Koko ajan yritän olla ajattelematta tapahtumia ja sitä tosiasiaa, etten koskaan enää Rakasta Esikoistani näe... En pysty ymmärtämään, hyväksymään -en ajattelemaan ja muistelemaan. Sydämeen sattuu...
Jokaisella hengenvedolla, askeleella tai mitä ikinä teenkin hän on mielessäni.
Olen kuitenkin jotakin taas vähän pystynyt tekemään. Mistään näistä en nauti, mutta jälkeenpäin olen osanut vähän iloita, että jotakin olen saanut aikaan. Minun on ymmärrettävä se, että elämäni jatkuu; -lopullisesti muuttuneena ja täysin erilaisena kuin ennen, mutta kuitenkin sen on jatkuttava! Sitä haluaisi Esikoisenikin...
Mies teki minulle eilen tämän toivomani aidanpätkän, ihan vain koristeeksi tonttimme etupihan nurkkaan. Heinäseipäitä piti vähän fixailla, joten nyt odottelen, että nuo kärjet tuosta tummuvat. Ihana tuli, -tuohon talvella kauralyhde linnuille ja -toivottavasti- hiukan lunta seipäiden päälle.
Miehen touhutessa aidan kanssa minä keräsin maa-artisokkaa, laitoin gratiinin uuniin ja lähdin jatkamaan pihalle pieniä puuhasteluja.
Laitoin mm. lisää Callunoita.
Puuhastelin myös hiukan hiomakoneen sekä maalipensselin kanssa, -ja tätä olisi tarkoitus nyt mennä jatkamaan.
Aurinko paistaa ja ruska on varmasti kauneimmillaan. Yritän kuitenkin kaikesta tästä surusta ja tuskasta huolimatta nauttia siitä edes hitusen; -ihan varmasti se olisi Esikoisenikin toive...
Sydänlämpöisiä ajtuksia lähetän teille kaikille jotka täällä piipahdatte! Kiitos!
Niin kauniita juttuja olet taas laitellut sekä kotiin että pihaan. Ihan totta, hän toivoisi, että muut voisivat jatkaa elämäänsä onnellisina - vaikka eihän se niin mene. Voimia päiviisi!
VastaaPoistaVoin vaan kuvitella kuinka raskas olo sulla on. Täytyy yrittää taistella elämässä eteenpäin suurimman surun kanssa.
VastaaPoistaTaaskin tuli kyyneleet silmiin kun luin sinun tekstiäsi..
Kauniita syyspäiviä.
Kaunis tulee teidän pihasta!
Lämpimiä ja valoisia ajatuksia myös sinulle ja voimia arkeen!
VastaaPoistaJaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.
(Maaria Leinonen)
Aidanpätkästä tuli tosi kaunis, voimia ja jaksamista sinulle ystäväni!!!
VastaaPoistaInkivääri: Tuhannet kiitokset Sinulle!
VastaaPoistaMukavaa maanantaita!
Punaisessa tuvassa: Sinullekin ISO kiitos myötäelämisestä...
Aurinkoa päivääsi!
Anonyymi: Kyynel silmin kiitän Sinua erittäin kauniista runosta... Todella koskettava!
Lissu: Ystäväiseni, lämpimästi Sinua kiitän ja toivotan mukavaa päivää!
en voi kuvitellakkaan tuskaasi mitä olet joutunut kokemaan .. toivon tulevaisuuteesi paljon voimaa jaksaa surun kanssa .. kauniita syysjuttuja olet tehnyt :) niin ja kiitos blogivierailusta ...
VastaaPoistaSydämellinen kiitos SINULLE, Titti.
VastaaPoistaPieniä asioita. Vähän kerrallaan. Joskus vielä kaikki
on edes hiukan niinkuin
ennen.
Hei Titti!
VastaaPoistaOlen uusi blogin pitäjäharjoittelija ja sitä ennen useasti vieraillut harmonisilla
sivuillasi.
Osanottoni suruusi. Surulle tulee antaa sille kuuluva aikansa. Kiirehtiä ei voi.
On hyvä, kun jaksat puuhastella kaikenlaista ja siten saat ajatuksiin hiukan ilmaa.
