Jokainen sana, kirjoitettu tai kirjoittamatta jätetty. Jokainen rukous. Jokainen ajatus ja huokauskin joka siellä näyttöruutujen toisella puolella on meille annettu ja tarkoitettu ovat varmasti osaltaan kantaneet meitä tässä suuressa surussa ja tuskassa...
Eilen sain hiukan pahan mielen kun työterveyslääkärini soitti, kysellen onko akuuttipsykiatrian poliklinikalta kuulunut mitään (ei siis edelleenkään ole...). Tiesin erään työkaverini soittaneen hänelle, mutta kun lääkärini sanoi, että minua odotetaan kovasti töihin, niin tuli tunne, että enkö saisi edes haudata rakkaan lapseni ennenkuin minun tarvitsee edes ajatella töihin paluuta...
Eilen iltapäivällä olimme saattamassa rakasta esikoistani sairaalan kappelista hautausmaan kappeliin. Meitä oli viisi autoa ja 14 läheistä ja ystävää.
Siellä valkoisessa arkussa rakkaamme lepäsi, en voinut kuin silittää arkun silkkistä pintaa...
En saa nähdä, en koskettaa... En enää koskaan... (toinen kujettajista sai tietämättään oloni erittäin pahaksi, kun kätellessään totesi, että on niin pahannäköinen ettei voi katsoa,(sanoin heti hänelle, etten halua kuulla enempää.) -tiesimme sen, hautaustoimiston rouva oli sanonut, että katsomista ei suositella. En minä olisikaan haluanut katsoa, ymmärrän että vakava onnettomuus sekä ruumiinavaus ovat tehneet tehtävänsä.... En vain olisi toivonut joutuvani kuulemaan niitä sanoja tämän kuljettajan suusta sillä hetkellä... Minä haluan muistaa rakkaan poikani sellaisena kuin hän oli eläessään, ilosena ja nauravana....)
Ota hänet vastaan.
Meillä on niin ikävä.
Ota hänet vastaan,
murheellisten ystävä.
ota hänet vastaan,
silta yli pimeyden.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden.
Tämän Anna-Mari Kaskisen tekstin halusin meidän hautavihkon nauhaan.
Lauantai tulee olemaan elämäni pahin päivä, kun saatamme rakkaan esikoiseni hänen viimeiselle matkalleen. En osaa edes kuvitella miten siitä päivästä selviän.
Järjen tasolla yritän saada itseni ymmärtämään ettei lapseni palaa, häntä ei enää tässä elämässä ole, mutta tunteen tasolla tuntuu, ettei tämä voi olla totta...
Olen myötäelännyt suuressa surussasi, sillä viikko sitten menetin rakkaan ystäväni. Tänään olimme kirkossa kuuntelemassa ystävämme sanomakelloja ja saamassa lohtua suureen suruumme. Haluan lähettää Sinulle ja perheellesi paljon voimia lauantaille ja elämän jatkuvuudelle.
VastaaPoistaOn vain hiljaisuutta ja sanaton suru.
Olen hiljaa vieressäsi, kyyneleitä kuivaan poskiltani. Auta Tittiä, rakas Jumala!
VastaaPoistat. Himmeä helmi
Voimia sinulle ja perheellesi edelleen, tässä raskaassa hetkessä. Laitoin blogiini, postauksen, voimaksi sinulle!
VastaaPoistaEnkeleitä kanssanne kulkemaan tämä vaikea matka!
"Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin…"
Tiedät,että ajattelen sinua.
VastaaPoistaTiedät, että olet rukouksissani.
Lauantaina olette koko perhe eristyis rukouksissani, voimia tarvitsette siihen päivään.
*halaus*
Olet mielessäni joka päivä ja toivoisin voivani olla tukenasi - voimapuhalluksia sinulle erityisesti lauantaiksi ja lauantaina...
VastaaPoistaOlette rukouksissa..
VastaaPoistaVoimia hautajaisiin ja muutenkin <3
Äiti älä itke!
VastaaPoistaMinä nukuin vaan.
Siinä nukkuessani
uni muutti vain muotoaan.
Äiti älä itke!
Pois aika katoaa:
sinun sydämessäsi
ikuisesti elää saan.
Äiti älä itke!
Näkemiin vain sanotaan.
Tiedäthän että joskus
me vielä tavataan?
Äiti älä itke!
En yksin olekaan.
Rajan ylitse minut saattoi
kaunis enkeli helmoissaan.
Ajattelen sinua ja rukoilen.
Voimia ja jaksamista sinulle!
VastaaPoistaNiin erilainen on lauantai sinulla ja minulla. Meillä tyttären juhla, teillä pojan siunaus. Tuntuu niin pahalta iloita kun toinen lyyhistyy taakkansa alle. Olet ajatuksissani ja rukoilen sinulle voimia raskaaseen päivääsi!
VastaaPoistaHalaten, puolestasi rukoillen Jaana
"Minä levitän siipeni yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla"
VastaaPoistaNäiden kauniiden lainattujen sanojen turvin syvä osanottoni suruusi :)
Osanottoni suureen suruun ja jaksamista!
VastaaPoistaMun sydämeni tänne jää
Kun aika on mun mennä pois
syystuuli vaan soi lauluaan
kuin kaiken tietää vois.
Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpaikalleen
vaik itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen.
Kun mennyt oon niin kuulet vain kuiskeen rantamainingin
jos uskot enemmän kuin luulet
siinä sua tervehdin.
Sä kevään näät taas kerran
ja kuulet laulun lintujen
jos herkistyt ees hetken verran
silloin ymmärrät sen.
Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat vaik maa ois lauluton.
Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpaikalleen
vain itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen.
Sä kevään näät taas kerran
ja kuulet laulun lintujen
jos herkistyt ees hetken verran
silloin ymmärrät sen.
Mun sydämeni tänne jää
se lähelläsi aina on
sen tavoitat jos haluat vaik maa ois lauluton.
Mun sydämeni tänne jää
aina asuipaikalleen
vaik itse saan vain viivähtää
kesäiltaan viimeiseen.
Otan osaa suureen suruusi. Kuten moni jo kirjoittanut, sanoja ei oikein löydy. En voi sanoa, että tietäisin miltä sinusta tuntuu, mutta voin sen vain kuvitella. Itse olen äitiyden alkutaipaleella. Minulla on kahden kuukauden ikäinen pikkupoika. Voin vain kuvitella, kuinka paljon ihania muistoja sinulle on kertynyt vuosista, jotka sait rakkaan poikasi kanssa viettää.
VastaaPoistaVoimia teidän koko perheelle!
t. Satu
Voimia Titti huomiseen! Olen todella pahoillani, ettet voinut hyvästellä poikaasi enää arkussa ja laittaa hänelle liinaa kasvoille. Ja varsinkin olen pahoillani puolestasi, että mielesi on pahoitettu niin tärkeällä hetkellä. Mutta niinhän se on, että kaikki työntekijät eivät muista, että suru on omaisille aina ainutkertainen. t. Sari
VastaaPoistaEn pysty kuin itkemään.
VastaaPoistaVoimia sinulle.
- Puuhanurkka -
Voimia sinulle ja perheellesi.
VastaaPoistaOlette edelleen rukouksissani.
Voimia sinulle.
VastaaPoista