sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Kevättä ei rinnassa, mutta vähän pihassa...

Onpa aurinko hellinyt meitä viikonloppuna!
Eilen aamulla veimme äidin kanssa mieheni ja isäni veljeni luokse puunkaato talkoisiin.
Me äidin kanssa kävimme kaupoissa, -jonka jälkeen hän vei minut takaisin veljen
i perheen luo (tuli itse myöhemmin myös sinne).
Talkoissa oli isäni, mieheni ja veljeni lisäksi myös heidän naapuristaan yksi mies. Hänen vaimonsa sekä heidän kaksi suloista tytärtä olivat myös siellä, -joten sinnehän minäkin jäin; -eipä sitä
olisi yksin kotona varmaan tullut mitään tehtyä...
Tosin enpä tehnyt veljeni luonakaan mitään...

Istuimme vain naisten kanssa ulkona terassilla, (siirtäen välillä tuolejamme auringon mukaan...)
juttelimme ja katselimme lasten touhuja. Veljeni lapset ovat jo murkkuja, mutta naapurin pariskunnan tytöt olivat 5 sekä 2,5 vuotiaat. Ja voi kuinka hyvältä tuntuikaan heidän kanssaan oleminen... =) Viisi vuotias oli jo varsinainen neiti... Kaunis kuin mikä! (kuten vanhempansakin). Ja tämä suloinen pikkusisko vei sydämeni täysin! <3
Siitä on vajaa vuosi kun olen ollut töissä ja saanut hoitaa ja leikkiä pienten kanssa; oli jotenkin vähä
n outoa tehdä sitä nyt. Tavallaan kaipasin vähän töihin, mutta samalla iski myös pieni paniikki: miten jaksaisin työkseni hoitaa niitä "omia pikkuisiani" siellä päiväkodissa, -kun koko ajan tuollakin oli mielessäni Esikoiseni. Vaikka hän olikin jo nuorimies menehtyessään, -niin vähän väliä tuli mieleeni hetkiä siitä kun hänkin oli pieni taapero... -ja kuinka se sattuikaan sydämeeni...
Sain kokea veljeni luona ihania hetkiä näiden heidän naapurin pienten tyttöjen kanssa, -ja yksi niistä sai mieleni herkistymään ja kyyneleet silmiini. Tämä nuorempi tytöistä pelkäsi moottorisahan ääntä. Kun äitinsä lähti hakemaan hänelle kotoa kuulosuojaimia, niin minä otin pienen tytön -joka piti käsiä korvillaan- syliini. Hän käpertyi lähelle minua, -ja minä sain silittää ja suukottaa hänen hiuksiaan. Pitää ihan lähellä ja rutistaa! -Sitä mitä töissäkin tein...
Onko ihanampaa kuin pieni lapsi sylissä, hänen pienet kätensä kaulani ympärillä...

Meillä meni aika myöhään siellä (miehet kun saunoivat työrupeaman jälkeen)
Istuimme iltaa siinä ruokailutilan pöydän ääressä, juttelimme ja otimme punaviiniä (me naiset, miehillä oli omat juomat) ja söimme samalla veljeni vaimon laittamaa pientä myöhäisillan purtavaa...

Isä ja äiti oli lähetetty jo päivällisen jälkeen kotiin, -isäni liikkuminen kun polvileikkausten jälkeen on todella vaikeaa (ja yli 70v ovat jo molemmat).
Naapurin suloinen pikkuneiti nukahti sohvalle -mutta minä olin iloinen kun olin saanut monta pientä ja ihanaa hetkeä hänen sekä siskonsa kanssa...
Tässä kuvassa yksi niistä. Tämä pieni taapero kulki veljeni pihalla kuulosuojaimet korvissa, -lauleli omiaan ja oli keränyt pihasta kukkia. Minäkin sain yhden... =)


Koskaan en ole kovin sosiaalinen ihminen ollut, -ja Esikoisen poismenon myötä on se vähäinenkin sosiaalinen elämä jäänyt. Mutta nyt olin kyllä tyytyväinen kun jäin tuonne. Meillä oli oikein mukava ilta yhdessä!
Pari kuvaa veljeni vaimon kukista (heidän pihallaan kukki myös mm. jo orvokkeja. T
akapihan metsässä sini- ja valkovuokkoja...)
Kuistin ikkunan edessä olivat narsissit vielä näin kauniita. Ostimme näitä
yhdessä pääsiäis viikolla, ja minun ovat jo ihan ränsistyneet...


