Eräästä kuvasta -jossa nämä lähimmät ystävänsä ja tyttöystävä toivat hänelle kynttilöin koristellun makkaraperuna"kakun" (luitte oikein; laatikossa oli makkaraperunat, päällä teksti "onnea pikku prinsessalle" ja kynttilöitä) rajasin kasvokuvan hänestä. Ilme on ihana, yllättynyt ja huvittunut nauru, -mutta siinä hän oli niin itsensä näköinen... Ja kuva oli otettu vain vajaa kuukausi ennen hänen poismenoaan. Otin sen ulkoa päin kun hän tuli avaamaan ovea kun ystävänsä soittivat ovikelloa (olin silloin itse pihatöissä).
Äitini on ollut tänään kanssani. Kävimme vähän kävelyllä ja kieloja keräämässä. Olen niin ahdistunut ja tärisen sisäisesti että tuntuu kuin ei jalat kantaisi... Mutta jotakin on pakko yrittää, en voi jäädä makaamaan ja itkemään...
Tänään ensimmäinen Ystävä otti tekstiviestitse yhteyttä. Ei minulla paljon ystäviä olekkaan, mutta eräs pitkäaikainen Ystävä keski-suomesta laittoi viestin ja kysyi jaksaisinko jutella jos hän jonakin päivänä soittaisi. Hän ymmärsi kun vastasin etten tiedä onko minusta siihen. Rukoilee puolestani ja on ajatuksin tukenani. Eräästä asiasta lupasi myös kysellä muulta taholta. Kiitos Erja Sinulle, et tiedäkään kuinka arvostan sitä, -ensimmäinen, vähäisistä ystävistäni joka uskalsit virallisten surunvalittelujen jälkeen ottaa yhteyttä ja kysyä jaksanko jutella. En millään tavalla tarkoita tätä pahalla niitä muita tuttuja tai ystäviä kohtaan!! En vastaavassa tilanteessa itsekkään osaisi/uskaltaisi kohdata tai ottaa yhteyttä äitiin joka on menettänyt lapsensa... Ihailen tämän ystäväni rohkeutta kun uskalsi minua lähestyä.
Kävimme tänään miehen kanssa onnettomuuspaikalla, veimme kynttilän. Ensimmäistä kertaa sen yön jälkeen jolloin poikani löysimme. Oli paljon kynttilöitä ja kukkiakin. Poikani ystävät olivat aiemmin vieneet puolestani kynttilän ja kielokimpun, kun en itse pystynyt menemään.
Sydäntäni puristi ja tärisin, mutta itkua ei tullut... Olen kyllä aamupäivällä itkenyt niin paljon, etten olisi varmaan jaksanutkaan. Aamut ovat kaikkein pahimpia, kun herään siihen totuuteen, ettei poikaani enää ole...
Minun viimeaikaiset lukemiseni ovat olleet Anna-Mari Kaskisen kirjat, Pia Perkiön kirja sekä Raamattu.
Lintu pilven reunalla,
VastaaPoistakatsoo maata kaukaisaa.
Siellä paljon surua,
äiti itkee lastansa.
Äidin suru pohjaton,
suuri musta lohduton.
Lintu pieni pyrähtää,
maahan tuohon kaukaisaan.
Siivellä äidin kasvoa koskettaa,
kuiskaa:
" Äiti, minä tässä. Minulla on kaikki hyvin!"
~Titille 25.5.2008 t. KaSil ~
*Voimia , olet yhä ajatuksissani joka päivä ja rukouksissani. Tie on vaikea sinun kulkea nyt, mutta koeta jaksaa !!!*
Olet päivittäin ajatuksissani!
VastaaPoistaRakas ystäväni, näinä päivinä olen ajatellut sinua paljon,
VastaaPoistaitkenyt kanssasi surua ja tuskaa,
rukoillut voimia jaksaa eteenpäin.
Haluan tukea sinua surun keskellä.
Lämpimin halauksin...
(jos jaksat, lue myös sähköpostisi)
En ole ehtinyt viikonloppuna käydä lukemassa viestejäsi, mutta edelliseen viestiisi haluan kommentoida, että älä ajattele töihin menoa. Sairaslomaa saa surun perusteella niin pitkään kuin tarvitsee! Oma äitini oli lomalla useamman viikon isäni kuoleman jälkeen.
VastaaPoistaVoimia teille tälle viikolle, rukoilen puolestanne kevätjuhlapäivänä, koettakaa jaksaa! t. Sari
Ihan JOKA ikinen päivä ajattelen sinua ja lähetän voimistavaa energiaa. Anna itsellesi aikaa.
VastaaPoistaSuru on vaan surtava ja tie on raskas. Jonain päivänä sitten yllättyy, kun huomaa taas, että aurinko paistaa ja linnut laulavat. Toivon sinulle ja perheellesi paljon voimia vaikealla matkallanne.
VastaaPoistaOlet ollut päivittäin ajatuksissani. Voimia sinulle ja läheisillesi jokaiseen päiväänne! Anna itkun tulla, kun on itkun aika...anna ilon tulla sitten kun on sen aika.
VastaaPoistaLämpimin ajatuksin!
Tarjuska
Kiitos kommentistasi.
VastaaPoistaJos voisin taakaasi kantaa edes vähän, ottaisin sen, mutta en voi.
Joten vähintä mitä voin, on rukoilla puolestasi.
Voimia tähän uuteen päivään ja tulveiin!
Sanoja ei oikein ole, mutta päivittäin käyt ajatuksissani, vaikka en edes tunne sinua.
VastaaPoistaSurusi on niin suuri, voimia sinulle ja koko perheelle.
T. sarppa
Voima- ja lohtuhaleja sinulle, Titti!
VastaaPoistaOlet ajatuksissani!
Jaana
Kuljet ajatuksissani mukana jokaikinen päivä. Toivon sinulle äärettömän paljon voimia, jotta jaksat kulkea läpi tämän pilkkopimeän tienpätkän, joka tuli kohdallesi.
VastaaPoistaOlet kohdannut elämässäsi kaikista suurimman menetyksen ja surun, jonka äiti voi kohdata. Se surutyö vie kauan aikaa ja sille pitää antaa aikaa. Jos et jaksa mennä töihin, saat varmastikin sairauslomaa ja sitä sinun kannattaa silloin hakeakin.
Lämmin osanottoni suureen suruunne.
VastaaPoistaIsä Jumalalta pyydän teille kaikille voimia tuleviin päiviin.
Siunauksen toivotuksin Riitta.
"Kaikella on määräaika,
VastaaPoistaja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa
ja aika repiä istutus.
Aika on surmata
ja aika parantaa
Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa.
Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä
ja aika kerätä kivet.
Aika on syleillä ja
olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa.
Aika on säilyttä
ja aika viskata pois
Aika on reväistä rikki
ja aika ommella yhteen
Aika on olla vaiti
ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata.
Aika on sodalla
ja aika rauhalla."
Näiden kauniiden lauseiden myötä toivotan Sinulle, Titti, voimia jaksaa sen, millä juuri nyt on aika Sinun elämässä.
Olet ajatuksissani joka päivä!