lauantai 6. syyskuuta 2008

Syksyisiä otoksia pihaltamme...

Eilen oli kaunis ja melko lämmin päivä. Iltapäivällä innostuin askartelemaan syksyisiä kransseja ja kuvaamaan hiukan.
Kahdesta erilaisesta ruusunmarjasta tein kransseja.


Kasvihuoneessa ei vielä ole paljonkaan asukkeja, mutta veljen vaimon kesällä minulle tuoma viiniköynnös on kasvanut valtavasti.


Muutaman callunankin olen jo laittanut.
Lähettänyt klo

11 kommenttia:

  1. Anonyymi6. syyskuuta 2008 klo 16.52

    Taas niin ihania kuvia Sinulla! Silmä lepää niitä katsellessa <3

    VastaaPoista
  2. Anonyymi6. syyskuuta 2008 klo 17.25

    Nyt on systerinkin pakko kommentoida. Aivan ihania noi kranssit....Minultako olet perinyt taitosi.....;)

    VastaaPoista
  3. Sirkka6. syyskuuta 2008 klo 18.16

    Aivan ihanaa on tulla tänne katselemaan mitä kaunista oletkaan saanut aikaiseksi, ja olethan sinä, tuo kasvihuoneesi...hetken luulin katselevani omaani:)mutta minulta puuttuu tuo köynnös. Kauniita kransseja, kiitos Titti näistä kauniista kuvistasi.
    Lämmin halaus sinulle.

    VastaaPoista
  4. Palaga6. syyskuuta 2008 klo 18.20

    Tulin lukemaan päivityksiäsi aina elokuulta asti. Onpa sinulla ymmärtämätön psykiatri, totta totisesti. Hyvä, että teit siitä huomautuksen.
    Minä ehdin olla masennuksen takia sairaslomalla lähes kaksi vuotta ennen eläkkeelle pääsyä. Aina puhuttiin siitä, ettei työhön menoa ajatella ollenkaan ennen kuin kotona pystyy tekemään arkihommat ja pitämään itsensä kunnossa.
    Ymmärrän, ettet ole työkykyinen lainkaan. Hyvä, että työterveyslääkäri ymmärsi asiasi! Toivon, että kaikki järjestyy parhain päin!

    VastaaPoista
  5. Titti6. syyskuuta 2008 klo 19.27

    Tiinuli: Kiitos Sinulle kehuista, -mukava kun kävit. Minäkin vierailen blogissasi aina kun päivityksiä on, -kommentointi vain on jäänyt.
    Mukavaa syksyä Sinulle ja kisuille, ja kullallesi voimia ja kaikkea hyvää.

    Systeri: Mukava kun joskus kommentoit! Sinulta varmaankin olen perinyt nämä "taitoni"... Olethan isosisko. Äidiltä me molemmat olemme perineet monia taitoja... =)
    Meillä kun on maailman ihanin äiti!!

    Sirkka: Ihanaa, kun Sinä jonka blogi, koti, piha yms. ovat monelle meistä hyvää mieltä ja kauneutta antava paikka, -jaksat kehua minun tekeleitäni ja kuviani... Hämilläni lämpimästi kiitän Sinua kommentistasi...

    Palaga: Sinunkin blogissasi vierailen säännöllisesti, vaikka kommentointi sielläkin on jäänyt vähiin...
    En kyllä tunne itseäni ollenkaan työkykyiseksi... Psykiatrini kirjoitti sairaslomaa lokakuun 15:sta päivään asti... -vaikka yritin hänelle puhelimessa kertoa, että kun en jaksa peseytyä, vaatteita vaihtaa, ruokaa tehdä yms. Minun on siis vain "pakko" jaksaa, -sillä ammatti-ihminen on päätöksensä tehnyt...

    VastaaPoista
  6. päivi6. syyskuuta 2008 klo 22.48

    kauniita kuvia ,
    mieli aivan herkistyy näitä katsellessa, kätösesi saavat monenlaista ihanaa aikaan.. senhän hyvin kyllä jo tiedänkin:)
    kransssit todella kauniita, harmi kun ruusuni eivät ehtineet kiulukoita tehdä:(
    levollista sunnuntai päivää ahkeralle ja niin taitavalle titille..
    terkuin ystäväsi päivi

    VastaaPoista
  7. Titti7. syyskuuta 2008 klo 9.11

    Päivi: Punastuen täällä, kiitän lämpimästi sinua kaunnista sanoistasi...
    Lämmin rutistus!

    VastaaPoista
  8. Salainen puutarhani7. syyskuuta 2008 klo 9.42

    Huomenta,

    voi kun minäkin jaksaisin tai osaisin edes tehdä kransseja. Todella aivan ihania kuvia, kiitos!

    Olen blogisi vakikävijä:)Sinusta olen saanut voimaa. On hyvin vapauttavaa kokea, etten ole ainut koko maailmassa joka ei jaksa edes peseytyä. Surullisinta elämässäni on oma avomieheni, joka ei ymmärrä minua. Hän ei tiedä omasta blogistani, ikävä kyllä. Sydän itkee hiljaa joka päivä.

    Hyvää sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
  9. Titti7. syyskuuta 2008 klo 12.34

    Salaisen puutarhan emäntä: Kiitos sinulle kommentistasi.
    Mukava jos olet täällä viihtynyt.
    Totuuden nimissä on myönnettävä, ettei minunkaan mieheni aina oikein ymmärrä minua ja tilannettani...

    VastaaPoista
  10. Anonyymi8. syyskuuta 2008 klo 9.49

    Hei Titti,
    mikään ei olisi voinut alkavaa viikkoa enemmän ilahduttaa kuin askartelemasi kranssit.
    Ne kertovat hyvin kauniilla tavalla kuinka olet "elämässä kiinni" surutyösi keskellä.
    Sydämestäni toivon sinulle valoa ja voimaa surutyöhösi, jonka uskon olevan tärkein työsi juuri nyt.

    t. "kaikella on aikansa"

    VastaaPoista
  11. Titti8. syyskuuta 2008 klo 10.05

    "Kaikella on aikansa": Suuri ja lämmin kiitos sinulle sanoistasi!
    On tämä sellaista vuoristorataa tunteiden ja surun kannssa...
    Ehkä siis hyvä, että joskus pystyn tekemään jotakin, -surua se ei poista, mutta ehkä tuo käsillä näprääminen osaltaan on terapiaa minulle.
    Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista

Iloitsen kommenteista!♥
Muistathan kuitenkin muotoilla sanasi niin ettet loukkaa ketään ja että olet valmis seisomaan sanojesi takana ihan omalla nimelläsikin.
Blogini on julkinen, mutta kirjoitan tänne OMIA näkemyksiäni ja ajatuksiani.
Jos tuntuu että haluat tuoda oman -eriävän- mielipiteesi julki, niin voit laittaa minulle sähköpostia. Näin vältymme turhilta reposteluilta kommentti boxissa!♥

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)