Kuopuksella on eräs kaveri kesävieraana muutaman päivän ja minä halusin hiukan hemmotella poikia tekemällä heille marjoista piiraan.
Oli ensimäinen kerta Esikoisen poismenon jälkeen kun siihen kykenin. Mietin piirakkaa uunista ottaessani, että jos Esikoinen nyt olisi, niin ottaisi lasin kylmää maitoa ja söisi iiison palan...
Oloni oli niin haikea, vaikkakin olin iloinen, että jaksoin piirakan tehdä. Kuopus kera kaverinsa söivät kyllä hyvällä halulla!
Olen hiukan yrittänyt hypistellä ja tutkia kankaita, pitsejäni yms. Toivon, että jonakin päivänä jaksaisin aloitella jotakin ompelua...
Tänään olen haikeita ja vaikeita kyyneliä vuodattanut...
Ei tätä menetystä voi ihmismieli käsittää... Sitä on, toimii ja tekee sen minkä jaksaa. Ulospäin kaikki ehkä näyttää "normaalilta", mutta olen miettinyt että kukaan ei voi ikinä kuvitella mitä sisälläni kaikenaikaa tunnen! Olen itse lähtenyt Lastani silloin onnettomuusyönä etsimään, ja vaikka en häntä pysytnytkään menemään katsomaan, niin tiesin että hän on menehtynyt.
Olen joutunut Lapseni hautaamaan. Lopun elämääni siellä haudalla käyn, tietäen, että siellä maansisällä, mullan alla on Rakas Esikoiseni...
Jokahetki hän on ajatuksissani ja sydämeni huutaa tuskasta. Jokapäivä jokin, pienikin asia jossakin muistuttaa hänestä... Ja kaiken tämän kanssa minun pitäisi oppia loppu elämäni elämään...
Ainoa lohtuni on, ettei Esikoiseni tunne tätä surua ja tuskaa, hänellä on nyt hyvä olla.
Taivaan Isä pitää hänestä hyvää huolta, -parempaa kuin mihin minä ikinä olisin pystynytkään...
Ei liene maailmassa suurempaa tuskaa kuin lapsensa menettäneen äidin tuska. Ja kuitenkin, jokainen uusi päivä on elettävä, askel askeleen perään on astuttava. Läheisten vuoksi, oman itsensä vuoksi, poisnukkuneen vuoksi.
VastaaPoistaPäivä päivältä elämä jatkuu. Suru ei poistu, mutta se muuttuu. Myös sinä muutut. Päivä päivältä vahvistut ja huomaat että jaksat sittenkin elää ja iloita. Läheisten vuoksi, oman itsesi vuoksi, poisnukkuneen vuoksi.
Lämmin halaus sinulle, olet rukouksissani!
- Jaana
Ompelusintoa sinulle
VastaaPoistaTitti muruskainen!!!<3<3<3
Hypistelehän vaan kankaita ja ajattele Tilda juttuja...
Josko se innostuskin sieltä kurkkisi ja saisi sinut käsilläsi tekemään ja väsäilemään...
Siinä hurahtaisi tovi jos toinenkin ja voisit nauttia mieleisestä puuhastelusta!!!=O)
Voi olla hyvinkin terapeuttista ja rentouttavaa...
Vie ajatuksetkin lepäilemään....
Mukava,että olet leiponut!!!
Siitä on varmasti ollut iloa sinulle ja muillekin!!!
Ja nuo sinun marjaherkkusi-Nam!!!
Rutistus myös minulta sinulle ystäväiseni rakas ja ainutlaatuinen!!!<3<3<3
Kiitos kirjoituksestasi!!!!
Se oli hyvä....oikein hyvä!!!
Olet rakkaasti
ajatuksissani ja sydämelläni!!!
Erityisellä ja ainutlaatuisella tavalla...tiedäthän sen...
Voi miten kauniita sanoja Jaanalta ja Katinkaiselta. Ja niin totta tuo kaikki mitä he kirjoittavat.
VastaaPoistaMinäkin iloitsen, että olet jaksanut vähän puuhastella. Vaikkakin suru ja kaipaus on läsnä jokaisessa askeleessasi ja ajatuksessasi, saa pieni puuhastelu edes hetkeksi ajatukset muualle.
Olet ajatuksissani, lämmin halaus myös minulta!
Iso ja lämmin rutistus minulta sinulle. Olet rukouksissani ja pyydän sinulle voimaa jaksaa hetki kerrallaan eteenpäin.
VastaaPoistaHienoa, että pystyt välillä jo palaamaan ihan "arkipuuhiin" ja kuopus on saanut nauttia äidin leipomuksista. On ymmärrettävää, että joka kerta kun jotain tällaista teet ajatuksiisi tulee esikoisesi ja vielä pitkään tulee haikeutta ja kyyneleitä. Isäni kuolemasta on viisi vuotta ja usein vieläkin ajattelen, että jospa hänkin tämän näkisi. Mutta sisimmässäni luotan, että hän näkeekin ja niin esikoisesikin seuraa teidän elämäänne Taivaan Isän luona.
VastaaPoistaHyvää loppuviikkoa!
Voi kun voisin sinua jotenkin lohduttaa... *HALAUS*
VastaaPoistaMari
Kyynel silmässä luen ajatuksiasi. Tunnen, kuinka sinuun sattuu ja lujaa. Olen pahoillani puolestasi. Niin pahoillani.
VastaaPoistaLaitan sinulle runoilija Anna-Mari Kaskisen runon Itkemättömät itkut:
"Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta:
kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
Kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata,
tuskakin on toivon kasvumaata."
Sinua muistaen, Himmeä helmi
Hei Titti! En ole ehtinyt tänne vähään aikaan, kun meillä oli se iso muutto. Ja tiedätkö on mulla se sinun meilikin vielä - ja vastaankin vielä! En ole vain ehtinyt. Ja se vaatii hieman aikaa...
VastaaPoistaIhania mansikoita! Voi tekisi mieli. Kipusi on hurjan kova. Se on todella julma. Lupaathan, että yrität itkeä enemmän? Yrität päästää ulos edes ihan pienen osan tuskasta. Itku auttaa - ainakin vähän...
Rakkain ajatuksin lähetän vielä terveisiä!!!
-hannis
Hei.
VastaaPoistaPäädyin aivan sattumalta sivuillesi.
Olen kovin pahoillani poikasi vuoksi. Lämpimiä ajatuksia. Itse menetimme rakkaan kolmosemme, 3 viikkoa ennen laskettua aikaa isänpäivänä 2006.
Valoa elämääsi toivoen: Sanna
Ihan sattumalta mäkin tulin sun sivuillesi, ja se pysäytti mut heti.
VastaaPoistaMä olen menettänyt kuusi pikkuistani, eli olen mennyt kesken kuusi kertaa.
Ja suru on ollut todella suuri joka kerta, vaikka en siltikään voi verrata sitä sun suureen suruusi, kun olet häet jo kasvattanut ja elänyt hänen kanssaan, se onkin sitten jo ihan eri asia.
Mutta kuitenkin me molemmat olemme menettäneet lapsemme.
Otan suuresti osaa sun suureen menetykseen ja suruusi, ja toivon sulle kaikkea hyvää ja iloakin vielä täsä elämässä.
Mutta ainoa lohtu on, että sun pojallas on nyt kaikki hyvin, häntä ei koske mihinkään, ja hän on onnellinen nyt!