukseni ovat kuitenkin tällä hetkellä vielä ruokailutilamme pöydällä "suloisessa sekamelskassa" ;-) Jospa koitankin mennä hetkeksi ompelemaan.
Loppuun vielä punaista...

Täällä jälleen...

Koneeni on kunnossa ja kotona! Kiitos ex-mieheni joka on alan ihmisiä ja auttaa aina kun tarve vaatii!
Päivä onkin mennyt tässä koneella selaillen rästiin jääneitä suosikki blogejani...
Olen nyt kolme päivää lomalla. Ja tuli kyllä tarpeeseen... En vain millään meinaa tottua tuohon työpäivään vaikkei sillä pituutta montaa tuntia ole...

Sinä aikana kun kone oli huollossa olen siis ommellut ja kuvannut!
Viime lauantaina oli kaunis aurinkoinen sää; mies oli auttamassa isääni kaivon ongelmien kanssa ja me äidin kanssa kävimme suppiksia keräämässä.
Äidillä on niitä jo niin paljon, että tällä kertaa hän keräsi minulle.


Samalla katsastimme hiukan mökkiläisten pihoja ja taloja, että kaikki on kunnossa.
Jo vuosikymmeniä ovat vanhempani vähän "pitäneet silmällä" ettei asiattomia liiku mökkiläisten pihoilla, -kuulemma nykyisin jossakin päin voivat tulla veneelläkin varkaisiin.
En voinut vastustaa kiusausta kuvata toisen perheen mökin pihassa tätä kaunista syksyistä näkymää.
Luotan, että mökkiläiset jotka olen lapsesta asti tuntenut, eivät pahastu vaikka julkaisen kuvia heidän pihaltaan.



Ompeluksia on siis tullut tehtyä. Tonttuja on tulossa lisää, tässä kuitenkin jokunen.


Muutama nallekin.


Joulusukkiakin olen taas tehnyt. Jos vain suinkin jaksan (en vielä tiedä omasta jaksamisestani kun työpäivä kohta pitenee) niin myyn ehkä Huutonetissä ja ehkä koitan myös saada kirpparipöydän. Niin paljon on kaikenlaista roinaa nurkkiin kerääntynyt, mutta varmaan sinne laitan myös ompeluksiani. Mutta katsotaan miten ja mitä jaksan.
Nämä ompeluksistani olevat kuvat olen ottanut tänään aamupäivällä ja koska ulkona on melkko synkää ei valo riittänyt kunnolla. Siksi kuvat ovat epätarkkoja. Salamaa kun en tykkää käyttää.



Vastapainoksi kuvia jotka on otettu aurinkoisella ilmalla.
Tosin tuohon wc:n tasolta otettuun kuvaan ei tietenkään ole aurinko vaikuttanut.
Leevi (tuo musta möykky...) nauttii sunnuntaiaamusta meidän sängyllä ;-). Kuvassa myös keittiöön vaihtamani verhokappa.


Aurinkoisina päivinä sitä on tullut näpsittyä kuvia vaikka mistä...
Vanha vaaka, sitruspuristin. Hevoskastanjat ovat kauniita koristeena. Ja nuo Riviera Maisonin viinilasit ovat minusta niin ihanat, -en silläkertaa raaskinut ostaa kuin nuo kaksi, mutta liikkeseen jäi kyllä vielä... ;-) Niitä käytämme harvemmin, -ovat suuri kokoisia mutta kevyitä ja pelkään onnistuvani rikkomaan ne... Olen siinä äärimmäisen taitava; -olen onnistunut joskus rikkomaan jopa kaksi Aalto vaasia, Marimekon skoolin... Vain muutamia mainitakseni!!

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Ai niin, vielä tällainen ihana tunnustus jonka sain sekä Marialta Idylli blogista sekä Maakalta Touhua ja töminää blogista.
Kaunis kiitos teille ihanaiset! Olen nyt ollut niin luvattoman pitkään täällä koneella, että on tehtävä jotakin muuta välillä. Palailen tunnustuksen aiheeseen myöhemmin!