Vaikeita ikävän hetkiä tulee, mutta ota ne vastaan, vain siten ne eivät paakkuunnu mielesi sopukoihin.
Voimia ja jaksamista!
Piha-aita kelkkoineen on kaunis yksityiskohta pihassanne.
Nina
(www.maddalena1.vuodatus.net)
Maano: Iso kiitos Sinulle sanoistasi... Tunnelmallista maanantai alkuiltaa!
VastaaPoistaMarja Kristiina: Lämpimästi Sinua kiitän ja lähetän lujan voima-rutistuksen! Voi hyvin!
Nina: Kaunis kiitos vierailusta sekä sanoistasi! Piipahdin pikaisesti luonasi, -ja niin ihania kuvia! Tulen pian, ajan kanssa.
Hei,
VastaaPoistaaivan ihania juttuja olet saanut aikaan! Yritän houkutella miestäni, jos saisi aikaan samanlaisen aidanpätkän :)
Minua henkilökohtaisesti on auttanut tämä runo:
" Ilo sen pitäisi olla
jokaisen uuden aamun
valon määrästä riippumatta
pilvinen tai aurinkoinen
sinihärmäinen
epätoivon harmaa
mikä tahansa
mutta uusi päivä
mahdollisuuksia täysi!
Ehkä juuri tämä on se päivä
jota et koskaan unohda
jonka jälkeen kaikki on toisin."
Kirjoittanut joko Porio tai Askola
Voimia syksyysi,
Salaisen puutarhan emäntä
ztKaunis kelkka ja aidanpätkä!
VastaaPoistaHienoa huomata, että surun keskellä jaksat kuitenkin nähdä kaunista ja luoda itse!
Voimia ja ilonsäteitä päiviisi!
- jaana
kauniita juttuja olet ja yhdessäkin tehneet:)
VastaaPoistailoinen olen kun jaksat touhuta siellä ja jo ajatella eteenkin päin,
ainakin niin tunnen kirjoituksestasi. poikasikin varmasti toivoisi, ei hän haluaisi sinun suruun murtuvan...
elämä niin epäoikeuden mukaista on, sen meistä moni on saanut kokea,
sinä kovimman kautta:(
lämpimät ajatukset ja voimia antavat halaukset ystävä sinne... päivi
Salaisen puutarhan Emäntä: Tuhannet kiitokset ihanasta runosta. <3
VastaaPoistaTuosta saan voimaa, pieneksi hetkeksi taas eteenpäin!
Jaana Ystäväiseni; ISO kiitos Sinulle kun piipahdit. Olen iloinen siitä jos näiden tekeleiden kuvilla voin ilahduttaa teitä kävijöitä. Se merkitsee minulle paljon ja kantaa taas hetken... Voi hyvin!
Päivi: Ystävä Rakas, kiitos kun jaksat luonani vierailla.
Tötteröt (kuten myös sinä) ovat ajatuksissani, -on vain ollut vaikeuksia päästä alkuun... Kunhan niin käy, niin eiköhän jälkeä ala syntyä! ;-) Hyvää yötä ja halaus!
Heippa Titti.
VastaaPoistaIhanaa kun olet jaksanut puuhailla ulkona, kaikki vähäinenkin kantaa eteenpäin.
Aita on hieno, samoin kelkka. Jos haluat harmaat päät nopeasti, osta rautavitrilliä ja sivele sillä. Se on aine, jolla käsitellään jopa kokonaisia taloja harmaaksi esim. vanhoissa kalastajakylissä. Ja pienet puuesineetkin harmaantuvat nopeasti ja kauniissti.
Kiitos taiteellisista kuvistasi! Toivon Sinulle voimia jatkaa elämääsi eteenpäin. Suru ei mihinkään häviä mutta se onneksi muuttaa muotoaan, ajan kanssa. Muistothan jäävät!
VastaaPoistaHeippa Titti!!
