Jäljellä Rakkaus...

Rakas Esikoiseni on tänään saatettu viimeiselle matkalleen.
Siunaustilaisuus oli kaunis; Pappi puhui kauniisti ja todella osoitti sanansa meille kaikille sureville läheisille.
Minäkin kestin ja jaksoin yllättävän hyvin. Olin kyllä ottanut lääkkeen -varmuuden vuoksi.
Mutta tunsin, että minua kannatteli Taivaan Isä. Ja mistä olen iloinen, pystyin (itkien tosin) itse lukemaan muistosanat hautavihkostamme. (Ne tuolla aiemmin jo kirjoitinkin.)
Suru, tuska ja ikävä olivat käsin kosketeltavissa, mutta kuitenkin jonkinlainen "rauha" täytti ainakin minun sisimpäni... Rakas Poikani on nyt hyvissä käsissä.
Kuten Pappimme siunaustilaisuudessa sanoi, että jo nupulla ollessamme on meidän päivämme määrätyt. Herra antoi elämän ja hänen käsissään on myös lähdön hetki.
Vaikka tuskani on suuri ja on vaikeaa ymmärtää etten enää Poikaani tässä elämässä näe, niin yritän olla onnellinen siitä, että sain pitää hänet nämä 19 vuotta. Lainaahan lapsemme ovat...

Muistotilaisuudessa Poikani lähimmät ystävät halusivat soittaa erään kappaleen joka oli ollut tärkeä Pojalleni (jolle isänsä tapaan musiikki oli "henki ja elämä") ja jonka hän oli omistanut tyttöystävälleen. En tässä tarkemmin siitä kerro, mutta voitte arvata, että kun on kyse nuoresta, niin kappale ei ollut iskelmää tms. ;-) ( Kappale oli erään suomalaisen yhtyeen ja joistakin sanat saattoivat olla "oudot", -mutta kun kappale soi, niin salista kuului vain nyyhkytyksiä...)
Ajattelivat ihmiset mitä tahansa sanoista, niin varmaan meistä jokaista se kosketti kun tiesimme miksi kappale siellä soitettiin! (Olen kuullut, että poikani on tehnyt tyttöystävälleen kappaleeseen myös videon, mutta vielä minulla ei ollut voimia katsoa sitä)

Poikani siunannut pappi on Anna-Mari Kaskisen mies. Kuten aiemmin varmaankin olen maininnut niin minun kuopukseni ja heidän poika ovat saman ikäisiä ja yhtäaikaa käyneet niin esikoulua kuin tavallista kouluakin, eli olemme siis tuttuja.

Muistotilaisuudessa Pappimme välitti vaimoltaan osaanotot ja kertoi Anna-Marin lähettäneen minulle kirjan (jonka pappimme kävi autosta hakemassa).
Sain siis (joillekkin ehkä nimeltä tutun) Anna-Mari Kaskisen kirjan "Ota hänet vastaan" Pekka-pappimme kysyi, kirjan minulle antaessaan, että: "Eikö tämä ollut teidän...." Jatkoin, että oli meidän (minun ja nuoremman poikani sekä avomieheni) muisto sanoina....
Kirjan "Ota hänet vastaan" lisäksi sain myös Anna-Marilta cd:n "Lauluja särkyneille".
Myös veljeni vaimo antoi minulle ihanan kirjan: "Kuiskauksia yli virran ja veen" (jossa runoja ja säkeitä tueksi ja lohduksi).



Tämän kirjan yksi teksti:

Jäljellä Rakkaus

Ei syvempää surua,
ei kovempaa kaipuuta,
ei mitään sanoja,
ei mitään lohtua,
on vain hiljaisuus.

On hiljaisuus,
on muistot,
on jäljellä rakkaus,
on luonasi enkelijoukot.

Nyt minä sekä muut läheiset pikkuhiljaa opettelemme elämään ilman Poikaani....

Kaunis ja Lämmin Kiitos minulta sekä muilta läheisiltä Teille kaikille jotka olette ottaneet sanoin tai ajatuksin osaa Suureen Suruumme!!