Olen jo kauan sitten saanut Helminauhaa ja nostalgiaa blogista ihanan tunnustuksen.
Valitettavasti sen mainitseminen täällä on minulta unohtunut... Nyt sen teen ja lämpimästi kiitän! <3 (luotan, että tämä inhimillinen erehdys minun kohdallani tällä kertaa ymmärretään...)
Nyt olen saanut ihanan tunnustuksen myös Sekasortoa blogin Marilta.
Hänelle myös tästä suuret ja lämpimät kiitokset.
Ihanaa kun joku muistaa minua!! =) Jossakin vaiheessa ajattelin, ettei kukaan halua blogissani vierailla kun suru ja menetykseni olivat täälläkin niin vahvasti läsnä... Tietoisesti kuitenkin olen yrittänyt pitää tämän positiivisena ja "kauniina", ilman että paljoakaan kirjoitan Esikoiseni poismenosta. Se asia kun on minulla mielessäni ihan joka hetki, niin täällä voin hetkeksi koittaa saada ajatukseni suunnattua muualle... Tulee kuvattua ja kerrottua muutakin elämästäni; mm. ompelukset ja askartelut joista kovasti olenkin kehuja saanut.
Voi tietäisittepä vain miten ne mieltäni lämmittävät. Tiedän, että Siskonikin lukee kommenttejanne täällä ja liikuttuneena iloitsee niistä kanssani. Äidille soitan ja kerron aina näitä kauniita sanoja joita olette minulle jättäneet! <3
Sydänlämpöiset kiitokset siis kaikille teille jotka kanssani "kuljette" täällä. Ihanaa kun on teitä virtuaali-ystäviä!! Täällä "oikeassa" elämässä ei heitä montaakaan ole; -mutta yksi on jonka tiedän täälläkin vierailevan. Kiitos Mia kun jaksat pitää yhteyttä, vaikken itse siinä nyt ole jaksanut kunnostautua! Tiedäthän, että arvostan sitä!
Näitä ihania tunnustuksia en nytkään jaksa eteenpäin jatkaa. Teitä on niin paljon kenelle haluaisin antaa. Mutta toivon jokaisen teistä tuntevan, että sanani ja nämä tunnustukset ovat juuri Sinulle tarkoitetut!
Tänään on ollut vaikea ja itkuinen aamu ja aamupäivä. Äitini haki kuitenkin minut heille ja kävimme sauvakävelyllä. Jäin heille lounaalle jonka jälkeen haudan kautta kotiin. Kiitos taas Äiti-rakas!
On jotenkin "takki tyhjä" ja väsy olo. Yritän hetkeksi uppoutua uuden kirjani sisältöön...
En ole tätä vielä edes vilkaissut, -toivottavasti ei tuota pettymystä...
Onnittelut Titti tunnustuksista <3
VastaaPoistaKannustavat HALIT täältä lähettelen ...
Onnittelut tunnustuksista! Ihastuttava blogisi on ne ansainnut.
VastaaPoistaKauniisti kirjoitat ja sanasi tulevat sydämestä. Kiitos niistä!
Voimia jälleen toivottelen, uusi kirja näyttää mielenkiintoiselta!
Voimia tähänkin päivään!!
VastaaPoistaMikä on tuo ihanan näköinen kirja?
Kansi ainakin on todella kaunis!
Jos esikoisesi olisi mennyt vuodeksi vaihto-oppilaaksi, olisi ihan ok kertoa hänen kuulumisiaan ja ikävästä!? Miksei siis nyt, onhan hän sinulle edelleen rakas. Kirjoita siis ystävä rakas, tee surutyötäsi. Tekstin voi jättää halutessaan lukematta, mutta monia ne voivat auttaa omassa surussa. Ainankin minua joka ikävöin meidän ihanaa liian pientä poikavauvaa, joka kasvaa Täydellisessä Rakkaudessa enkelten hoidossa.
VastaaPoistaHalaus ja siunausta viikkoosi!
Heippa pitkästä aikaa! Totta kai ymmärrän, ei huolta! Ja blogissasi on sitä paitsi oikein mukava aina vierailla! Itsekin tiedän omakohtaisen surun kautta, että paras tapa on puhua surusta ääneen. Sillä tavoin sitä jotenkin pystyy käsittelemään paremmin. Joten on ihan hyvä juttu vaan, että kerrot omakohtaisista kokemuksistasi! Hyvää alkanutta viikoa sinulle:)
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaKäyn säännöllisesti lukemassa ihanaa blogiasi. Kirjoita vaan surustasi, "ääneen ajatteleminen" tuo oman helpotuksensa. Kauniita kuvia ja käsitöitä olet aikaansaanut. Jaksamista ja voimia Sinulle! toivoo
-pisama-
Hei Titti,
VastaaPoistaOnnea tunnustuksista ja ehdottomasti olet ne ansainnut!! Edellisessä postauksessa on tosi kauniita askarteluja... :) Aurinkoista päivän jatkoa!
Toivottelee Minttu
Tottakai surusta minun mielestäni saa ja pitääkin kirjoittaa! Sinua on kohdannut kaikista suurin suru mitä Äitiä voi kohdata, voimia sinulle <3
VastaaPoistaOnnitteluni tunnustuksesta! Kiitokset ihanasta blogistasi!
VastaaPoistaIsohali sinne, tulin piipahtaman...kauniita askarteluja nuo munat=) Itse olen myös väkerrellyt nyt "vintage" munia =)
VastaaPoistaOnnea tunnustuksista! Ja voimaa ja iloa kevääseen. Kiitos vierailuistasi ja antoisasta blogistasi!
VastaaPoistaHei,käyppä katsomassa sivuillani sieltä löydät jotain sinulle kuuluvaa<3
VastaaPoistaOnnittelut noista tunnustuksista! Jotenkin niin koskettava tämä sun postaus, en kyllä tosiaan usko surusta ja muusta puhumisen karkottavan ketään. Kaikki nämä kuuluu elämään ja on hyvä kun voi jossain purkaa mieltään. Toivon sulle voimia, ihana kun sulla on vielä äiti ja siskokin, hekin ovat suuri rikkaus!:) Tuo kirja on muuten tosi kiinnostavan näköinen, mitähän se pitää sisällään?
VastaaPoistaTitti, postauksesi oli todella kaunis! Ja tunnustukset olet todella ansainnut!! Elämään kuuluu kaikki värit, joten kirjoita rauhassa myös surustasi! Sinä olet kohdannut elämässäsi aivan valtavan menetyksen, tottakai sinä suret häntä valtavasti!! Ei surusta kirjoittaminen meitä karkoita!
VastaaPoistaSinulle lähtee juuri nyt täältä lämmin rutistus! Tunsitko sen?:))
Pääsiäisaskareesi ovat kauneimasta päästä mitä tiedän...katson sydämeen.
VastaaPoistaTitti kiltti ystäväni, pidän sinusta.