Huutonet myyntiä taas...

Kiitos te kaikki ihanaiset!! ♥

Sananne lohduttavat ja lämmittävät mieltä!

En ole jaksanut edes blogeissa vierailla kun tuntuu että tämä suru vie kaikki voimat!

Ajatukset on tulevassa... Huomenna menemme saattamaan kun isä siirretään sairaalasta kappelin tiloihin. 

Lauantai aamupäivällä on jäähyväishetki. 

En muista olenko maininnut että isä ei kuulunut kirkkoon eikä uskonut mihinkään -muutakuin kovaan työn tekoon ;)

Jäähyväishetki on siis järjestetty juuri niin mitä tiesimme isän mistäkin ajattelevan. Haluamme kunnioittaa hänen muistoaan! Tänään terapeutilleni kerroin siitä kuinka saimme tavallaan jättää isälle jäähyväiset (vaikka emme silloin vielä voineet varmuudella tietää että se oli viimienen kerta...) ja kerroin myös miten olemme suunnitelleet jäähyväishetken, ja kuinka hautaan isän mukana laitetaan hänelle aina niin tärkeät: lompakko (johon varmaankin laitamme perhekuvan joka meistä otettiin kun isä helmikuussa täytti 80v), kotiavaimet (varsinkin kotiavaimet ja lomapkko olivat ne mitkä isällä piti aina olla mukana) sekä puukko, (joka hänellä aina roikkui vyöllä). Terapeuttini sanoi, että kaikki se mitä kerroin kuullosti hänestä aivan liikuttavan kauniilta!

Jäähyväishetki tulee olemaan hyvin vaatimaton, -ei musiikkia eikä pappia, -sillä isä ei olisi halunut. Surullinen se tulee olemaan...

Isä oli hyvin vaatimaton, -muistan yhden lapsuuden opetuksen; -isä aina teroitti meitä muistamaan, että koskaan ei saa esittää parempaa kuin on! Sen opin mukaan olen koittanut mennä, -vaikka lapsena toki olin perheen prinsessa! ♥

Ja itseasiassa vielä aikuisenakin, mutta se on sellainen perheemme inside-juttu! ;-)

Viikon päästä lauantaina me lapset äidin kanssa laskemme isän uurnan hautaan (sukuhauta). Toivon että sen jälkeen hiukan oloa helpottaisi, kun on nuo raskaimmat asiat takana! 

En oikein osaa vielä yhtään ajatella enkä suunnitella joulua...  
Kolme edellistä kun ovat olleet niin raskaita ja erilaisia kuin koskaan ennen, -ei ole ollut rakasta Esikoista! Nyt ei ole isääkään... Mutta joulu menee miten menee, tärkeintä on ettei äidin tarvitse olla yksin.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Huutonettiin olen taas laittanut myyntiin niin ompeluksiani kuin muutakin tavaraa. Lisää on tulossa kunhan jaksan kuvata. Karisma kirpparille olen vienyt myöskin.
Minulla on ollut mm. sellaiset aarteet  kuin vanha valkoinen enkeli sekä kaunis seimi. 
Niiden myymistä mietin kahteenkin kertaan, -mutta koska niihin ei liity mitään muistoa tai tunnesidettä (itse olen joskus ostanut) niin ajattelin että voin hyvin niistäkin luopua!
Nyt vain on tunne että paljosta tavarasta haluan luopua... 

Klikkaa tätä: HUUTONET sanaa, niin pääset suoraan kohteisiini!

Myös Jouluinen Blogini on päivitetty, -siellä lisää kuvia!

 VOIKAA HYVIN YSTÄVÄT RAKKAAT!

SUURET JA LÄMPIMÄT KIITOKSET...

Sydämestäni haluan kiittää jokaista teistä, -itseni, äidin, siskon ja veljeni puolesta- osanotoistanne isän poisnukkumisen johdosta! ♥   

Myös muiden läheisteni puolesta kiitos!

Olette ihania, -ettekä arvaakkaan kuinka paljon sananne ovat minulle merkinneet...

Olemme olleet aivan liikuttuneita kuinka ihmiset ovat muistaneet...

Ei tätä oikein vielä voi edes ymmärtää!

Tässä kuvassa äiti ja isi nuorena jossakin Aulangolla.♥ 

Päivä kerrallaan edelleenkin...

Kynttilöitä on tullut polteltua paljon, -niin synkkää ja harmaata kun on ollut!

Minullahan on Huutonetissä ollut tavaraa myynnissä, -ja se loppuu nyt keskiviikkona 9pvä. Klikkaa tuota Huutonet sanaa, niin pääset suoraan kohteisiini.

Vielä siis ehtii käydä kurkkaamassa josko joku kiinnostaisi.

