Mitään ihmeellistä emme ole tehneet tai "virallisesti" lomalla käyneet. Lepoa tämä on ollut, -itsellänihän sitä on ollut jo pitkän aikaa, mutta nyt on saanut mieskin levätä.
Autoajelulla olemme käyneet lähi kaupungeissa ja niissäkin käyty vain kirppareilla. Mies ei niistä ole niin innostunut, mutta on lähtenyt ajelemaan että minä pääsen vähän kotoa pois.
Minun talouteni kun on lähes pakkasen puolella, niin kirpparit ovat mukavia paikkoja saada itselleen jotakin "uutta." ;-)
Tässä kuvia joistakin ostokistani!
Ihanat nuottivihkoset 1800-luvulta olivat oikeastaan paras löytöni.
Kaunis naisenpää.
Ihana teeserviisi, -vain koristeeksi, kodin sisustukseen.
Kaunis purkki.
Pieni kirja hengellisiä lauluja ja virsiä vuodelta 1924.
Vanha kansakoulun päästötodistus vuodelta 1931. Todistuksen alkuperäinen omistaja oli syntynyt 1918.
Nyt voin kertoa asian jota olen pitänyt jonkusen viikon vähän niinkuin salassa...
Kesäkuun lopulla sain sähköpostia Mtv3.fi/Studio55.fi toimittajalta.
Hän oli löytänyt blogini ja kertoi että haluaisi haastatella minua Studio55.fi Tositarina sivulle.
Kehui blogiani, -kuinka suuresta surustani huolimatta olen osannut välittää maailman kauneutta kuvin ja sanoin... Hän toivoi saavansa haastatteluni kautta jakaa positiivisuuteni heidän lukijoidensa kanssa... Voitte vain arvata tunteeni... Minäkö positiivinen!!??!!
Onhan teistä niin moni kehunut blogiani ja kuinka kuvani ovat kauniita ja osaan kauniisti kirjoittaa, .-mutta nyt sen oli huomannut joku joka halusi tehdä siitä jutun.
Ehkä siis sittenkin olen onnistunut siinä, mitä ajattelinkin; -välittämään kauneutta ja hyvää blogini välityksellä, -siitä huolimatta että olin menettänyt lapseni!!
Henkireikähän tämä on itsellenikin, ja olenkin tarkoituksella yrittänyt välttää ikäviä asioita...
Lapsen menettäminen on jotakin mitä ei voi edes kuvitella!! Blogini avulla olen koittanut saada itseni ajattelemaan muutakin kuin Lapseni menehtymistä. Jos olisin kirjoittanut vain siitä surusta ja tuskasta, niin ei se ehkä olisi auttanut minua eteenpäin, -tuska ja suru on ja pysyy!
Se on minussa joka hetki, ja päiväpäivältä tuntuu vaikeammalta ajatella ja hyväksyä sitä mitä on tapahtunut! Se on kuitenkin nyt osa elämääni, opettelen sen kanssa elämään, mutta en halua jäädä suruuni kiinni.
Sitä ei varmasti rakas Tomppanikaan haluaisi... ♥
Tuo haastattelu on kiitos ja eräänlainen kunnianosoitus niin äidilleni ja muille rakkaille läheisilleni, kuin myös TEILLE!!
Olet sitten vakituinen lukijani tai satunnainen kävijä, niin haluan kiittää, että olet ollut jakamassa tätä kaikkea kanssani! Kuten haastattelussakin näkyvä blogini teksti kertoo, niin sen saman haluan taas tässä sanoa: Jokainen ajatus, kommentteihin jätetty tai vain siellä jossakin mielissä ajateltu, on ollut suuri asia minulle, ja kaikille läheisilleni!
Iso ja lämmin kiitos myös toimittaja-Elinalle! Kiitos että pidit minua ja tätä mitä blogissani olen kirjoittanut/kuvannut, sen arvoisena että halusit jakaa sen eteenpäin! Osasit kauniisti pukea sanoiksi sitä mitä tunnen ja käyn läpi...
Kanssasi oli helppo puhua!
Haastatteluni pääset lukemaan TÄÄLTÄ!
Onpa hienoa kun Sinun tarinasi on huomioitu.
VastaaPoistaVarmasti monille voimaa antavana.
Olen joskus miettinyt, että voisit olla vaikka jossain television keskusteluohjelmassakin.
Esimerkkinä muille. Sanoisinko meille tyhjänpäiväisistä asioista "ruikuttajille".