Kauniita vanhoja lumikelloja -myös veljeni perheen pihasta...



Mieheni on tehnyt puuhommia perjantain ja lauantain. Perjantaina piti vapaapäivän töistä ja meni auttamaan isääni puuhommissa -ja eilen siis veljeni luona. Jaksoipa hän silti vielä tänään auttaa minua; pesimme kasvihuoneen yhdessä. Minä kun en ole painepesuria koskaan käyttänyt, niin mies teki sen ja minä pesin kasvihuoneen sisältäpäin.
Minun kasvihuoneestani taitaa tulla enempi oleskeluhuone... (tarvitsisin ehkä toisen joka toimisi "oikeassa" tarkoituksessaan...)
Tuonne kun pitäisi saada mahtumaan myöhemmin mm. tomaatin- sekä paprikantaimet... (ja haaveilin ostavani kesällä kurkun taimia...)
Siivouksen jälkeen "sisustin" kasvihuonettani. Tekstiilejä en vielä laitt
anut ja kukkiakaan ei ole. Paitsi muutama kevättalven sipulikukka...
Minun sisustaessa kasvihuonetta maalasi mieheni sinne tulevaa pientä rottinkipöytää (sekä joitakin muita) valkoiseksi. Kuvan ottohetkellä oli maalaus vielä kesken. Nyt on pöytä valmis ja kohta käyn viemässä sen kasvihuoneeseen.


Olen yrittänyt vähän laittaa myös muuta pihaa kevätkuntoon... Normaalisti minulla on tässä vaiheessa piha haravoitu ja orvokkeja ruukuissa.
Nyt olen vain vähän haravoinut etupihan perennapenkkejä. Ei vain ole voimia, -mielessä on vain viime kevät tähän aikaan, jolloin Esikoinen oli vielä täällä kanssamme...
Terapiassa hoitajani kanssa puhuimme, että YRITÄN jotakin tehdä; haravoida vaikka vain pienen alueen tai laittaa muutaman orvokin...
Niitä olen pikkuisen jaksanut pakottaa itseni tekemään...


Lämpimästi kiitän kaikkia teitä jotka olette jaksaneet ja haluneet jättää kommentteja!
Ne kaikki ovat minulle todella tärkeitä ja arvokkaita!!
Aurinkoista alkavaa viikkoa toivotan Teille Kaikille! <3

20 kommenttia:

  1. Hei! Sinulla on varmasti maailman kaunein oleskelu-kasvihuone... Tarvitset tosiaan toisen lasimökin syötäville ja viljeltäville kasviksille, tuolla valkoisen pitsisessä sisustuksessa viihtyvät vain herkät kukat ja romanttiset kirjat istujan seurana :)
    Hyvää kevättä sinulle ja voimakasta tunnetta siitä, että asiasi ovat menossa ennen pitkää parempaan suuntaan.

    VastaaPoista
  2. Sinulla on ollut todella ihana viikonloppu! Se on jännä juttu miten tuollaisesta ammentaa voimia vielä pitkään. Toivottavasti sinäkin. Usein tuollaiset "suunnittelemattomat" illanvietot ovat niitä parhaita. Mukavaa ja aurinkoista viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiva kun olet jaksanut olla mukana toisten ihmisten touhuja katselemassa ja kuuntelemassa.Auringosta ja ulkona olemisesta olet saanut voimia jaksamiseesi.

    Toivotan sinulle kaikkea hyvää,ja lisään sinut rukouksiini.