 Sen jälkeen olisi tarkoitus laittaa sinne vielä jouluisia ompeluksiani. Niitä on tullut jonkin verran tehtyä; yksinkertaisia ja helppoja ommeltavia, -kun ei oikein pysty keskittymään mihinkään monimutkaiseen, mutta jotakin on välillä tehtävä... Ajatukset olivat silloin reilu viikko sitten isän luona sairaalassa, -hänessä on ajatukseni yhä edelleen, -ja ikävä niin iso!!♥  

Karisma kirpparilla päätin myös  jatkaa myyntipöytääni vielä neljä viikkoa. Kivasti on kauppa käynyt ja tavaraa olisi vielä vaikka kuinka. Sanoin siskoni tyttärille että voivat tuoda omiaan myyntiin pöytääni, -heillä kun on pieniä (siis hoikan ihmisen) ja kauniita nuorten naisten vaatteita!

Voikaa hyvin ystävät ihanaiset! ♥

PS. Päivitin myös Joulublogiani!

Isin tyttö ja äitin poika...

 
...Näin isi sanoi kun olin pieni... ♥  Se oli sellaista hellittelyä.

Nyt ei enää isiä ole...

Isä nukkui pois eilen aamuyöllä!

Olimme käyneet häntä päivällä katsomassa sillä sairaalasta oli soitettu että tilansa oli huonontunut.

Suurimman osan ajasta isä nukkui lääkityksestä johtuen, mutta ennenkuin lähdimme, hän viimeisillä voimillaan nosti oikeaa (toimivaa) kättään josta tiesimme hänen haluavan halata. Jokainen meistä painautui vuorollaan aivan lähelle isää ja hiljaa hän nosti kättään ja laski sen selkämme päälle... ♥  Äidin kohdalla se tapahtui kahteen kertaan! ♥

Totesimmekin siskoni kanssa että tämän voimalla me jaksamme pitkään! ♥ 

Kävimme vielä eilen aamuyöllä isää katsomassa sairaalassa (siis äiti ja me kolme lasta) kun oli jo nukkunut pois. 

Meillä ei puhuta että isä meni taivaaseen sillä isä ei uskonut eikä kuulunut kirkkoon.

Me haluamme kunnioittaa isän toiveita ja ajatuksia. 

Hautajaiset tulevat olemaan pienet ja lähipiirin kesken. 

Jos emme kunnioittaisi isän toiveita niin niistä tulisi melko suuret ja vieraita olisi varmaan aika paljon.

Me menemme eteenpäin päivä kerrallaan!

Pikainen päivitys...

Täällä on nyt ollut hiljaiseloa, -ja varmaankin jatkuu!

Isäni sai aivoinfarktin ja on sairaalaasa. Hänet on siirretty Meilahdesta tänne omaan sairaalaamme, -onneksi, niin vierailut ovat helpompia!

Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, totean vain, että raskasta on ja menemme päivä kerrallaan...

Jouluompeluksia on valmiina ja teon alla, -kunhan jaksan silittää ja kuvata niin laitan tänne: Joulublogiini sekä Huutonettiin.

Huomasin eräänä päivänä etupihan kuistille unohtuneen jouluruusun (muoviruukussa melkoinen rotisko...) tehneen nuppuja... Toin se sisälle ja ihailen sitä näin, ennen kuin 

siirrän ulos.

Sellainen vielä, että Anne-Mari blogissaan Villa Wallin mainitsi tällaisesta kirjasta: Zeitlos Shabby! 
Tilasin itselleni tuon koska näytti aika hyvältä... En ole vielä jaksanut sen paremmin sisältöön tutustua, mutta sen verran selaillut, että on kauniita kuvia ja mukavia ideoita.
Nuo yläkuvassa kirjan etualalla näkyvät kortit tulivat kirjan mukana!

Hyviä vointeja toivotan jokaiselle täällä piipahtavalle.

Mukavaa marraskuuta kaikille! ♥

Huutonet myyntiä ja tunnustus...

Ihan ensin, -kaikille lämpimät kiitokset koskien edellisessä postauksessa mainitsemaani Kuopuksen muuttoa! ♥

Hyvin tuntuu sujuvan -pojallani siis. Äipällä tämä vaatii totuttelua... 

Laitoin Huutonettiin myyntiin kaikenlaista tavaraa mitä kodista löytyy. Enemmänkin olisi kun vain jaksaisin kuvata ja laittaa tuonne Huutikseen, -on muuten rasittavan hidasta hommaa.

On vain niin tunne että, "Less is more". Niin paljon on kaikenlaista kerääntynyt...

Hiukan kuvia niistä:

   Ja lopuksi vielä kaunis kiitos Marikalle tunnustuksesta!    ♥ 

Pesästä lento....

Enpä taas ole aikoihin päivittänyt blogiani. No tuota jouluista kuitenkin vähän.

