Olimme torstaina Kuopuksen, veljeni vaimon sekä heidän nuorten (he pyysivät meitä mukaan) kanssa viettämässä Helsinki-päivää. Kävimme mm. eläintieteellisessä museossa, kiertelimme kaupoissa, poikkesimme myös Hakaniemen kauppahallissa ja kävimme syömässä. Päivä oli mukavaa vaihtelua, mutta olin silloin illalla sekä vielä seuraavana päivänä todella väsynyt; niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kai sitä piti jotenkin pinnistellä selvitäkseen ihmisvilinässä, kun samalla mielessä kokoajan kuitenkin oli Esikoiseni...
Päivä oli siis kuitenkin oikein mukava, mutta seuraavt päivät taas entistäkin synkempiä...
Olen kuitenkin iloinen, että jaksoin Helsinkiin lähteä ja päivästä iloita.
Nyt olen suunnitellut hiukan pihan uudistusta, ja jotakin olemme jo aloittaneetkin. Pation ympärillä oli suuria pensashanhikkeja jotka kaivoimme ylös. Näin sain lisätilaa perennoille ja muille kukille. Siinä minulla riittää puuhaa moneksi kesäksi. Puutarhan hoito kun on aina ollut minulle tärkeä henkireikä. Silloin heti Esikoisen poismenon jälkeen tuntui, etten tänä kesänä jaksa puutarhaani hoitaa, mutta niin vain pikkuhiljaa olen löytänyt sen voiman tehdä edes tätä puuhaa.
Alimmassa kuvassa ostoksiani kirpputoreilta; vanhoja pitsi-kauluksia, lasipullo sekä pieni liina.Lämmin kiitos taas teille kaikille ihanille ihmisille jotka olette jaksaneet blogissani vierailla.
Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! =)
Jokainen päivä on uusi päivä. Nämä ensimmäiset tuskan päivät, viikot ja kuukaudet tulevat ainaiseksi jäämään mieleesi suurimman kivun aikana. Vähän kerrassaan varmaan kuitenkin huomaat, että Esikoisesi kulkee aina mukanasi eikä häntä tarvitsekaan unohtaa,vaikka suurin kipu joskus vähän lievittyisikin. Menetyksen jälkeen on lupa surra.
VastaaPoistaTuntuu hyvältä, että olet jaksanut aloittaa puutarhapuuhailuja.
Hei Titti, pikaviisiitillä taas kaupungissa, Unelmassa päivät ovat kiitäneet remontin merkeissä.
VastaaPoistaHyvä juttu, että puutarha-askareet edes vähän maistuvat. Pieni puuhastelu omien voimien mukaan varmaankin auttaa hitusen verran. Voimia ja halauksia!!
Hyvä, että jaksat paneutua pihatöihin! Yksikin "hyvä päivä" on voitto! Rakkaamme ovat meissä aina läsnä!
VastaaPoistaOn hienoa, että olet jaksanut puuhata puutarhassa. Kaikki itselle mukava toiminta antaa aina voimia jaksaa taas niitä huonompia päiviä eteenpäin.
VastaaPoistaLukaisin tässä aikasemmankin kirjoituksesi ja huokasin helpotuksesta: olet jo pystynyt itkemään. Sekin on askel eteenpäin! Voimia seuraavillekin päiville toivottelee Sari
Päivä kerrallaan elämässä eteenpäin! Hyvä että jaksat touhuta mieluisan tekemisen parissa. Voimia sinulle!
VastaaPoistaHalaten jaana
Palasin kesälaitumilta parin viikon lomailun jälkeen. Huomenna menen syöpätutkimuksiin ja keskiviikkona leikataan huuli.
VastaaPoistaPientä vahvistusta ja kaunista kesätunnelmaa löysin heti täältä. Yritetään löytää sitä kaunista ja vahvistavaa ympäriltämme. Haluan lahjoittaa sinulle hieman kesäfiilitä blogistani. Käy noutamassa itsellesi. Sinulla on niin luovaa silmää, jota on ilo katsella. :) Voimia Titti!
Kiva, kun jaksoit matkata tänne pääkaupunkiseudulle. :)
"Kerro kirkkaita muistoja
VastaaPoistailoa sykkivistä päivistä,
puhu suojaavia sanoja
hitaasti vaalenevista aamuista,
kerro onnellisesta ajasta,
hiljaisista illoista ja öistä
joina emme ikävöineet.
Lohduta minua
nyt, kun kaikki on toisin."
(Pia Perkkiön kirjasta Kun kaikki on toisin, Kirjapaja 2007)
Toivon sinulle voimaa ottaa pieniä askeleita, tehdä askareita puutarhassasi, ihmetellä elämän tarkoitusta... sinun on tarkoitus jatkaa. Vaikka kipu on asettunut sydämeesi ja ikävä on seuralaisesi joka hetki. Toivon, että taivaan Isä auttaa sinua jaksamaan.
t. Himmeä helmi