Aikaa olisi tehdä vaikka mitä, ja monenlaisia ompelu ja askartelu suunnitelmia on kyllä mielessä! Mutta voimat ja into puuttuvat.
Tänäänkin on kaunis ilma, voisin lähteä vaikka kävelylle tai piha puuhiin, -mutta kun ei pysty itseään pakottamaankaan. Yritän lohduttaa itseäni, ettei minun tarvitse! Teen silloin kun siltä tuntuu. Toki itseäni tämä vähän harmittaa, mutta tilanne on nyt tämä ja se on kestettävä.... No, tämä nyt oli taas tällainen "purkaus", -se siitä!
Lauantai iltapäivä meni rattoisasti vanhempieni ollessa päivällisellä. Ruoka ja viini oli hyvää. ;-)
He toivat kauniin kukkakimpun.
Eilen kävimme miehen kanssa autoajelulla ja poikkesimme täällä sekä täällä.
Ihmisiä tuntui olevan kovasti liikkeellä, eikä minun kiertely-fiilikseni olleet kovin korkealla.
Jotakin pientä kuitenkin tarttui mukaan.
Köyhänmiehen hopeinen pieni lautanen sekä tuoksukynttilä. Kauniit haarukat ja lusikat. Veitsiä samaan sarjaan ei valitettavasti ollut, mutta haarukat toimivat salaatti sellaisina.
Tällaisen sievän koristeen löysin myös. Liekö jonkinlainen pääsiäiskoriste, sillä on munan muotoinen. Meillä se kyllä tulee olemaan jatkuvassa koristekäytössä, vaikka pääsiäiskoristeeksi olisikin tarkoitettu. Minusta herkän kaunis.
Tahtoisin vielä esitellä tällaista ihastuttavaa ruotsalaista kirjaa kuin "Märk bok". Se on äitini nuoruudesta. Muistan itsekkin lapsena tuota ihastelleeni ja voipaperin läpi piirrelleeni siitä kauniita kuvia. Siis kirjontaan ja ristipistoihin erilaisia kuvia ja kirjaimia. Piti tähän kirjoittaa, että tuo on vanha... Mutta enhän voi niin tehdä ;-) -samaa vuosikertaa se on kuin itsekkin, -eli vuodelta -62. *Ja mikäs vanha se sellainen nyt olisi... =)*
Toivottavasti joskus innostun jotakin tästä kokeilemaan.
Eräänä yönä näin unta,
VastaaPoistaettä kuljin meren rannalla Herran kanssa.
Taivaalla välkehti kuvia elämästäni.
Huomasin, että niissä kaikissa
oli jalanjälkiä hiekassa.
Joskus jälkiä oli kahdet, joskus vain yhdet.
Elämäni vaikeissa kohdissa näin
vain yhdet jalanjäljet ja sanoin:
"Herra, sinä lupasit kulkea aina kanssani.
Mikset sinä ollut rinnallani,
kun tarvitsin sinua kipeimmin?"
Herra vastasi: "Niissä kohdissa,
joissa olet nähnyt vain yhdet jalanjäljet,
lapseni, minä kannoin sinua."
Mukavaa alkavaa viikkoa!!
VastaaPoistaKauniita löytöjä olet taas tehnyt..
Minäkään en meinaa saada juuri mitään aikaiseksi..lienee syysmasennusta. Kaikkea kyllä tekis mieli tehdä, mutta puhtia ei löydy.. :(
On varmasti helpottavaa että ei tarvinnut vielä palata työelämään..saat lisäaikaa kerätä voimia.
Kati: Lämmin kiitos kauniista sanoista... <3
VastaaPoistaVälillä vain ei itse jaksa tuohon uskoa, vaikka haluaisi.
Punaisessa tuvassa: Kiitos! Toivon, että löytäisit sen puhdin tehdä ja touhuta niitä mitkä kivalta tuntuisivat! Voi hyvin!
Ehkä sinun on nyt aika vain olla ja kuulostella oloasi. Anna tilaa itsellesi ja surullesi. Kuulostele mitä sisimpäsi haluaa nyt sanoa. Ei ole pakko olla reipas!
VastaaPoistaVoimia!
Halaten
Jaana (vuosiluokkaa -62 myös)
Kiitos kun laitoit tiedot paikoista joissa käväisitte. Oli taas ihania kuvia vanhoista mööpeleistäkin.
VastaaPoistaSinä löydät aina niin kauniita esineitä.
Onkohan vähän menneen kesänkin syytä kun tuntuu että on puhti poissa, ei oikein saa tehdyksi mitään. Minä olen löytänyt itselleni hellän selityksen joka on kuntoutuva ranteeni, jossa ei kipsin poiston jälkeen ole oikein vielä voimaa. Tekosyyhän se on. On paljon mukavampi mennä torkkupeiton alle ja ottaa kirja käteen, kohta olenkin aina unten mailla.
Mutta itselleen pitää olla armelias, jos ei jaksa tehdä niin ei sitten tee. On siinä meillä naisilla oppimista kerrakseen. Laiskoina päivinä tulee niinkuin syyllinen olo, silloin sanon itselleni että saan olla eläkkeellä laiskakin, jos siltä tuntuu.
Sinä jaksat kutsua sukuasi ruokavieraiksi, se on jo paljon jaksettu. Minulta se ei onnistu, pinnaan kaikista ylimääräisistä "passauksista".
Mutta päiväkerrallaan, ehkä huominen tuo edes joitakin pieniä hyvän olon elämyksiä.
Enkeleitä polullesi! Sylin täydeltä halauksia Sinulle!
Anna itsellesi aikaa olla ja levätä, tekemisen aika tulee sitten taas joskus. Nyt ei ole pakko tehdä mitään.
VastaaPoistaVoimia ja halauksia viikkoosi!
Jaana: Lämmin kiitos Sinulle ystävä armas! <3
VastaaPoistaMarjamatilda: Lämpimästi Sinua halaten kiitän ihanista sanoistasi! Olenpa iloinen jos vinkistäni oli apua/hyötyä sinulle! =)
Merja Ystäväiseni; KIITOS! Voi kunpa itsekkin tuon muistaisi... Mutta välillä vain tuntuu että nyt minun oletetaan jo jaksavan (lähinnä nuo ammatti-ihmiset) ja jatkavan "normaalia" elämää...
Oma mieleni ja elimistöni vain taitaa olla erimieltä!