Haleja <3
... niin ja olihan täällä hienoja kirppariostoksiakin :)
Ihana asia ja kaunis juttu - kuten blogisikin! Sait varmasti voimaa siitä, että sitä jotenkin ulkopuoliselle kertoi ja hän sen vielä noin tiivisti.
VastaaPoistaHalaus täältä, mukana kuljen, surumme on "samaa sukua".
Onpa ihana juttu tuo haastattelu.
VastaaPoistaSinun blogisi on kaunis ja teet ihania käsitöitä.
Mulle tuli ihan tippa linssiin ...
Voimia sinulle ja kiitos siitä mitä meille lukijoille jaat.
voi miten kauniisti oli kirjoitettu <3
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ihanalle Tuulalle
Kristiina
Kauniisti kirjoitettu haastattelu.
VastaaPoistaPaljon sinulle voimia Titti<3
Upeita olivat sinun kirppis ostokset!
Nyt lähdenkin lukemaan edellisiä postauksia, jotka on kiireen vuoksi jääneet lukematta.
Mukavaa ja rauhallista viikonloppua<3
Todella koskettava tuo haastattelusi, ompa vielä sydämellä ajattelevia toimittajia <3 Monta kertaa blogissa vierailessani ajattelen, että voi kumpa voisin jotenkin sinua auttaa keventämään suruasi, mutta oman lapsen menetys on niin suuri asia, että ei voi kuin kätensä ristiä ja pyytää sinulle voimaa ja lohdutusta <3
VastaaPoistaOlen todella tyytyväinen, että juuri sinun tarinasi pääsi studio55:n :)(http://www.studio55.fi/)
VastaaPoistaArtikkeli oli hyvin kirjoitettu!
Paula <3
Hei Titi!
VastaaPoistaOnpa todella hienoa että blogisi ja tarinasi oli huomattu.Kävin lukemassa jutun. Oli todella hyvin ja kauniisti kirjoitettu! Kauniita kuvia olet ottanut ja ihania esineitä niissä!
Jaksamista ja voimia! Mukavaa viikonloppua:)
Tuo haastattelu antoi varmaan voimia sinulle ainakin toivon niin.
VastaaPoistaKauniita löytöjä olet tehnyt,mukavaa viikonloppua sinulle halausten kera <3
Hei!
VastaaPoistaItku silmässä luen täällä blogiasi. Oma esikoispoikani on samana vuonna syntynyt kuin Sinun Rakas Esikoisesi.Sinä olet joutunut kohtaamaan oman pahimman pelkoni.Voin vain kuvitella mitä olet joutunut kestämään tähän mennessä.
Blogisi on paitsi ihana sisustus-ja askartelublogi, mutta myös rohkeasti kirjoitettu äidin selviytymistarina.
Ja vaikka joudut elämään lopun elämääsi suuren surusi kanssa, kauniisti kirjoitettu blogisi on myös rakkauden osoitus aina sydämissänne elävälle Esikoisellesi.
Voimia ja Enkeleitä Sinulle ja Läheisillesi lähettää Toinen Äiti
Olet ansainnut täysin kaiken positiivisen palautteen postauksistasi. Itse olen uskollinen lukijasi vaikkakaan en aina jaksa kommentoida.
VastaaPoistaEnkeleitä polullesi!
Hienoa että rohkaistuit mukaan, toimittaja tosiaan kirjoitti kauniisti surusta ja menetyksestä.
VastaaPoistaJa sinä kerroit hienosti siitä mikä merkitys blogin kirjoittamisella on - ja miten suru kuitenkin kulkee aina mukana vaikkei siitä haluakkaan kertoa.
Lämmin halaus!
Olipa kauniisti kirjoitettu haastattelu! Voimia sinulle Titti <3
VastaaPoistaIhanaa, että sait jälleen positiivista palautetta blogistasi.
VastaaPoistaTarinasi oli kauniisti kirjoitettu, toivottavasti se kohotti hieman mielialaasi.
kauniita kirppislöytöjä olet jälleen tehnyt, en kyllä ymmärrä mistä löytää noin upeita tavaroita kirppiksiltä.
Voimia alkavalle viikollesi♥
Hieno juttu sinusta ja blogistasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää edelleen, voimia elää päivä kerrallaan... Toivottavasti taakkasi kevenee edes hieman askel askelelta, pikkuhiljaa.
