Vieläkö on kesää jäljellä...

Kiitos taas ihan hirmuisesti kommenteistanne, -niin omasta kuin miehenkin puolesta!
Vaikka hän minusta toisinaan on kuin kiukutteleva ja lapsellinen pikku-kakara (enkä usko olevan ainoa mies tuota laatua...) -niin taas maanataina töistä tultuaan yllätti minut!! ♥
Makoilin sohvalla ja katsoin telkkua kun mies ojensi minulle uuden hienon teräksisen ruokatermoksen, -kertoi ostaneensa sellaiset molemmille. Hänellä oli toinen käsi selän takana, ja kysyin mitä sinulla siellä on, -ilman muuta oletin siellä olevan hänen ruokatermoksensa-
Sieltä hän kuitenkin ojensi minulle suoristusraudan... Minulla on luonnonkiharat hiukset ja nyt kun tämän uuden mallin kampaaja suoristi raudalla, niin mietin josko itselleni sellaisen ostaisin. Mies teki sen siis puolestani! ♥
Lisäksi hän toi vielä uuden sähkövispilän jossa on sauvasekoitin. Upouudet makuupussitkin vielä esitteli. Liikuttuneena halasin ja suukotin, -nauroin, että pitääkö tässä lähteä syksyllä retkeilemään... ;-) me kaksi mukavuuden haluista sohvaperunaako...!!??!

Sauvasekoitinta eräänä aamuna testasin (on minulla tehosekoitin, ja yksi toinenkin sauvasekoitin, mutta tuo uusi oli nopeasti esillä ja käytössä) tein mustaherukoista, banaanista ja Activia luonnonjogurtista smoothien.



Rippijuhlat menivät mukavasti, -aina se on yhtä haikeaa kun ei Rakasta Esikoistamme enää ole. Illalla sain veljen vaimolta puhelimeeni kuvaviestin jossa tämä rippinuoremme laittoi yhtä rippiruusuistaan Taivaspoikamme haudalle... Silloin minulta pääsi lohduton itku!! Sitä kun oli kokopäivän yrittänyt olla itkemättä ettei se pilaisi muiden juhlintaa (äiti joka on menettänyt lapsensa, on hiukan vaikea asia monelle, sen olen saanut huomata näiden kahden vuoden aikana).
Nuorimies komeana liituraita puvussaan laittoi ruusua oman rakkaan serkkunsa haudalle...

Minä olen viettänyt tiistaista asti päiväni, iltani ja yöni itsekseni... Tai no parina iltana on Kuopus piipahtanut ystävineen -eilen tulivat täytekakun kanssa kun meidän kissalla oli nimpparit... ;-)
Mies on työjuttujen vuoksi ollut pois kotoa, huomenna tulee. Eihän tämä mitään mukavaa ole ollut, -varsinkaan kun en saa mitään aikaiseksi! Aikaa olisi, muttei intoa eikä voimia.
Saan nykyisin mangneettistimulaatio-hoitoa tähän pääkoppaani. Eihän se auta suruun ja ikävään, ne on ja pysyy, -mutta minulla on suuri ja harras toive, että se auttaisi siinä, että mieli kohoisi sen verran että saisin jotakin aikaiseksi... Minä kun oikeasti olen aina tykännyt kotitöistä, siivoamisesta yms. mutta nyt en vain saa itsestäni mitään irti!!
Kaikilla kuulemma mangneettistimulaatio ei auta, mutta koska siitä ei ole sivuvaikutuksia, niin halusin kokeilla kun lääkäri sitä ehdotti.

Ompelut ovat oikeastaan lähes ainoat mitä edelleenkin jaksan jonkin verran tehdä.
Onneksi ovat aika kivasti tehneet Huutonetissä kauppansa. Varmaan saan monia blogini lukijoita kiittää siitä!! :)
Tuskin niinkään paljon ompelisin jollei rahan takia tarvitsisi. Jokainen centti kun on tarpeen...
Yli kahden vuoden kotona olo on "tehnyt tehtävänsä". Kyllä sitä usein miettii, että kunpa asiat olisivat niinkuin ennen. Voin kyllä sanoa, että olisin vaikka kuinka varaton, jos voisin saada Lapseni takaisin... •*¨*•.¸¸¸.•*¨*• Mutta se ei ole mahdollista, -näillä "eväillä" mitä nyt on, niin näillä on mentävä...

