Oloni ei ole kovinkaan kehuttava; -ihanaa tietenkin kun aurinko on paistanut.
Mutta minulla nousevat pintaan viime vuoden hetket näihin samoihin aikoihin...
Parin viikon päästä olisi Esikoiseni täyttänyt 20v. (samana päivänä pikkuveljensä täyttää 17v, -Poikani ovat siis syntyneet samana päivänä, -kolmen vuoden väliajalla)
Lähestyy äitienpäivä ja heti sen jälkeen Esikoisen poismenosta tulee vuosi (usein mietin, että onko siitä todella vuosi, -tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen, -tämä vuosi on mennyt täysin sumussa...)
Tämän kaiken lisäksi mieltäni masentaa entisestään se, että yhä vielä odotan kuntoutustuki päätöstä...(kun en tiennyt silloin talvella että sen käsittely kestää yli kaksi kuukautta, -niin lähetin hakemukseni myöhässä...)
Eli olen ollut rahaton helmikuusta asti!!
Enpä olisi koskaan voinut edes kuvitella olevani tällaisessa tilanteessa... (Onneksi on mies ja vanhemmat jotka auttavat ja avustavat...)
Eikä tässä mielentilassa kyllä pitäisi purata tuntojaan näin "julkisesti"...
Huomenna varmasti kaduttaa...
Mutta koska blogini tarkoitus on kertoa jotakin elämästäni, niin -ettei kaikki näyttäisi liian hyvältä- on joskus hyvä paljastaa myös sitä toista puolta!!
Tämän "vuodatukseni" jälkeen kuvia kukista sekä kasvun ihmeestä (kuvat joissa ruukut on päällystetty nuottipaperilla, ovat mieheni kylvämät keltaiset päärynätomaatit, -minä olen ostanut siemenet, ja varmaankin myös koulin taimet, -toivoen, että edes pientä satoa kesällä saisimme...)
Vein kukkia myös kasvihuoneeseen...
En koskaan ole pitänyt tekokukista, -mutta kun monen kukkakimpun jälkeen -joissa ruusuja on- käy niin, että veden vähentyessä lisään sitä, ja seuraavana päivänä ovat ruusut nuokahtaneet... -(Onkohan kenelläkään neuvoa tähän...) niin ostinpa sitten teko-ruusukimpun...
Olen kuivattanut pyykkiä ulkona (ihanaa)
Kuvassa näkyvät kierrätyksestä löytämäni "mameluukit" -lahkeiden alareunaan ompelen vielä kiristys kumilangat. Nämä, sekä kuvassa näkyvä -samaa sarjaa oleva paita tulevat joskus makuuhuoneen seinälle sisustus-iloksi...
Ihana on minusta lukea myös näitä ajatuksia , paljon voimia sinulle ja raskasta on välillä meillä kaikilla. Itse miettinyt olen monesti olisiko helpompi kuitenkin kirjoittaa ajatuksiaan ja purkaa sillä oloaan. Kyllä se vaan helpottaa kummasti.
VastaaPoistaKiitos vielä ajatuksistasi, tunnen olevani jotenkin samaistunut :)
-Wilhelmiina-
Halaus sinulle ja paljon voimia päiviisi. Minä olen menettänyt oman lapseni 14 vuotta sitten ja muistan ensimmäisen vuoden vain sumuisena tuherruksena, jotain luulen ymmärtäväni...
VastaaPoistaHei Titti!
VastaaPoistaArvostan suuresti rohkeuttasi kertoa itsestäsi ja tunnoistasi aidosti ja luen mielelläni kertomuksiasi ja katselen ihania kuvakollaasejasi.Lämmintä alkavaa viikonloppua sinulle ja läheisillesi :) terv. Minnamarika
Tämä aika on varmasti sinulle vaikeaa ja surullista.
VastaaPoistaVoimia sinulle jaksaa toivottelen.
Olet jälleen kauniita kuvia laittanut iloksemme ja kevään vihreyttä on jo ruukuissasi paljon.
"Mameluukit" ovat huikean kauniit!
Lämpöä viikonloppuusi!:)
Niin kauniita, kauniita kuvia!! Ja ruusut näyttävät ihan aidoilta! Minäkin olen joskus sanonut, ettei ikinä tekokukkia, mutta ne ovat nykyään niin aidon näköisiä ja leikkokukat ovat kalliita jatkuvasti ostettavaksi, niin olen alkanut vähän pyörtää päätöstäni:)
VastaaPoistaMameluukit ovat ihastuttavat!
Sinulla on nyt pahimmat ajat, toivonkin sinulle nyt erityistä enkelien rauhoittavaa läsnäoloa, Taivaan Isän syliä!! Jaksamista sinulle, ihana blogiystäväni!
Hyvää viikonloppua Titille toivottaa Vaaralan Krisse
VastaaPoistaEiköhän meillä kaikilla ole omassakin elämässä se "kolikon toinen puoli" joka ei tosiaankaan ole ainaista auringonpaistetta... voimia sinulle Titti, uskon että kuluva aika on sinulle erityisen raskas... eikä sitä voi ymmärtää jos ei ole itse kokenut samaa.