VastaaPoistaT.vakilukijasi
Kävin lukemassa... joka oli kauniisti kirjoitettu ja että olosi tunsit turvalliseksi, vaikka teki kipeää ja tekee aina...voi Titti, hiljaa halaan..haluaisin sanoa sinulle hyvin kaunista...mutta olen nyt vain hiljaa..ymmärrät.
VastaaPoistaOstoksesi ovat kaikki mieleeni, et arvaakkaan, ostin myös tässä jokunen aika kirppikseltä tietty naispatsaan...
Hienoa, että blogisi on huomioitu! Tätä on aina niin miellyttävä lukea, vaikka asiat ovat raskaitakin. Kuvasi ovat kauniita ja tekstisi myös!
VastaaPoistaKävin myös minäkin lukemassa kirjoituksen Studio55 sivuilta, se oli niin kauniisti kirjoitettu ja taas minä pillitin. Pillitin varmaan myös sen takia, että itsellänikin on kaksi vilkasta 17 vuotiasta poikaa, jotka pärräävät mopoillansa joka paikassa.
VastaaPoistaTitti, voimahalaus myös minulta, vaikka emme tunnekkaan kuin blogin välityksellä.
Kuule , missä käyt kirpparilla, kun noin ihania ostoksia teet?
Hyvää viikon jatkoa sinulle.
Yhdyn täysin edellisiin kommentoijiin!!
VastaaPoistaOn todella hienoa, että pääsit haastatteluun, tekstisi ja kuvasi ovat kauniita ja puhuttelevia.
Suru on monelle vaikea asia käsitellä ja kirjoittamalla blogiisi kipeistäkin asioista olet varmasti tuonut lohtua sekä vertaistukeakin muille surussa eläville.
Lähetän voimahelja sylintäydeltä!
Kiitos kauniista blogistasi!
Kauniita kirppisostoksia olet tehnyt!
Vanhat nuotit ovat tuttuja työstäni.
Kiitos herkästä haastattelustasi.
VastaaPoistaToivon elämääsi kaikkea hyvää ja kaunista, sitä samaa ihanaa tunnelmaa jota välität meille blogissasi mitä en osaa sanoin kuvailla.
Voimia sinulle tulevaan syksyyn.
-Ritva-
Moikkelis Titti, kävin lukemassa haastattelusi ja on todella hienoa että olet halunnut "jakaa" tuo elämäänne järkyttäneen asian muiden kanssa.
VastaaPoistaEi sitä voi muut mitenkään ymmärtää miten kamalaa on lapsen menettäminen.
Uskon että olet antanut monelle uskoa tulevaan ja ilon aihetta kauniilla blogillasi ja ihanilla kuvilla.
Onnea tulevalle, lämpäisin mietein.
tiina. <3
Hm... muuten, pitääpäs mennä huutikseen kurkkimaan sitä ihanaa pyyhetää jonka näin, toivottavasti ei ole huuto kiinni jo...
juu...u minäkös matti myöhäinen. ;)
Hei Titti, itku silmässä luin kauniisti kirjoitetun haastattelusi ja blogisi tekstejä täällä. Voin yhtyä tuossa aiemmin anonyymin Toisen Äidin kirjoitukseen ihan 100%sti. Oma esikoiseni on myös samana vuonna syntynyt ja alituiseen on pelko rinnassa kun poika on tien päällä. Sekään ei ole hyvä asia, mutta minkäs sitä itselleen voi.
VastaaPoistaBlogisi on kaunis, ihania kuvia, kauniita kirjoituksia. Ihania käsitöitä teet myös. Toivon sinulle voimia ja jaksamista raskaasta menetyksestäsi huolimatta. Kaukohalaus täältä Lenniltä! PS: Missä ihmeessä käyt kirpparilla kun teet tuollaisia upeita löytöjä?
Lämminhenkinen koskettava haaastattelu. Olet mielestäni rohkea nainen ja herkkyytesi on myös vahvuutesi. Käsityösi ja valokuvasi ovat kauniita. Halaus ja hyvää "syksyä"
VastaaPoistaTulin vielä tänne...juu minä ymmärrän keijut...hyvin ymmärrän!
VastaaPoistaNäytän joku päivä naispatsaan,.kävin katsomassa olisiko siellävielä ollut David, oli mutta en jaksanut nostaa lattialta senttiäkään..huh! Jätin!
Lämpimin halauksin, nyt pehkuihin.