Kuvakollaasi ja kiitokset...

Lämpimästi kiitän ensin Tyttiä joka myös antoi minulle tunnustuksen "hyvän mielen blogista". Voi miten mukavalta tuntuukaan, että vaikka oma mieli ei ole aikoihin ollut hyvä, niin olen voinut sitä saada aikaan muille. Tai saanhan minä hetkeksi hyvän mielen näistä tunnustuksista sekä teidän kauniista ja kannustavista kommenteistanne! Joista taas tässä haluan kiittää; edelliseen postaukseeni tuli niin paljon ihania kommentteja!! Oikeassa olette kyllä. Onhan minulla oikeus kirjoittaa menetyksestäni -ja voisi tehdä hyvääkin jos pystyisin kirjoittamaan... Mutta, olen tuolla aiemmissa (jo poistetuissa) postauksissa pahoittanut mieleni joistakin hyvää tarkoittavista kommenteista. Herkkä olen muutenkin ja ne mitkä koskevat suruani ja menetystäni -niiden suhteen olen vielä herkempi! (enkä tarkoita pelkästään kommentteja täällä vaan ihan missä vain).
Ja yksi suuri syy on myös se, että olen edelleen täysin lukossa menetykseni kanssa. Järjen tasolla toki tiedän, ettei Lastani enää ole, -mutta tunnetasolla tämän käsittely ei ole vielä edes kunnolla alkanut; en voi ymmärtää, hyväksyä, uskoa... Näitä yritän terapeuttini avulla selvitellä, mutta helppoa ei ole sekään!
Niin käsittämättömältä tämä kaikki tuntuu, että siksi yritän täällä "blogi-maailmassa" nauttia teidän kauniista blogeistanne, ihanista kuvistanne siellä, -sekä myös itse niitä omaani laittaa. Lastani ja hänen poismenoaan en hetkeksikään pysty unohtamaan, mutta täällä voin pieneksi ajaksi yrittää saada ajatukseni muuhun...
Tämä viikko on ollut vaikeeakin vaikeampi... En ole jaksanut ommella en askarrella (Päivi ja Hannele, en ole silti lupaustani unohtanut, ne kyllä pidän... <3) -en yhtään mitään!! Kankaat, pitsit ym. tarvikkeet odottavat tekijäänsä, ja minua suututtaa kun olen levittänyt ne ruokailutilan pöydälle (keittiön pöydälläkin on osa...) ja siksi on niin sekaista!! Odotan vain sitä inspiraatiota...
-joko ompeluun, askarteluun tai siivoamiseen!!

Jos ei äitini olisi päättänyt, että ryhdymme käymään sauvakävelyllä ja minua hakenut sekä patistanut niin mitenköhän olisin tästä viikosta selvinnyt. Ilman Äitiäni en olisi Esikoisen poismenosta selvinnyt tähänkään asti!!
Tänään pidämme huilipäivän -äitini kun on jo yli 70vuotias, -nuorekas kyllä ikäisekseen! =)

Seuraavassa kollaasissa on kuvia meidän eiliseltä kävelyreissultamme. Teimme sen siellä vanhempien lähellä, -siis minun lapsuus maisemissani. Voi kuinka ovatkaan muuttuneet uuden moottoritien myötä... :((
Kuvassa näkyvä vanha vene sekä rappuset ovat Koivulan takapihan puolelta. Uusien teiden tultua pääsimme katsomaan myös sieltä puolelta.
Kuvasin myös muutaman äidin ihanan arteen; hänen joskus kirpputorilta ostamansa köyhänmiehenhopeinen teekalusto sekä ihana viinipullo jonka löysimme eräänä päivä kierrätyskeskuksesta. Huom. Kuva suurenee klikkaamalla sitä.

Tuosta kirjasta on kyselty, -se on norjalainen -josta minä enkyllä mitään ymmärrä-, mutta kuvat ovat kauniita. Ihania ideoita vanhojen tavaroiden uudelleen käyttöön, tuunaukseen yms. Uskallan suositella. Omani tilasin täältä.

Kun pesukone on pysähtynyt ja olen saanut pyykit kuivumaan, niin yritän "ottaa itseäni niskasta kiinni" (lause jota yli 10 vuotta masennusta sairastaneena inhoan... -näinhän meille usein sanotaan, mutta tässä sairaudessa se ei todellakaan ole helppoa, ei usein edes mahdollista...) ja lähteä vähän ulos kävelylle, -ilma on aurinkoinen.