    Aurinkoisia päiviä viikkoosi:))

    VastaaPoista
  4. Ihana oleskelupaikka:) Siellä voi nautiskella kesästä vaikka vähän ripsisi vettäkin. Lauantai-päivänne kuullostaa oikein mukavalta. Voimia alkavaan viikkoon♥

    VastaaPoista
  5. Levollinen tunnelma on kasvihuoneessasi, mieli rauhoittuu jo kuvia katsellessa...

    VastaaPoista
  6. Oletpas saanut paljon aikaiseksi! Ja ihana kuulla, että sait vierailustasi noin paljon hyvää mieltä. Kasvihuoneesi on aivan mahtava!

    Päivänpaistetta alkavaan viikkoon!!!

    VastaaPoista
  7. Kasvihuoneesi on kaunis!

    Mukavan kuuloinen viikonloppua, voimia ja iso halaus alkaneelle viikolle!

    T. Sussi

    VastaaPoista
  8. Onpa sinulla ollut ihana viikonloppu! Lähes kyynelsilmin luin tekstiäsi ja mieleeni hiipi ajatus, että toivottavasti jaksat vielä joskus palata töihin. Enpä ole koskaan ennen tiennyt, että päiväkodin "tädit" pitävät lapsia sylissä ja suukottelevat ja halivat. Täällä meilläpäin antoivat oman esikoiseni vuosia sitten iltapäivällä seistä portin vieressä itkemässä ja odottamassa äitiä, kun tädit istuivat penkillä juttelemassa. Sinunlaistasi tätiä kaipaavat varmasti kaikki lapset jokaisessa päiväkodissa. Onneksi sait pienen onnenhetken lauantaina!
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  9. Saria peesaan toivottavasti sitten kun omat lapset menevät hoitoon, heillä on kaltaisesi hoitaja! <3

    Ihania kevät kukkia ja vähäkö upea ne kälysi narsissit. Miten mahdollista.

    Sun kasvihuone näyttää jo tosi kauniilta. Ihastuttava :)

    VastaaPoista
  10. Sinulla kuulostaa olleen mukava viikonloppu, olen iloinen siitä! Voi kun kaunis oleskelu/kasvihuone sinulla <3 Niin ihania kuvia jälleen! Oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  11. Ihana kasvihuone ,olen itsekin toivonut saavani tuollaisen.
    Kauniisti olet laittanut sen sisustuksen kyllä kelpaa.
    Aurinkoa päiviisi <3

    VastaaPoista
  12. Kaunis tunnelmallinen ihana kasvihuone=) Itse haaveilen myös kasvihuoneesta jonka saisin sisustaa jotakuin tuollain=) *voimahalitus*

    VastaaPoista
  13. Mukava oli lukea postaustasi, kuvailit elävästi mm. kyläilyhetkeä ja lasten tuottamaa iloa.

    Kauniita kuvia sinulla taas.

    Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle.:)

    VastaaPoista
  14. Hei Titti,
    Luin kertomuksesi...olen kuin tuo pikkutyttö, nimittäin olen lapsesta saakka pelännyt kovia ääniä ja pelkään niitä edelleenkin, olenkin sitä usein pohtinut mistä se johtuu..en ole saanut vastausta, ja jo aikuisena, jos kadulla tulee torvisoittokunta tahtoisin juosta karkuun...moottoripyörät, kova meteli, rummut, tai nykyisin pelästyn jo jostain epämääräisestä kolinastakin...
    kasvihuoneesi.. "samikset" voi Titti, tiedät mitä ajattelen....
    ei minullakaan ole tomatteja kurkkuja ym. ne on pihalla ruukussa tai tänään keksin,kun minulla on sellainen pienempikasvari, siis aivan pieni,, laittaisin sinne yrtit ja salaatin, tomaatin voin kasvattaa ulkona ruukussa, kurkkua en laitakaan.
    Asuisinpa sinun lähelläsi, niin tulisin raottamaan kasvihuoneesi ovea ja puhaltaisin sinulle saippuakuplia, joita sitten yhdessä katselisimme auringon säteiden niihin osuessa...