Ja niin hävettää ja harmittaakin etten ole pitkiin aikoihin jaksanut muiden blogeissa vierailla...

Jonakin päivänä koitan jaksaa ottaa ihan erikseen ajan sille että vierailen luonanne! 

Tosin se ei käy ihan lyhyessä ajassa, -niin paljon on blogeja rästissä.

Jotenkin vain mikään ei huvita! Suuria mietteitä ja asioita on pyörinyt mielessäni jo pidemmän aikaa.

Yksi niistä on sellainen, että Rakas ainokaisani muutti pois kotoa...

Olihan hän jo pitkään siitä puhunut että haluaisi omilleen, mutta nopeasti se sitten kuitenkin kävi. Viime viikolla kävimme yhdessä katsomassa erästä vuokra yksiötä. 

Omistaja sanoi soittavansa joko samana iltana tai viimeistään seuraavana päivänä päätöksensä. Muitakin katsojia siis oli. 

Emme ehtineet olla Pojan kanssa kotona varmaan puolta tuntia kun tuli soitto, -hän sai asunnon! 

Samantien palasi takaisin tekemään vuokra-sopimusta ja kotiin tultuaan kertoi muuttavansa seuraavana päivänä!!

Minä itkin ja nauroin häntä halatessani... Toki olin äärimmäisen iloinen Kuopukseni puolesta, mutta samalla tuli se suru, että nyt Lapseni lentää pesästä... 

Luulen kyllä ettei tämä hänen muuttonsa ole niin kauhean vaikea asia minulle, -menetinhän toisen pojistani kokonaan ja lopullisesti. Kuopus asuu kuitenkin suht lähellä.

Seuraavana päivänä kiertelin kaupoissa "ihan täpinöissäni", ja ostelin kaikenlaista pientä, ja vähän suurempaakin; -purkinavaajasta kahvinkeittimeen. ;-)

Minulla on niin paljon astioita, että Kuopus sai uuteen kotiinsa tummansinisen Teeman ruoka- ja kahviastiaston, Vernan koboltinsinisiä viini- ja tavallisia laseja sekä saman sarjan lasikulhoja erikokoisia. 

Samana iltana minä menin kahden tytön kanssa siivoamaan asunnolle (oli jätetty kyllä todella siistiin kuntoon) ja miehet tekivät muuttoa. Kuopus toi minut välillä kotiin kun tulin tekemään pizzaa muutto/siivousväelle. 

Väsyneitä olivat kun kolmanteen kerrokseen piti tavarat kantaa, hissiä talossa ei ole. 

Kun sitten Kuopukseni ja tyttöystävänsä tekivät illalla lähtöä, huusi mieheni Pojan vielä eteisestä takaisin; -ja sanoi, että jos meidän mikroaaltouunimme kelpaa, niin saa viedä samantien mukanaan... 

Poika oli mielissään (ja seuraavana päivänä mies osti meille uuden).

Vaikka asunto on pieni, niin on viihtyisä ja todella valoisa, kun yhdellä seinällä oleva ikkuna on todella suuri. 

Eikä sitä nuorimies ensimmäisessä asunnossaan suuria tiloja tarvitse! 

Silmin nähden tyytyväinen näyttää ainokaisani olevan uuteen kotiinsa ja elämäntilanteeseensa.♥   

Äidillä tässä onkin sitten vähän "opettelemista"... Olen sellainen oikein "Emo." Huolehdin vähän liikaa, -nyt saa poika opetella huolehtimaan itse ja äiti on päättänyt, ettei puutu nuorensa asioihin ja elämään liikaa... 

Rohkea oli kun muutti omilleen, vaikka kotona olisi vielä hyvin voinut asua ja halvemmaksikin se olisi tullut. ;-)

Tällaisia siis mm. Näillä mennnään ja opetellaan taas uutta elämäntilannetta. 

En ole vielä edes oppinut elämään sen kanssa ettei Esikoista enää ole, niin nyt sitten opettelen tätä, että Kuopus aloitti oman elämän. 

No, jälkimmäinen on kuitenkin huomattavasti helpompi kestää!

Tänään aamusella kuvailin pihalla hiukan pakkasherran jättämiä pieniä ensimmäisiä jälkiäään... ♥

Kuvat suurenevat klikkaamalla, -ja suosittelen niin myös tekemään niin näkee paremmin sen kauneuden mikä niissä on!

Lintujen juoma-allaskin jäätynyt...

Muratit ovat vielä hyviä, tarkoitus kuitenkin vaihtaa havuihin.

Joulublogini puolella ollut huutokauppa ei oikein toiminutkaan, joten laitoin töitäni sinne nyt myyntiin ihan kiinteällä hinnalla. Varaa kuka haluaa ja ehtii... ;-) 
Jossakin vaiheessa laitan varmaan lisää.

  ♥ Voikaa hyvin ystävät armaat!  ♥