VastaaPoistaHaleja Mustikkamäeltä, tiina. <3
Aivan ihanan keväisiä kuvia, niitä on ilo katsella. Kuvasi antavat voimaa ja kaunista puolta elämästä. Elämä toisinaan tuo meille todella raskaita kokemuksia, joita ei ymmärrä miksi juuri minulle näin tapahtuu. Sinulla on todella suuria suruja koettavana ja arvostan sitä että rohkenet kirjoittaa avoimesti surustasi ja menetyksestä. Joka on varmaan joka päivä voimakkaasti läsnä. Et ole kuitenkaan yksin surusi kanssa, varmaan olet jo huomannutkin, että sinulla on runsaasti myötäeläjiä. Voimia tähän päivään ja aurinkoista, valoisampaankevättä.
VastaaPoistaEi kannata katua kirjoitteluasi, onhan se tärkeää saada purkaa sydäntään ja kertoa mieltä painavista asioista. Kaikilla on erilaisia ikäviä asioita ja kausia elämässään. Sinun surusi on sellainen, etten sitä edes täysin pysty käsittämään, sen voi vain äitinä kuvitella kuinka raastavaa se on. Kaikesta on vielä niin kovin vähän aikaa, niin on aivan luonnollista, että asiat nousevat pintaan.
VastaaPoistaBlogisi henkii kuitenkin elämää, kaikkea kaunista olet tänne laittanut meille ihailtavaksi.
Toivon sinulle voimia selvitä tästäkin vaiheesta. Nämä omat kommentitkin tuntuvat niin kömpelöiltä, mutta tekee kuitenkin mieli jotenki koettaa pukea ajatuksiaan sanoiksi.
Hyvää viikonloppua toivotellen, Deborah
Voi Titti, toivon sinulle voimia jaksaa. Nyt on varmasti sinulla raskasta aikaa... Mutta kiitän että jaksat jakaa tuntojasi meidän kanssa sekä ihastuttavia kuviasi :) Aurinkoa elämääsi...
VastaaPoistaSiitä kuntoutustuesta, olethan laittanaut ammattiosastollesi (jos kuulut johonkin liittoon) paperit menemään niin he maksavat sinulle päivärahaa siihen asti kun kunt.raha tulee...
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.
VastaaPoistaSinulla on todella suuri suru sydämelläsi,
toivon sinulle lämpöä ja suurta myötätuntoa.
Liisa
Hei Titti,
VastaaPoistaHalauksen sinulle lähetän ja voimia sekä jaksamista toivotan! <3
Tosi kauniita ja ihanan herkkiä kuvia...
Halauksin Minttu
Ymmärrän hyvin surusi . Elän itse ihan samanlaista jaksoa elämässäni. Viiko sitten tyttäreni olisi täyttänyt 21 vuotta. Pelkään ihan yhtä paljon pääsiäistä ja äitienpäivää, kun sinäkin. Arvostan suuresti, että kirjoitat tunteistasi. Itse en siihen pysty.
VastaaPoistaVoimia sinulle.
Voimia sinulle ja iso halaus:)
VastaaPoistaT. Sussi
Haleja lähettelen minäkin sinulle Titti!
VastaaPoistaKyselit noista ruusuista.
Itse teen niin, että iltaisin leikkaan uuden leikkuupinnan ja vaihdan uuden veden. Sitten kiikutan yöksi mahdollisimman viileään paikkaan.
Näin olen saanut ruusut menestymään yllättävän pitkään.
Mutta kauniita ovat nykyisin tekoruusutkin.
terveisin -ainosofia-
Voimia sinulle, Titti!
VastaaPoista- jaana
Vuosi sitten muuton yhteydesä tietokone vaihtui ja monet asiat katosivat, niin myös kaikki blogi-kirjanmerkkini. Samalla hukkasin sinut.
VastaaPoistaLöysin blogisi sydäntalvella uudelleen ja koko päivän olin järkytyksestä kipeä. Neljän pojan äitinä ajatuskin lapsen menettämisestä viiltää syvältä ja kipeästi.
En pysty kuvittelemaan edes, miten selviät. Olen aivan sanaton. Siksi lainaan yhden lempirunoilijani, Risto Rasan sanoja. En tiedä, tavoitatko ajatuksen, toivon niin:
Metsän seinä
on vain vihreä ovi,
josta valo
ohjaa ystävänsä.
Iso ja Lämmin Voimahalaus Sinulle.
hei ystäväni, voimarutistus ja lämmin ajatus täältä kaukaa sinulle,
VastaaPoistatoivonkin aurinkoa päiviisi ja kiitos viimeisestä:)
pakettia odotellessa.... olet mielessäni, halauksin päivi
Halauksia minultakin
VastaaPoistahalauksia ja voimia näiden raskaiden päivien voimaksi ..
VastaaPoista