Huutonetissä näkyy olevan aika paljon samantyylisiä kuin mitä itsekkin teen (sehän ei ole kiellettyä!!). En itse juurikaan katsele mitä siellä on, mutta kuulen aina silloin tällöin joltakin tutulta, että on ollut ihan kuin minun tekemiäni. Tunnistin sieltä muistaakseni ainakin yhden nimimerkin joka joskus huusi minun töitäni, ja myy nyt itse samantyylisiä... Tiedän kyllä että on ihan sallittua, eikä se minua mitenkään harmita, -ei minulla ole mitään yksinoikeutta tehdä juuri tällaisia. Sitä kun on tapahtunut vuosien aikana kaikenlaista, niin on nämä elämänarvot muuttuneet, -ei enää murehdi pikkuasioita. No, nyt kyllä joudun totuuden nimissä sanomaan, että hiukan mietin, että ostaako kukaan enää kohta sitten minun tekeitäni... ;)
Minulla on kyllä onni "omistaa" jokunen vakituinen asiakas, jotka kerta toisensa jälkeen haluavat tekeleitäni itselleen... Kiitos heille!

Laitanpa muutaman kuvan vielä tähän loppuun. Tekstiä jo tulikin... Liikaakin!!
Huomaa, että olen ollut muutaman päivän yksikseni ja olo -tänään varsinkin- ollut taas pahasti pakkasen puolella...
Tuli vuodatettua nyt varmaan ihan turhia asioita...

Kasvihuoneessa viiniköynnös tekee ensimmäistä satoaan (sain kasvihuoneen sekä tuon viiniköynnöksen kesällä -08, Esikoisen poismenon jälkeen) Ei taida riittää enää kesää niin että nuo ehtisivät valmistua, vaikka vähän jo väriä ovatkin pintaansa saaneet.



Viimevuonna ostamani boysenmarja tekee myös vähän marjoja. Mahtavatkohan nämäkään ehtiä kypsyä...
Saisi vielä olla vähän kesää jäljellä... ;-)



Kasvihuoneessa elämäni ensimmäiset itse kasvattamani kurkut.



Kun mies oli kesälomalla, niin lähes joka aamu minun noustuani ylös hän oli tehnyt aamiaisen valmiiksi; puuroineen, voileipineen. Sitä kun tottui "passaamiseen", niin onpa kurja nousta nyt yksin kun ei olekkaan aamiaista valmiina... Nyt kuitenkin muutamana aamuna olen tehnyt itselleni herkku-leipiä. Tänä aamuna viimeksi, -Real täysjyväleipää; päälle oman maan salaattia, avocadoa, oman kasvihuoneen tomaattia, paprikaa ja kurkkua . Pinnalle vielä tuoreita yrttejä. Namm. Suosittelen!


Ja ruuassa pysyäkseni (vatsa murisee) kerron vielä eilisen reseptini. Äitini oli joskus jostakin kokki ohjelmasta bongannut tämän tyylisen, munakoisolla tehtynä. Minulla ei sitä tietenkään ollut, niinpä käytin keltaista kesäkurpitsaa. Ohjelmassa käytettiin jauhoja leivittämiseen, minä käytin seesaminsiemeniä. Eli kahden kesäkurpitsa viipaleen väliin viipale vuohenjuustoa, leivitys ja paistetaan öljyssä. Järjen käyttö ruuanlaitossa on sallittua ja suotavaakin, mutta minulla taisivat olla aivot nälkäisessä vatsassani, sillä jätin kesäkurpitsa viipaleet hiukan liian paksuiksi. Mutta hyvää oli; -täysjyväcouscousia ja omia vihanneksia lisänä.



Kai sitä pitäisi täksipäiväksi keksiä jotakin ruokaa... Nälkä on jo niin kova, että taitaa suuremmat kokkailut ja kikkailut tällä kertaa jäädä...