    VastaaPoista
  15. Todella ihana tuo kasvihuone, minullakin haaveissa sellainen :)

    Viikonloppusi kuulosti rentouttavalta. Ja tulee hyvä olo, kun tekee jotain, mitä ei ensin ajattele tekevänsä. Mutta kun lopulta tekeekin sen ja jopa nauttii siitä, piristää se ainakin vähän mieltä (olipa sekava selitys..)

    Halauksia viikkoosi!

    VastaaPoista
  16. Onpa täällä kauniin keväisiä tunnelmia ;-) Ja sinulla on ollut oikein mukava viikonloppu, hyvä, että päätit jäädä sinne iltaa viettämään. Minäkään en ole mikään kauhean sosiaalinen ihminen, mutta näin vanhemmiten koetan ns. pakottaa itseni enemmän sosiaalisiin tilanteisiin, vaikkei se aina helppoa olekaan. Mutta pienin askelin sitä mennään, itse kukin.

    Toivotan sinulle aurinkoisia päiviä ja pieniä ilon hetkiä. Sinun blogisi on ajatuksia herättävä ja saa varmasti meistä monen miettimään elämää ja asioiden tärkeysjärjestystä ihan uudesta näkökulmasta. Itse elämä kun on niin arvaamaton, eikä meistä kukaan osaa sanoa, mitä huominen tuo tullessaan. On hienoa, että kirjoitat tunteistasi näin avoimesti, sekin varmasti osaltaan auttaa sinua surutyössäsi.

    Kaikkea hyvää sinulle!

    Toivoo Sari

    VastaaPoista
  17. Hei armas samikseni..oletpa niin mukavan sanan meistä keksinyt, että vallan sitä nyt käytän.
    Tulin vain sanomaan, ettet nyt hirmuisesti rehkisi, koska miehet eivät mitään huomaa...sinulla on kyllä niin kaunis koti siellä, lämmität vain vähän pullaa niin tulee hyvä tuoksu, siitä miehet pitää. Kaikki menee hyvin toivon niin, muistatkos, kun kerroin sinulle, että kun minä juttelin Kelan johtajan kanssa, hänkin oli mies ihan asiallinen ja rauhallinen..
    Nyt toivon sinulle, että huomenna menee kaikki hyvin ja tulee jotain selvyyttä, itse toivoisin myös saavani asoihini selkeyttä..pian.

    Lämmin kevätillan tervehdys samikselta.

    VastaaPoista
  18. Hei Titti,
    olipa kiva ylläri tänään postissa.
    Kiitos sinulle ystäväiseni <3

    Kiva kuulla tarinaasi viikonlopusta ja miten kauniiksi olet jo nyt laittanut kasvihuoneesi ja kukkasesi.
    Voi kuule meillä ei pysty vielä edes haravoimaan kun on lunta ja märkää vielä. Eipähän tartte vielä huhkia pihalla, vaikka kyllähän se on kivaa sitten kun kuivaa paikat.
    Suomessa kun on niin monenmoista keliä. Kateeksi kyllä käy joskus etelämpänä asuvia pidemmästä kesästä. Mutta näillä mennään.
    Mukavaa viikkoa sinulle :)

    VastaaPoista
  19. Niin kaunis kasvihuone. Melkeinpä tekisi mieleni itsellenikin tuollainen laittaa. Kauniita kuvia muutenkin pihastasi.

    Varmasti tämä aika tuntuu raskaalta. Muistot ja tapahtumat nousevat pintaan ja mieleen.
    Voimia sinulle tähän aikaan!

    Kyllä se kevät ja kesä tulee vähemmälläkin haravoinnilla.

    Ilmoittauduin lukijaksi niin löydän tänne uudelleenkin.

    VastaaPoista
  20. Aivan ihania kuvia!
    Ja viikonvaihteesi kuulosti hyvältä ja lohduttavalta.

    Minäkin olen pihalla touhuillut ja nyt on siistitty suurin osa.
    Orvokkisi olet kauniista laittanut esille.

    Voimia jaksaa!

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