VastaaPoistaRaapaisi pahasti sydäntä, kun tuossa lauantaina luin Iltalehden tms. lööpin Kristina Elstelästä, joka on valitettavasti kohdannut saman surun, kuin Sinäkin. Hän kertoi, että suru ei helpota eikä hellitä. Hänellä oli vain yksi lapsi. Ei tässä oikein sanoja osaa löytää, mutta mielessä ja mietinnässä monesti kyllä olet. Ja yritän aina itse välillä miettiä, mitä sitä tekisi vastaavassa tilanteessa. En tiedä. Olen aina ajatellut, että mulla on hevosharrastus, joka on ollut itselleni aikaisemmin se elämän suola. Pystyisköhän se tuomaan itselle lohtua. Toivon tietysti ettei tarvitsisi tätä edes koskaan miettiä.
Ilosia juttuja tulin myös kertomaan, eli kirjasi lähtee sinne teille postissa huomenna! Vein sen kyllä jo tänään, mutta hitsi vie puolet paketeista jäivät huomiselle kuljetukselle. Kuski oli noutamassa paketteja postista juuri samaan aikaan, kun itse vein niitä sinne sisään. Laitan sulle koodin sähköpostilla.
Augustilta siis myös aurinkoisia ajatuksia!
*Hannis*
Elina: Kiitos Sinulle käynnistä sekä mukavasta vinkistä! Täytyypä pyytää miestä katsomaan ko. ainetta kun rautakaupassa melko usein vierailee!
VastaaPoistaMarjamatilda: Voi, lämmin kiitos Sinulle kauniista sanoistasi! =)
Hannis: Ihanaa, kirja on siis varmasti tällä viikolla käsissäni! =)
Minä en nähnytkään sitä Iltalehden juttua Kristiina Elstelästä, tiedän kyllä meidän olevan kohtalotovereita.
Ei sinun ystävä rakas kannata miettiä miten itse selviäisit vastaavasta tilanteesta. Sitä ei etukäteen voi tietää. Minun suurin pelkoni oli aina ollut lapseni menettäminen, vaikken koskaan sitä olisi voinut kuvitella kokevani...
Ihmismieli ja keho on kumma kapistus, se suojelee. En tiedä mikä minulla suojelee, mutta vaikka olisin voinut kuvitella "sekoavani" tai kuolevani itsekkin suruun ja ikävään, niin tässä vain mennään, -päivä kerrallaan ja elämä täysin muuttuneena, mutta hengissä olen! Pikkuhiljaa ajan kanssa opin tämän kanssa ehkä elämään, -vaikken varmasti koskaan ymmärtämään: MIKSI!!??!!
Aurinkoista päivää Sinulle!
Ihania kuvia, olen täällä ekaa kertaa kurkkaamassa (kiva, kun osallistuit luonani arvontaan ja löysin tänne).
VastaaPoistaEnpä osaa edes kuvitella miltä sinusta tuntuu - itsellä 1-vuotias poika, jonka menettämistä en voi mitenkään edes ajatella. Puristan vaan entistä tiukemmin sylissä ja nuuhkin hiuksia aina kun voin. Pakko vaan arvostaa jokaista hetkeä ja vaalia kaikkea mitä meillä on. Paljon voimia sinulle - suru kestää kauan, joten anna itsellesi aikaa. Hienoa, että silti jaksat puuhailla kaikkea myös meidän muiden iloksi!
Todella kaunis tuo aidanpätkä ja asetelma sen edessä.
VastaaPoistaAuringonlämpöä päivääsi!
Kuinkas minulta tämä postaus on jäänyt väliin...no mutta parempi myöhään...tuo aidanpätkä sopii tuohon kuin nakutettu, aivan kuin se olisi siinä aina ollut.
VastaaPoistaOlen hiljaa kanssasi.
Siis niin ihana toi aitajuttu !
VastaaPoistaJaksamista sinulle
Fru skort: Lämmin kiitos Sinulle ja aurinkoista keskiviikko päivää!
VastaaPoistaMerja: Ihanaa kun ehdit taas piipahtamaan. Halaus!
Sirkka: Iso kiitos niin itseni kuin miehenkin puolesta. Olen hänelle kertonut kuinka blogissani on aitaa kehuttu. =)
Lämpimiä ajatuksia Sinulle!
Lellukka: Tuhannet kiitokset myös Sinulle vierailustasi! Mukavaa päivää!